Saman katon alle?

Vierailija

Kuinka pian todellisuudessa on järkevää muuttaa saman katon alle?
Kummalla mennä, Tunteen vai järjen mukaan?

Kommentit (11)

Vierailija

No yks mun kaveri muutti yhteen parin viikon seurustelun jälkeen siksi että saisi vuokrarahat puoliksi. Ja ei siittä mitään tullut. Kaveri tajusi parin kk päästä että tämähän on ihan pepusta.

Ei siis kannata rynnätä toisen kanssa asumaan jossei tunne toista vielä todella hyvin. Ettei tule "ostettua sikaa säkissä"
Mutta ei kannata muuttaa varmaan toisen kanssa jossei tästä tykkääkkään :D Joten tunnetta & järkeä !

Vierailija

Itse olen asunut avomieheni kanssa saman katon alla yhtä kauan kun ollaan seurusteltukkin eli nyt 10kk. Tällä hetkellä suunnitelmissa on jo muuttaa omaan omakotitaloon kesällä eikä yhdessä asumisesta ole ollut kuin hyötyä.

Se riippuu ihan suhteessa olevien luonteesta että mikä sopii parhaiten suhteelle yhdessä vai erikseen asuminen.

Vierailija

Riippuu suhteesta, ihmiset ovat kaikki erilaisia. Itse muutin poikakaverini kanssa yhteen jo puolen vuoden seurustelun jälkeen, mut käytännössä oltiin jo asuttuu melko lailla yhessä melkeinpä alusta asti, kun poikakaveri viihtyi silloisessa kämpässäni useita päiviä kerrallaan =) Siitä sitä sitten tiesi että virallisesti yhteenmuuttaminen olisi pätevä ratkaisu.

Kuten aiemmin jo todettiinkin, sekä tunnetta että järkeä kannattaa käyttää kun tällaisia päätöksiä tekee.

Vierailija

Me ollaan avokin kanssa asuttu siitä asti yhessä, kun alettiin seurustelemaan eli vuos ja kaheksan kuukautta. Meillä ei ole ikinä ollut minkään näköisiä ongelmia. :)

Tietty riippuu ihan ihmisestä kuinka nopeesti pystyy muuttamaan yhteen. :)

Puhukaa asiasta ja miettikää paras vaihtoehto :) ;)

Vierailija

Äitini neuvoi, että ei kannata muuttaa miehen kanssa yhteen, joka ei ole yksin asunut. Yllättävän moni mies ei osaa nykyään tiskata tai siivota, koska heidän äitinsä on tehnyt sen kotona:D Ikävää siinä sitten opettaa toista.

Mutta varmaan mitä nuoremmista ihmisistä on kyse, sen pidemmän aikaa kannattaisi odottaa. Nuorena ei ole perillä niin hyvin taloudellisistakaan puolista. Jossain Helsingissä ei kyllä kannata korkeitten vuokrien takia niin pitkään ehkä viivytellä, mutta toisaalta sitten eron tullessa on vaikea löytää uutta kämppää. Mielestäni tämä on hyvin henkilökohtaista, tunnen niitäkin jotka ovat asuneet yhdessä jo alusta asti.

Vierailija

No jos rahaa ajattelee niin tietenkin mahdollisimman pian.

Mun mielestä muutto ei ole niin iso urakka, että yhteenmuuttoa kannattaisi lykätä siksi ettei sitten "tule turhaa työtä", jos joutuukin pian muuttamaan ulos. Parhaassa tapauksessa säästät jäätävän määrän rahaa ja saat asua yhdessä rakastamasi miehen kanssa.

Pahimmassa tapauksessa säästät ehkä vain parisataa, ja joudut muuttamaan hetken päästä ulos. Mitä sitten? Kannatti yrittää.

Eli itse kyllä muuttaisin aika pian, jos sellainen mahdollisuus on ja jos mies on samaa mieltä. Ei yhdessäasuminen niin vaikeaa ole, kunhan pelisäännöt (kodinhoito, maksut yms) sovitaan mielellään jo ennen yhteenmuuttoa. Laatikaa vaikka työvuorolista. Ja sopikaa, miten hammastahnatuubia puristetaan ja miten juustoa höylätään. Silloin ei pitäis tulla ongelmia.

Yhdessä asuminen nostaa myös huomattavasti rimaa erota. Kun asutaan yhdessä, ero on aika suuritöinen, joten pariskunta on kärsivällisempi ja motivoituneempi selvittämään ongelmansa ja jatkamaan elämää yhdessä. Sekin on mielestäni hyvä.

Vierailija

Mun mielestä näissä asioissa ei kannata tehdä päätöksiä vaan rahan takia :) Totta kai usein on halvempaa asua kaksin kuin yksin, mutta mielestäni yhdessäasumisen motiivin pitäisi nousta jostain muualta kuin taloudellisista seikoista.

Eikä mun mielestä ole ainoastaan hyvä juttu, että eroamisen kynnys on yhdessä asuessa korkeampi. Aika moni sitten kituuttaa tosi huonossa suhteessa ja kestää ties mitä, "koska on yhteinen koti". Luulen, että on erotessa miellyttävämpää hakea toisen luota kassillinen tavaroita, kuin alkaa jakaa yhteistä omaisuutta ja etsiä omaa asuntoa.

En ole sitä mieltä, että ihmiset eroaisivat liian helposti, vaan enemmän tuntuu että ihmiset menee (muuttaa) yhteen tosi nopeesti ja joskus ehkä vähän harkitsematta. En tiedä, olenko jotenkin vanhanaikainen, mutta minusta on vähän outoa ja hätiköityä, että ihmiset muuttavat avoliittoon suunnilleen ennen kuin suhde on edes alkanut. :)

Vierailija

Mä voin kokemuksesta sanoa että kannattaa miettiä aika tarkkaan muuttaako poikaystävän kanssa yhteen ja jos muuttaa niin minkäkokoseen asuntoon! Me muutettiin yhteen poikaystäväni kanssa noin 10 kk seurustelun jälkeen kun mulle tuli muutto toiselle paikkakunnalle koulun perässä ja hän sai vastaavasti sieltä samaiselta paikkakunnalta työpaikan. No muutettiin sitten mun 28 neliöiseen yksiöön (jonka olin siis vuokrannut sillon kun luulin muuttavani yksin)ja voin sanoa että helppoa ei oo ollut. Ollaan asuttu nyt n 6 kk tässä pikkuasunnossa ja vielä elokuuhun pitäis asua, koska vuokrasopimus on vuoden ja siihen ei valitettavasti meijän vuokraisännän kanssa mitään poikkeuksia voi tehdä :/.

Mutta siis suosittelen muuttamaan ainakin kaksioon jos on yhtään sen tyyppinen ihminen että tarvii omaa tilaa!

Poikaystävän kanssa asuessa on hyvät ja huonot puolensa. On joku joka odottaa kotona kun tulee myöhään kotiin tai jos on ollu huno päivä toinen tietää just miten sua voi piristää. Toisaalta joutuu myös kanssakäymiseen toisen ärsyttävienkin piirteiden kanssa 24/7. Kannattaa olla aika hitsin varma suhteesta ennen kun alkaa yhteen muuttamaan koska ero jo yleensäkin on aika hitsin kuluttava kokemus, puhumattakaan kun siihen lisätään uuden asunnon ettiminen, tavaroiden jako, toisen kattelu vielä vähän aikaa virallisen eron jälkeenkin (ellei nuku kaverin sohvalla ennen uutta muuttopäivää) ja sitten se itse muutto.

Älkää siis muuttako yhteen jos ette tunne toista kunnolla tai jos vähänkin epäilyttää!!siitä ei tuu nättiä jälkeä!

Vierailija

Tässä nyt ei kovin pitkään olla oltu yhdessä,
tunteiltani en epäile tai ei ole epävarmuutta mutta yhteen muuttaminen on minulle suuren suuri riski, koska kyseessä olisi paikkakunnan vaihdos ja työpaikan menetys.

Tietysti töitä jo luvassa tältä uudelta paikkakunnalta mutta "uusi elämä" toisessa kaupungissa on aina iso juttu..

Välimatka kuitenkin rassaa niin ettei jaksa/pysty joka viikonloppu kulkemaan..

Vierailija

Vastaisin järjen mukaan. Itse olen seurustellut nyt vuoden ja 4kk, eikä asuta samassa kämpässä. Asuntomme ovat 400 m päässä toisistaan, emmekä ole kokeneet, tai mie en ainakaan, tarpeelliseksi muuttaa yhteen. Onhan siitä toki puhuttu, mutta en halua muuttaa koska koulumme loppuvat kohta ja suuntamme saattavat kääntyä eri suuntiin. Joten kaikki aikanaan. :)

Vierailija

Me ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta kaks vuotta ja ollaan nyt alettu puhuu yhteen muuttamisesta ja päätetty alkaa ettii yhteistä kämppää tässä kevään aikana. Mun mielestä liian nopeesti ei kannata muuttaa yhteen (ees rahan takia), ku se voi pilata suhteen, josta vois tulla jotain suurempaa, jos yhteenmuuttoa odottaa vähän pidempään. Se on tosi henkilökohtasta, millon on hyvä aika, mut kannattaa viettää ensin aikaa toisen kanssa vähän pidempään kerralla, sillain, et näkis vähän, millasta se yhdessä asuminen vois olla.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat