Ero

Vierailija

Halusin vain purkaa tuntojani jonnekin ja jotenkin on helpompaa kertoa tuntemattomille kaiken kuin omille ystäville. Vaikka hekin paljon tietävät, mutta jotenkin helpottaa, kun saa johonkin purkaa...

Eli olen seurustellut poikaystäväni kanssa 5,5 vuotta ja asuttu siitä yhdessä n. kolme vuotta. Suhde on pitkä ja omasta mielestäni asiat olivat hyvin. Me ei mitenkään oltu nyt enempää riidelty, oltiin harrastettu seksiä normaalisti ja oltu kuin tavallinen pari. Suunniteltiin jopa reissua ensi vuodeksi jne. Hän on nyt kesän ja syksyn ajan tehnyt keikkahommia, joten viikot ollaan oltu erillään ja viikonloput yhdessä. Ja viikonloput olivat täysin normaaleja. Marraskuun lopulla hän oli viikon kotona ja kaikki oli hyvin. Sitten hän lähti taas reissuun ja se viikko alkoi hänellä todella rankasti. Itki maanantaina puhelimessa jne. Keskiviikkona hän oli todella ärtynyt ja tavallaan haastoi riitaa... No, sitten torstaina aamuna laittoi viestiä, että hän on yön aikana miettinyt tunteitaan ja meidän pitää jutella. Siitä tiesin, että tämä oli tässä.

Palataan hiukan ajassa taakse päin. Olimme silloin olleet yhdessä parisen vuotta. Se parisen vuotta oli itsellekin sellaista leikkiä, esim. sähläsin exän kanssa jne. Mut nekin sitten unohtui. Silloin hän jätti myös minut yllättäen, koska silloin halusi kokea muutakin. Olin siis hänen ensimmäinen tyttöystävä. No, oltiin ehkä erossa kuukauden verran. Sen aikana itse tajusin, kuinka tärkeä toinen on minulle ja kuinka tyhmästi olin häntä kohdellut. Päätimme yrittää vielä toisen kerran ja silloin päätin, että teen tämän suhteen eteen kaikkeni, jotta se onnistuisi. Siinä sainkin sitten tietää, että hänelle oli silloin tekstaillut toinen nainen ja tavallaan sen takia erottiin. Mutta annettiin vanhojen olla.

Kun alettiin uudestaan olla, suhde muuttui täysin. Oltiin paljon enemmän yhdessä pariskunta ja silloin muutettiin yhteen. Siis hänen omistusasuntoon. Ja tämä kolme vuotta on ollut itselleni ihaninta aikaa tai ainakin näin olen luullut... Ja nyt taas hän jätti minut yllätten ja en ole saanut edes kunnon syytä. Ekalla kerralla, kun juteltiin, hän luetteli kaikki virheeni. Voin jättää kaapin tai laatikon auki, puhun telkkaria katsottaessa, jos joku tulee aukomaan meille päätään, niin sanon takaisin ja olen mustasukkainen jne. Sitten se olikin niin, että tästä puuttui se jokin... Ja jossain vaiheessa hän oli miettinyt tätä pidemmän aikaa, mut sitten taas toisaalta hän oli lähtemässä reissuun ja rakasti minua...

Niin ja tavallaan ollaan ihan hyvissä väleissä, koska en halua haastaa riitaa. Tai siis välillä se menee siihen, kun omat tunteet kuumenee... Ja vielä asun täällä ja yritän löytää itselleni asuntoa. Hän on onneksi viikot pois, joten varsinaisesti ei saman katon alla asuta.

No, sitten jotenkin myös ajauduin hänen kanssaan sänkyyn ja seksiviestittelyyn. Tiedän, että olen tyhmä! Siis en ite pääse tässä asiassa eteenpäin, jos tavallaan roikun hänessä. Ja sekin, kun hän sitten sanoo, että toivois mein välien pysyvän tällaisenä... Ja vaikka ei yhteiselo onnistunut, niin näin se on jees... Ja sekin, kun hän on tavallaan niin varmaa siitä, että jos hän haluaa minut takaisin, hän saa minut takaisin... Ja tällä hetkellä tuntuukin siltä, että varmasti saisikin. Vaikka senkin tiedän, etten voisi kolmatta kertaa enään yrittää... Niin ja hän vielä sanoi, että hän on huomannut, että olen yrittänyt parantaa tapojani (jotka häntä ärsyttää), mutta se ei riitä.

Ongelma on se, että miten mä pääsen tän kaiken yli... Siis hän on ollut hyvä mies ja hyvä ihminen. Kaikki pitää hänestä... Mut millai sellaisesta voi päästä yli, ku tavallaan hän ei ole tehnyt mitään "väärää"? ja sit jotenkin sattuu, että hän pääsee eteenpäin ja ite murehtii näitä asioita... Ja kun juttelen hänen kanssaa, niin saa sellaisen olon, ettei se hänellekään ole helppoa, mut jotenkin joku ei vaan täsmää... Ja sen hän on kieltänyt, ettei tässä ole kolmatta osapuolta ja tavallaan sen uskonkin. Mut jotenkin mulla on myös sellainen olo, että kun mä täältä lähden kokonaan pois, niin totuus tulee esiin? ku ei hän uskalla mua suututtaa, ku kerran olen vielä täällä sen asunnossa... Ja sitten, ku on yhteisiä tavaroita jne. Ja hän on kuitenkin niin kiltti, että antaa mun olla täällä ja luvannut auttaa kaikessa jne. Mut koska mä sen sit tajuan, ettei tää suhde toiminut tai ollut meitä varten? Ja kui ei toinen pysty selittämään sitä, mitä se on tuntenut silloin, ku sille tuli tää ajatus...

Ja anteeksi, että on sekavaa tekstiä ja varmasti miljoona virhettä! :)

Kommentit (1)

Vierailija

Ensinnäkin, paljon tsemppiä <3

Toisekseen, sanot, että kolmatta kertaa et enää pystyis yrittämään. Jos näin tosiaan on, niin sekin on jo jonkinlainen askel eteenpäin.

Ylitsepääseminen on varmasti erityisen vaikeaa ainakin niin kauan, kun et tiedä tarkkoja syitä erolle. Kaappien auki jättäminen ei ole syy. Jokin sen miehen mieltä nyt painaa, siksi hän sut jätti. Mut sun on vaikeaa päästä siirtymään elämässäs eteenpäin niin kauan, kun et tiedä, mistä kaikki johtui ja että onko ne eron syyt tosiaan niin painavia, että ero olis niidenkin puolesta lopullinen.

Se, että mies mietti eroa sanojensa mukaan vain yhden yön yli, on musta aika kummallista. Tuntuu vähän päähänpistolta. Kun on kaukana poissa, toisen jättäminen voi olla helppoa, mutta kun keikkatyö loppuu ja pitäis palata kotiin, voikin äkkiä huomata tehneensä elämänsä virheen.

En voi sanoin kuvailla miten pahalta musta tuntuu sun puolesta. Koitahan jaksaa ja ajatella asioita rauhallisesti.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat