Palatako yhteen?

Vierailija

Erosimme poikaystävämme kanssa kolme viikkoa sitten reilun vuoden suhteesta. Silloin ero tuntui minusta oikealta vaihtoehdolta, poika oli ensimmäiseni ja tuntui etten ole valmis vielä sitoutumaan tällä tavoin, että haluan kokeilla myös muita miehiä ja nähdä maailmaa. Suhteemme oli myös riitaisa ja hankala. Nyt on kuitenkin kamala ikävä ja orpo olo. Poika oli samalla hyvä ystäväni, ja tuntuu ettei minulla ole muita vastaavia kavereita. Haluaisin pysyä hänen ystävänään, mutta emme pysty olemaan koskematta toisiimme. Tänään juttelimme pitkästä aikaa mutta päädyimme harrastamaan seksiä. Mietimme pitäisikö yrittää vielä. Maailma tuntuu kylmältä ja kovalta yksin, haluaisin vain olla turvassa hänen kainalossaan. Onko yhteen palaamisessa järkeä? Pelkään sitoutua tähän poikaan, mutta silti hän on niin mahtava, ja pelkään etten löydä mitään hänen kaltaistaan. En osaa katsoa ketään muuta sillä silmällä, en ole edes ikinä kunnolla ihastunut ennen kuin tutustuin häneen. Olen sekaisin!

Kommentit (3)

Vierailija

Miten hän sitten on niin mahtava, jos suhteenne kerran oli riitaisa ja hankala? Mitä nuo ongelmat johtuivat?

Jos ne johtuivat siitä, että tunsit katkeruutta, kun sulla ei ollu kokemusta muista miehistä, niin ehkäpä olet nyt ottanut opiksesi? Voin sanoa, että ihan hyvin pystyy onnellisena elämään ilman kokemusta useammasta kuin yhdestä miehestä (tässä puhuu nyt liki kuuden vuoden kokemus...)

Tottakai suhteen jälkeen olo on orpo. Miksi sitten pelkäät sitoutua?

Jos nyt palaatte yhteen, niin se ei tarkoita sitä, että heti pitäisi rynnätä kihloihin ja naimisiin ja tehdä lapsi. Eli siinä mielessä et sitoudu häneen sen kummemmin. Kuitenkaan yhteenpaluu ei mielestäni kannata, jos epäilet, että suhteenne tulee jälleenkin olemaan riitaisa ja hankala.

Harkintaa olisi siis hyvä käyttää, sekä erossa että yhteenpalaamisessa.

Vierailija

Ei meillä mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ollut, kyllä ne ois voinut saada kuntoon kompromisseilla jos tarpeeksi yrittäis. Vähän vaan on hankala luonne molemmilla. Varmasti aika paljon ongelmia tuli siitäkin että mua alkoi pelottaa sitoutuminen ja että se näkyi musta. En mä tiedä mikä siinä on niin pelottavaa, mutta välillä vaan niin tuntui että haluaa olla hetken ei-sidottuna-mihinkään ja elää ja kypsyä... Kyllä me aika kauan tota eroa pohdittiin ennen kuin se tehtiin, ei se sinänsä ollut hätiköity. Mutta joo ehkä ei kannata aivan hätiköiden palata yhteen, ehkä odottelen hetken ja katson miltä elämä alkaa tuntua.

Kiitos viestistä, se antoi ajateltavaa !

Vierailija

itellä vähä samantyylinen tilanne päällä, tosin ite erosin exän kanssa yli vuosi sitte hänen toimestaan ja pahasti riidoissa. No, koko tämän vuoden kuitenkin ollaan säädetty on-offina, kännissä päädytty harrastamaan seksiä jne. Kummallakin ollut myös muita kumppaneita ja säätöjä, ja kumpikin on mustasukkaisia toisen hoidoista. Viikko sitten exäni oli avautunut kaverilleni humalassa oikein kunnolla että miten rakastaa minua vieläkin ja miettii onko enää mahiksia muhun, enkä oikein tiedä miten asiaan suhtautua, minäkin kyllä rakastan häntä vieläkin, sitä en voi kieltää.
Eli suosittelen harkitsemaan erittäin tarkkaan yhteenpalaamista, ja antaa ehkä ajan tosiaan kulua ja seurata omia tuntemuksia. Itsellä samat pohdiskelut päällä että uskallanko enää hypätä uudestaan suhteeseen, jos kaikki vaan kusee samalla tavalla kuin aikaisemmin. Mutta toisaalta voi muyös olla että tuo teidän ero saa sinut tajuamaan kuinka kallisarvoista olet menettämässä. Itse tässä tämän reilun vuoden sinkkuilun aikana olen tajunnut, etten loppujenlopuksi ketään muuta halua kuin exäni, vaikka kusimme hommat aika pahasti aiemmin. Minkäs sitä ihminen tunteilleen mahtaa.

Mutta tsemppiä, toivottavasti päädyt oikeaan ratkaisuun etkä joudu katumaan sitä myöhemmin!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat