unohdettuko?

Vierailija

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa pian 6 vuotta (välissä puolen vuoden ero erimielisyyksistä loppuen viimeisen 2v aikana) tuon 2 vuotta olemme eläneet kaukosuhteesa, vaikka välimatka onkin ollut "vain" vajaa 200km. Yritämme nähdä viikonloppuisin ja keskimäärin joka toinen viikonloppu se onnistuu sillä junalippuihin menee melkoisesti rahaa ja molemmat tällä hetkellä opiskelijoita ja työttömiä. Puhelut välillämme eivät maksa mitään, joten sen ei pitäisi olla syy vähäiseen yhteydenpitoon.

Puhuin poikaystävälleni vajaa kuukausi sitten siitä kuinka kaipaisin lisää yhteydenpitoa suhteessa sillä tuntuu kuin hän "seurustelisi" kanssani vain viikonloppuna kun nähdään. Vapaa-ajallaan hän yleensä käy koulua,pelailee ja pyörii kavereidenkanssa (mikä on ihan ok) mutta hän soittaa vain muutaman kerran kuussa kysyäkseen kuulumisia ym. ja odottaa että jos soitellaan niin se olen aina minä joka saan soittaa. Tuntuu kuin en kuuluisi hänen elämäänsä toisella paikkakunnalla ollenkaan. Kun mainitsin asiasta hän sanoi,"ettei välitä roikkua puhelimessa kun ei ole mitään asiaa" jonkin verran loukkaannuin tästä, mutta siitä kumppanini ei tunnu välittävän. Kerroin myös, että kaipaisin romantiikkaa lisää suhteeseen, vaikka se olisi vain jotain pienntä ja arkipäiväistä kuten joku kiva viesti tai ele, mutta tähän hän vastasi, ettei hänellä ole varaa mihinkään hotellilomiin ja on vaan niin laiska ettei jaksa mitään alkaa kirjoitella. (enkä siis tarkoittanut mitään tuollaista,vaan ihan asioita, joita voi tehdä budjetista riippumatta)

Tiedän että poikaystävälleni kaukosuhde sopii huomattavasti paremmin kun itse kaipaisin jonkun lähelleni ja kanssani asumaan (tämän miehen kanssa se ei ole ainakaan pariin vuoteen mahdollista, sillä hän ei voi muuttaa opiskelemaan samalle paikkakunnalle ja itselläkään ei ole hänen paikkakunnallaan oman alan koulutusta) Alkaa vain tuntua, että tälläinen repii rikki kun vaikka kuinka yrittää toista rakastaa ja huomioida niin saa tuollaisen vastaanoton. Poikaystävänikin on sanonut rakastavansa minua ja välittävänsä minusta, mutta hän on perinteistä suomalaismiestyyppiä, eikä näytä tunteitaan ja on muutenkin huono puhumaan. Onko teillä rakkaat cosmonaiset jotain neuvoja tähän tilanteeseeni?

Kommentit (5)

Vierailija

Ikävä tilanne. Itsekin olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt liki kuusi vuotta. Seurusteltuamme vain hetken, minä lähdin Ranskaan 9kk ajaksi, joten osaan kuvitella, miltä susta tuntuu. Mun ranskassaoloaikanani minä olin se, joka lakkasi pitämästä yhteyttä, kun taas poikaystävä olisi halunnut pitää yhteyttä joka päivä. Siksi olen pahoillani poikaystäväsi puolesta. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, miten pahan mielen omalle miehelleni aiheutin käyttäytymällä niin ikävästi ja välinpitämättömästi.

Vaikka tilanteesi onkin mulle jossain määrin tuttu, tuntuu, etten osaa antaa neuvoja... Jos olet puhunut hänen kanssaan asiasta ja kertonut, että hänen välinpitämättömyytensä loukkaa sinua, niin en tiedä, mitä muuta voisit tehdä. Jos toista rakastaa ja soittaminen on vieläpä ilmaista, niin ei siihen mitään erityistä asiaa tarvita, että toiselle voi soittaa.

Voihan olla, että poikaystäväsi luottaa siihen, että sinä aina soitat. Vaikuttaako hän pahantuuliselta, kuin soitat hänelle "ilman mitään asiaa"? Vai ilahtuuko hän kuullessaan äänesi?

Entä onko tämä sellainen mies, jonka kanssa aiot naimisiin jonain päivänä? Sitäkin kannattaa miettiä. Jaksatko tätä samaa rataa vielä muutaman vuoden, tai haluatko edes jaksaa sitä? Jos haluat hänen kanssaan naimisiin ja haluat kestää nämä tulevat vuodet, niin sinun ei välttämättä auta muu kuin hyväksyä se, että sinä olet se "aloitteellinen" osapuoli.

Tyhmähän sinun ei kannata olla. Jos alat epäilemään, että miehesi ei ole uskollinen tai että hän ei enää rakasta sinua, niin silloin kannattaa kyllä ryhtyä tositoimiin. Toivon kovasti, että tilanne ei mene tähän missään vaiheessa.

Mielestäni kuitenkin miehesi olisi syytä ymmärtää, että pienen tekstiviestin lähettäminen tai kymmenen minuutin puhelu iltaisin ei todellakaan ole häneltä pois. Päin vastoin, niin pienellä vaivalla hän voisi tuoda ties miten paljon hyvää mieltä suhteeseen.

Toivottavasti tästä oli edes jotain apua.

Vierailija

Varsinaisesta kaukosuhteesta minulla ei ole kokemusta, mutta tuohon yhteydenpito-ongelmaan minulla on mielipide. Pikkusiskoni ex-poikaystävällä oli vähän samaa taipumusta. Hän treenaa ammattiurheilijaksi, joten hänellä on treeneistä vaan yksi päivä viikossa vapaata. Päivä oli aina sunnuntai, jolloin he näkivät toisiaan melkein joka viikko. He ovat samassa koulussa, joten toki he roikkuivat yhdessä kaikki välitunnit. Yhteydenpito oli kuitenkin tälle pojalle se ongelma. Hän ei ikinä soittanut siskolleni, hänellä ei ollut ikinä aikaa nähdä arki-iltoina (vaikka jäi lähes joka toinen ilta kiinni siitä, että oli ehtinyt olla kavereidensa kanssa) ja jos siskoni ei ehtinyt joku sunnuntai näkemään, niin siskoni oli heti maailman huonoin ihminen.

Siskoani ärsytti tämä suuresti, ja he riitelivät jatkuvasti siitä, miten pojalla on aikaa kavereilleen, mutta ei tyttöystävälleen. Eroonhan kaikki nuo riidat johtivat, pojalla oli ehkä vähän väärä tärkeysjärjestys.

Minusta sinun kannattaisi ilmaista mielipiteesi huomiotta jättämisestä poikaystävällesi. Toitota sitä hänelle niin kauan, että hän tajuaa, että sinuakin kuuluu huomioida ja voi soittaa, vaikka ei olisi mitään asiaakaan. Tietenkin on sitten se toinen vaihtoehto, jos tuntuu ettet kestä olla kaukosuhteessa, vaan haluat jonkun joka on lähellä. Se ongelma sinun täytyy valitettavasti ratkaista itse.

Vierailija

Meillä on etäsuhde, nyt neljättä vuotta meneillään. Välimatkaa on kuuden tunnin junamatkan verran. Yhteensä ollaan oltu 5 vuotta yhdessä ja koska haluamamme koulut olivat eri puolella Suomea, aloitimme etäsuhteen. Ymmärrän kyllä tavallaan miestäsi, sillä ei meistäkään kumpikaan tykkää puhua puhelimessa pitkiä aikoja. Meille on paljon luontevampaa lähettää tekstareita. Jutellaan myös paljon mesessä ja facebookissa. Mesessä pystyy käyttämään webkameraa ja se onkin piristänyt monta iltaa. Ettekö te sitten netissä juttele? Siellä se on jotenkin helppoa, ja voi jutella samalla kun selailee netissä.

Romantiikan ei tarvitse aina olla sellaista, että mies tekee sinulle jotain(esim laittaa kirjeen etanapostissa). Koska meilläkään miehellä ei ole taipumusta romantiikkaan, niin minä hoidan sen puolen. Ja itseasiassa kun tarpeeksi sinnikkäästi olen hänelle tuputtanut romantiikkaa, on hänkin ruvennut sen päälle ymmärtämään paremmin ja jopa itse tekemään romanttisia asioita :D Kannattaa myös kokeilla yhdessä tehdä romanttinen ilta. Laitatte jotain hienompaa ruokaa, ostatte viiniä ja syötte kynttilän valossa. Molempien on pakko osallistua ja ruuan laittaminen yhdessä on itseasiassa usein romanttisempaan kuin sen syöminen.

Ehkä sun pitäisi vielä koittaa jutella hänen kanssaan vakavasti aiheesta ja yrittää selittää perinpohjaisesti mille sinusta tuntuu. Kirjoitin pitkän pätkän, mutta en ole varma vastasinko kysymykseesi:D

Vierailija

Jotenkin tuntuu että olen kurkkuani myöten täynnä tällaista että olen joku "sivuhahmo" hänen elämässään ja muuten hänellä on ihan omat kuviot toisella paikkakunnalla :( Tekisi mieli oikeasti "näpäyttää" ja saada hänet tajuamaan, että tarvitsisin enemmän huomiota, sillä tuntuu niin väärältä ettei ole oikeutta "kunnon suhteeseen". Kuitenkin kaipaan paljon läheisyyttä enkä haluaisi olla kuin "sinkku" joka on kuitenkin varattu ja joka ei saa katsella muita miehiä. Poikaystävääni en kuitenkaan missään nimessä halua pettää ja häntä rakastan, mutta mitä voisin tehdä että hän oikeasti tajuaisi, etten ole vaan sellanen tyttö joka "odottaa" häntä täällä kuin varaston hyllyllä, valmiina silloin kun olisi kivaa että on tyttöystävä ja sitten taas vain "passissa" täällä kun häntä ei kiinnosta..jos sitten parin vuoden päästä voisi miettiä "normaalia" seurustelua :( Tarvitsen kipeästi apua ja neuvoja!

Vierailija

Onneksi olet niin fiksu, ettet halua "näpäyttää" miestä pettämällä tai tekemällä häntä muuten tahallaan mustasukkaiseksi. Se olisi nimittäin aikamoinen naula suhteen arkun kanteen!

Oikeastaan ainoa fiksu keino tehdä asia miehelle selväksi on mielestäni se, että puhut hänelle suoraan ja napakasti noista tunteistas. Vaikkapa noilla sanoilla, joita tuossa eilisessä viestissäs käytit. Teet hänelle selväksi, että nykyinen tilanne tuntuu susta pahalta, ja ettei sun tarvitse uhrata elämääs "varaston hyllyllä" kököttämiseen.

Mä en ainakaan keksi muuta keinoa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat