Ei mennyt ihan niinkuin piti

Vierailija

Tässä pari päivää ollut melko sekava olotila... Voisi ehkä aloittaa melko alusta, että mistäpä kaikki alkoi. Elikkäs, noin vuosi sitten työpaikan kautta tapasin ehkä maailman ihanimman miehen, siinä oltiin yhdessä viime joulukuuhun saakka, kunnes erottiin. Syynä eroon oli yhtäkkiset turhat riidat parilta viime kuulta, jotka sitten äityivät melko pahoiksi huudoiksi.

Pari päivää eron jälkeen sainkin sitten lääkäriltä kuulla olevani raskaana. Säikähtihän siinä sitten melko pahasti, ja eikun yhteyttä exään. Ex lopetti työpäivän kesken ja tuli luokseni juttelemaan tilanteesta, siinä vaiheessa ei ollut vielä tietoa, että monennellako kuulla sitä mennään.

Viikko tämän jälkeen kävin gynekologilla ja sain kuulla olevani jo melko pitkällä raskaudessa... Sen verran pitkällä, että ultrassa näkyi muutaman sentin pituinen ihminen. Olimme kuitenkin päättäneet exäni kanssa, että emme voi pitää lasta, sillä kumpikaan ei ollut valmis, eikä pystyvä kasvattamaan lasta tilanteessa jossa olimme.

pidimme päivittäin yhteyttä niin töissä kuin töiden ulkopuolellakin. Tuli päivä jolloin abortti hoidettiin, ja exäni oli mukanani koko tuon kokemuksen sairaalassa. Aika taas eteni ja pidimme yhä yhteyttä päivittäin ja nauroimme ja itkimme sille helvetille, jonka kävimme henkisesti läpi. Tässä viime viikonloppuna sitten taas juttelimme ja hän selitti, kuinka on tyhmä ihminen päästäessään minusta irti, sillä kenen tahansa muun kanssa, hän ei olisi näin hyvissä väleissä vielä tällaiseten asioiden jälkeen, tai edes olisi halukas olemaan samassa huoneessa ilman jonkinlaista epämukavaa oloa... Se tosiaan on totta, pystymme puhumaan kaikesta vielä eronkin jälkeen ja emme käy toistemme kurkkuun kiinni nähdessämme.

Viikonloppu kuitenkin päättyi siten, että exäni päätyi luokseni yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Juttelimme, kuinka edes sekään ei tuntunut mitenkään oudolta tai edes epämukavalta tilanteelta.

Nyt tarvitsisinkin neuvoa ja mielipidettä siihen, että kannattaako tätä viedä eteenpäin, vai pitäisikö pyrkiä takaisin tilanteeseen, missä olimme läheisiä, mutta vain ystävinä? Tällainen tilanne on uusi itselleni.

Kommentit (10)

Vierailija

Aika kinkkisen tilanteen olet käynyt läpi. Itse ainakin yrittäisin pysyä kaverina kyseisen miehen kanssa, sillä on hyvin epätodennäköistä, että siitä kehittyisi vakavampaa, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että kaikki olisi hyvin ja käsissäsi on ihana mies. Usein kuitenkin suhteet alkavat toistamaan itseään uudestaan ja kaikki meneekin taas päin puskaa. Voi myös olla, jos lähdet mukaan niin teille syntyy on-off suhde..
En kuitenkaan kiellä sitäkään mahdollisuutta että se onnistuisi ja olisitte onnellisia =)

Vierailija

Kiitos, suurin syyhän siis riitoihin oli tuo raskauden aiheuttama hormonitason heittely... Itse jopa myönnän olleeni erittäin herkkä joka asialle ja jopa vielä ennen raskauden keskeytymistä huusin ja raivosin kuin villiintynyt härkä... Naurattaa näin jälkikäteen, kun tuollainen käytös normaalisti ole omaa itseänsä :)

Vierailija

Noh..Jos ootte vuoden seurustellut ja erositte riitojen takia, niin ette te sitä riitelyä kestä varmaan myöhemminkään. Ja totta että raskaana naiset on hirviöitä... Mutta itsehän sä harkitset, onko hän tällä hetkellä elämäsi mies.:D Muistan itsekin kun riidat alkoi olla oikeaa tahtojen taistelua, niin mietti että kannattaako jatkaa. Kuitenkin molemmilla riitti tahtoa jatkaa ja ymmärretään sen olevan normaalia, että välillä(useinkin) räjähdellään.

Vierailija

Voi no mun mielestä ehdottomasti kannattaisi viedä eteenpäin ja yrittää uudelleen, koska olette noin onnistuneesti käyneet noin vaikeita juttuja yhdessä läpi, mies vaikuttaa hyvältä ja tuntuu, että teillä olisi mahdollisuuksia hyvään suhteeseen!

Just mietin samaa kuin mitä jo tossa sanoitkin, että "turhat riidat" kuulostaa hormonien aiheuttamilta, eli varmaan ne silloin jo johtui tosta sun raskaudesta. Silloin sitä ei tietenkään tiennyt, niin luuli riitojen johtuvan huonosta suhteesta.

Kyllä mä ehdottomasti yrittäisin miehen kanssa uudelleen. Mies kuulostaa aarteelta, ja nyt, kun olette kokeneet noinkin pian noin vaikeita asioita ja selvinneet niistä, niin näkisin et teillä on mahdollisuudet vaikka mihin.

Meillä on miehen kanssa aina ollut sellainen sääntö, että jos toinen potkastaan ovesta ulos, niin sen on kiivettävä ikkunasta takaisin. Silloin, kun toista riidatuttaa, toisen on oltava vahva ja lämmin. Sillä ohjeella ollaan päästy yli tosi pahoistakin riidoista, ja nykyään niitä ei enää onneksi tulekaan :) Eli jos palaatte yhteen, niin kyllä riidoista voi ylikin päästä ilman, että ollaan on-off-suhteessa.

Vierailija

Tässähän on kyse vaan ihan siitä, miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Kannattaa miettiä niitä eroon johtaneita syitä, miksi niin kävi ja mitkä kaikki asiat siihen vaikutti. Oliko teillä ollut ongelmia jo pidempäänkin ja ne hormoniheittelyt vaan sattui siihen pahentamaan tilannetta? Vai että elämä yhdessä oli luonnollista eikä mitään suurempaa ollut aikaisemmin? Sitä kannattaa miettiä ja jos tuntuu siltä, että haluaa palata yhteen, niin miksi ei. Kukaan ei tiedä sitä paremmin kuin sinä. Mieti rauhassa, mitä itse haluat ja ehkä kannattaa antaa tunteiden vähän tasaantua ennen mitään radikaalia päätöstä. Ja kuten ylempänäkin sanottiin, jos riidat olivat ainoa syy eroon, se voi helposti tapahtua uudestaan.

Aelyn
Seuraa 
Liittynyt1.10.2010

Mielestäni noista "turhista riidoista" ei kannata tehdä liian isoa numeroa. Se ei todellakaan tarkoita, että te vain automaattisesti riitelisitte myöhemminkin. Ihmiset ovat kykeneväisiä asennemuutokseen ja oletko ajatellut, että tilanne jota käytte läpi on todellakin saattanut vain lähentää teitä?

Kyllä minun nähdäkseni siulla voisikin olla elämäsi mies käsissäsi. :D

Vierailija

Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille :) Riitojen vuoksi tosiaan erottiin... mutta enpä miestä syytä... tuona aikana kun riitoja tuli normaalia enemmän(ja olin raskaana), niin onnistuin riitelemään myös ystävieni kanssa ja pari ystävyyssuhdetta melkein pistämään poikki. Ei taida tuo raskaus ihan sopia ja tuoda sitä kuuluisaa rauhallista hehkeyttä itselle. En olisi itsekään kestänyt itseäni näin kun jälkikäteen mietin sitä käytöstäni. Suurin asia mitä mietin oikeastaan koko tilanteessa on, että kumpaa pitäisi arvokkaampana asiana, miestä ystävänä vai kumppanina, taidan ottaa Diaran neuvosta vaarin ja edetä asiassa hitaasti ja katsoa minne edetään :)

Vierailija

pidä ehdottomasti miehestäsi kiinni. Jokaisessa suhteessa tulee riitoja, pieniä ja suuria. Oma suhteeni kaatui yhteen typerään riitaa, enkä minä tai exäni kumpikaan olla vieläkään päästy siitä yli vaikka erosta onkin jo reilu vuosi, vaan homma on muuttunut on-off helvetiksi. Miehesi kuulostaa oikealta aarteelta, aivan liian arvokkaalta heittää hukkaan. Kaikki viimeaikojen tapahtumat ovat varmasti vain vahvistaneet teitä molempia. Tsemppiä kovasti!

Vierailija

Viimeisenä päivityksenä tähän oli tosiaan pakko kertoa vielä, että yhteen ollaan miehen kanssa palaamassa :) Näin hyvältä ei ole tuntunut pitkään aikaan! Ja kiitos vielä kaikille ohjeista ja avuista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat