Toivoton tapaus :/

Vierailija

Tapasin tossa jokin aika sitten itseäni reippaasti vanhemman miehen ja aluksi en pitänyt hänestä lainkaan. Tosin jotain hänessä oli, mikä veti todella voimakkaasti puoleensa ja no hän piiritti minua aikansa ja lopulta sitten suostuin treffeille lähtemään. No kun sitten tutustuin mieheen paremmin niin aloin tykkäämään hänestä ihan mielettömästi ja lopulta tajusin, että olen korviani myöten rakastunut... Ja kyseinen mies on siis yli 40-vuotias ja meillä on todella suuri ikäero (aikuisia ollaan molemmat kuitenkin). Enkä nyt tarvitse mitään ilkeilykommentteja tästä ikäero-asiasta, sitä nyt kun ei voi valita kehen rakastuu, valitettavasti.

No koko ajan on ollu sellanen on-off homma ja tossa viime keväänä vihelsin pelin poikki, koska tunteeni syveni sen verran. No silloin sitten hän puristi totuuden musta ulos ja kun sitten kerroin, että mulla on tunteita niin hän alkoi selittää miten meillä on niin suuri ikäero, että ei meidän juttu kuitenkaan kestäis kuin vuoden yms.. Hän ei koskaan sanonut etteikö hänellä ois tunteita mua kohtaan, mutta itse epäilen ettei halunnut vain loukata ja näin ollen ei sanonut suoraan ettei hänellä ole tunteita mua kohtaan. Kyseinen mies on myös helvetin sitoutumiskammoinen ja laittaa todella paljon painoa sille mitä muut ihmiset ajattelee.
No tämä mies tekee välillä ihan mielettömän suloisia ja ihania tekoja ja meidän välillä on sellanen tietynlainen kipinä. Itse ajattelen tämän miehen haluavan vain seksiä, mutta miksi ihmeessä mies, joka on vain pillun perässä tekisi mielettömän suloisia tekoja? (ja ei, hän ei ole epätoivoinen).

Eli siis ihmettelen, että jos hän vain haluaa pillua niin miksi hän tekee välillä ihan mielettömän suloisia tekoja? ja onko hänellä minkäänlaisia tunteita mua kohtaan vai ei?

Anteeksi sekava teksti, mutta toivottavasti siitä jotain tolkkua saa :)

Kommentit (9)

Vierailija

No jos hän haluaa olla kanssasi vieläkin yhteyksissä niin eiköhän se osaltaan selitä nuo suloiset teot. Ja eihän sitä tarvitse olla epätoivoinen vaikka haluaisi pelkkää pillua.. Jos mies ei halua sitoutua ja veikkaa, että teidän suhden kestäisi vain sen vuoden, on vaikea uskoa että hänellä olisi kovin suuria tunteita tai halua sitoutua. Ja (toivottavasti et nyt ota tätä ilkeilynä) toivoisinkin, että hänellä ei olisi, jotta pääsisit elmässäsi eteenpäin ja löytäisit lähempänä omaa ikääsi olevan ihmisen.. Suhteelle ei nyt vain kuulosta lähtökohtaisesti kovin hyvältä tilanne, jossa ikäeroa on paljon ja suhde on alusta asti ollut on-offia, eihän? Itse uskon, että meille jokaiselle on monia "oikeita" ja että pystymme rakastumaan useaankin ihmiseen. Siksi monesti ihmettelenkin, miksi pitää valita se vaikein tapaus?

Vierailija

Itse olen vaan huomannut, että joskus se vaikein tapaus on myös se ihanin tapaus. :) En tarkoita, että näin olisi välttämättä tässä tilanteessa, mutta omalla kohdallani kävi niin, että tapasin melko vaikean miehen ja rakastuin ekaa kertaa täysin aidosti ja, vaikka vaikeuksia on ollut, niin niistä on selvitty ja haluan olla juuri tämän miehen kanssa, huolimatta siitä, että tiedän ettei se tule olemaan helppoa. Silti viimeisellä päädyttiin alkuhankaluuksien jälkeen yhteen asumaan ja, vaikka epätoivo välillä koittaa, olen silti tästä onnellisempi kuin koskaan <3

Vierailija

opossumi, millasia vaikeuksia teillä on ollut? Alko ihan hirveesti kiinnostaa. :) Itelläkin on ollu vaikee tapaus, jota edelleen rakastan, mut ikävä kyllä taitaa olla ykspuolista.. :(

Vierailija

No tää mun mies on ollu aika sitoutumiskammoinen. Suhteen siirtäminen tapailusta seurusteluun vaati oman aikansa ja muutamat itkutkin tuli itkettyä ja kaikki oli pitkään hyvin epäselvää. Hän saattoi sanoa asioita tyyliin, että haluaa muita ja niin pois päin. Paljon oli myös riitoja alkuvaiheessa, eikä käytös ollut aina minua kohtaan kovin kunnioittavaa ja sanoi paljon asioita, joita ei lopulta tarkoittanutkaan. Meillä oli myös yhteisymmärryksessä ongelmia, sillä erään kerran käsitin, ettei hän halua tapailla enää ollenkaan. En tiedä ymmärsinkö siis väärin vai tuliko hän muuten vain toisiin ajatuksiin. Hänellä oli ollut vaikea juttu takana ja se hankaloitti tilannetta, koska siitä edellisestä suhteesta ei ollut tapailumme alkuvaiheessa kovin pitkä aika, eikä mies ollut päässyt silloin tästä jutusta kunnolla yli. Jokusen kerran tuli miehen luota lähdettyä itku silmässä pois, kun minua oli loukattu. Välillä olin syksyllä sekoamisen partaalla jo melkein :D vaikka olihan niitä hyviäkin hetkiä. Meni aikaa, että mies oppi luottamaan minuun ja kunnioittamaan minua enemmän. Aiemmin hän saattoi, en tiedä oliko ajattelemattomuutta vai mitä, mutta hän saattoi sanoa tosi loukkaaviakin asioita, mutta annoin anteeksi paremman hyvän vuoksi, koska tiesin, että henkilö ei sisimmältään ole sellainen ilkea, sillä olin nähnyt hänet omana itsenään. Hän ei vielä siihen aikaan osannut luottaa minuun tarpeeksi eikä osannut kertoa huolistaan ja hän purki pahaa oloaan minuun väärällä tavalla. Kritiikin vastaanottaminen on myös ollut hänelle todella vaikeaa. Hän käytti menetelmää hyökkäys on paras puolustus.

Onneksi asiat ovat nyt paljon paremmin. Vaikka menikin aikaa, että juttu tasapainottui, se oli sen arvoista. Sovimme lopulta virallisesti parisuhteesta ja muutimme myös yhteen. Hänelle myös on ollut hankalaa ilmaista tunteitaan, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa ja olen iloinen, että hän uskaltaa jo kertoa rakastavansa, ja annan sille paljon painoarvoa, sillä tiedän, että hän todella sitä tarkoittaa, kun sanoo sen ja tiedän myös kuinka vaikeaa se hänelle on. :)

Vierailija

Kyllä tuo mies varmaan sinusta tykkää, sitä en ollenkaan epäile! Tilannettanne varmaan enemmän selittää mainitsemasi miehen sitoutumiskammo ja ehkä jossain mielessä juuri tuo suuri ikäero. Sillä on varmaan juuri silloin merkitystä, jos mies on sitä tyyppiä, joka miettii hirveästi sitä, mitä muut hänen tekemisistään ajattelevat. Toki tuo suuri ikäero on varmaan isompi kynnys juuri sille vanhemmalle osapuolelle. Myös minulla itselläni on ollut tuollainen suhde, jossa mies oli minua paljon vanhempi, ja kokemuksesta voin sanoa, että hän mietti sitä asiaa enemmän silloin kuin minä, eikä toisaalta aivan turhaa. Minusta kuitenkin tuntuu, että teidän ongelma on se, että sinä haluat suhteeltanne paljon enemmän kuin mies. Miten siis teidän toiveet saisi kohtaamaan? Ei ihan helppo asia! Mies tuskin ainakaan kovin nopeasti tulee muuttamaan mieltään täysin tässä asiassa. Joudut varmaan ainakin odottamaan ja antamaan miehelle aikaa. Päätös on kuitenkin sinun sen suhteen, mitä sitten päätätkään tämän asian kanssa tehdä. Sanoisin kuitenkin, että kovin helppoa se ei tuossa tilanteessa tule olemaan, mutta toisaalta ei kai mitenkään mahdotontakaan. Joskus rakkaus voi saada meissä ihmeitä aikaan!

Vierailija

Kiitoksia paljon :) Niin... en mäkään oikein tiedä, mitä mä haluan :/ Se on varmaan niin et mulla on voimakkaampia tunteita häntä kohtaan kuin hänellä mua kohtaan. Tekis vaan mieli saada tälle asialle jonkunlainen ratkaisu. Mut ei mulla taida olla kuin kaks vaihtoehtoa, joko antaa asioiden olla niin kuin ne nyt on ja katsoa jos joskus jotain tapahtuu tai sitten päättää koko homma. Sen mä tiedä, et nyt ei täst hommast voi tulla mitään sen vakavempaa ja tuskin koskaan myöhemminkään.

Hänellä on suuri menettämisen pelko ja vissiin ajattelee et 10 vuoden pääst dumppaisin hänet kuitenkin kun hän on sit liian vanha.

Mutjoo täs koittanut miettiä et pitäiskö vaan antaa mennä ja katsoa et mitä tapahtuu silläkin riskillä et poltan sormeni vielä pahemmin vai pitäiskö pistää koko homma katkolle... ja jos päädyn jälkimmäiseen niin pitäiskö mun kertoa mun tunteista vai keksiä joku muu syy...

Vierailija

Mitä tarkoittaa, kun sanot että "Sen mä tiedä, et nyt ei täst hommast voi tulla mitään sen vakavempaa ja tuskin koskaan myöhemminkään."? Jos oikeasti uskot, että suhden koskaan tuskin syvenee, niin miksi haluaisit ehdoin tahdoin satuttaa itseäsi antamalla tunteidesi syvetä?

Vierailija

No eihän sitä koskaan voi ihan varmaks tietää, mitä tapahtuu tulevaisuudes, mut en mä usko et tost hommast koskaan mitään tulee. Mut hänen kans on todella ihana viettää aikaa ja ehkä se ois kuitenkin sen arvoista.. Vaiks ehkä ois parasta vaan lopettaa koko homma, mul ei todellakaan oo mitään hajua siit et mitä mä haluan :/

Vierailija

Mä olen nyt miettinyt paljon tätä asiaa ja tulin siihen tulokseen et ois ainakin parasta ottaa etäisyyttä ja no tossa viimeks kun nähtiin niin mun oli tarkoitus ainakin jotenkin yrittää asiasta hänelle sit puhua jotain ja kertoa vähän et mitä mä ajattelen. No täs kävi taas niin kuin on käynyt ennenkin et just kun mä mietin et pitäis ottaa etäisyyttä ja et tää homma ei liiku mihinkään suuntaan niin herra tekee jotain, mikä saa mut epäilemään et pitäiskö sittenkin vaan jatkaa.

Ennen noi julkiset hellyydenosoitukset ovat olleet vähän kortilla, vissiin sen takia et hän laittaa sille niin paljon painoa et mitä muut ihmiset ajattelee, kun hän suukottelee itseään näin paljon nuorempaa naista jne... No nyt tällä kertaa kun oltiin yhdessä ulkona niin se oli täydellistä julkista pusuttelua ja hellimistä ilman mitään ujosteluja ja ympärilleen tiirailua!

Ja nyt mä olen taas siinä samassa lähtöpisteessä, et mitä mun nyt pitäis ajatella/tehdä..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat