Sitoutumiskammoko?

Vierailija

Mietin tässä, että onko eksälläni sitoutumiskammo... Tavattiin 4 kk sitten ja kaikki oli aluksi tosi ihanaa. Se oli mun kanssa paljon, melkeinpä asui mun luona. Se sano mulle, että taitaa olla rakastumassa. Mä olin ihan myyty. Se oli juuri sellanen, kun oon miehen toivonut olevankin: hellä, huomaavainen, osasi itkeä ja kohotti mun itsetuntoa.

Kaikki muuttui heti, kun olisin halunnut alkaa seurustella. Se sanoi, ettei ihan vielä, mutta ihan kohta varmasti. Parin viikon päästä keskusteltiin asiasta taas ja se sanoi ettei tiedä onko sen tunteet tarpeeksi vahvat. Että välittää kyllä musta tosi paljon, mutta ei rakasta ja että sitä ahdistaa. Meinattiin erota. Soitin sille illalla. Molemmat itkettiin ja se sanoi, että siitä tuntuu tosi pahalta ja että sillä onkin tunteita enemmän mua kohtaan kuin luuli.

Eilen me erottiin. Se sanoi, ettei halua enää satuttaa mua. Sitä ahdistaa mun kanssa ja välillä taas on tosi hyvä olla. Se ei tiedä osaako se edes rakastaa ketään. Mä oon ihan maassa, koska oon tosi rakastunut tähän tyyppiin. Itkettiin, halailtiin ja suukoteltiin. Sitten se lähti.

Soitin sille vielä illalla ja juteltiin ja itkettiin. Se ei kuitenkaan ollut muuttanut mieltään. En vaan pysty ymmärtämään koko asiaa. En voi uskoo, ettei se välitä musta tarpeeks. Miks se ois noin surullinen, jos ei välittäis? Mä vaan toivon, että voitaisiin vielä yrittää... :'(

Kommentit (3)

Vierailija

Kuulostaa vähän multa.. Ku minä ja mun poikakaveri alettiin seurustelemaan nii sen tunteet oli muhun paljon vahvemmat ku mun siihen, ja mua alko ahdistaa ku pelkäsin et satuttaisin sitä. Välitin kyllä kummiski paljon. Sit kerran kännissä säädin jotain tyhmää jonkun toisen kanssa ja morkkis oli uskomaton, sen jälkeen tajusin kuinka paljon rakastin mun poikaystävää (kuulostan hirveeltä, mut se oli suhteen alussa ja morkkis oli tosiaan aika hyvä rangaistus). Sit kans jossain vaiheessa ku se luuli et olin jättämässä sitä, ja meinas "antaa mulle omaa tilaa" nii menin ihan paniikkii ja siinä vaiheessa ku tuntuu et on menettämässä jotain nii tajuaa sen merkityksen.
Nyt rakastan sitä enemmän ku mitään, ja ikävä tappaa mut ku se on intissä.

onnea miehekkääs kanssa, kuulostaa ehkä lievältä sitoutumiskammolta.. ainaki niin mä määrittelin omat ongelmani sillon.

Vierailija

Kiitti. Ajattelin etten ota siihen hetkeen mitään yhteyttä, vaikka se vaikeeta onkin kun on niin järjetön ikävä. Ehkä se tulee katumapäälle...Ainakin toivon niin...

Vierailija

Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Töissäkäynti on vaikeeta, on ikävä ja mieli myllertää. Itkettää. Viikkoon ei olla nähty. Eilen menin soittamaan hänelle typerän ruikutuspuhelun, jossa toivoin hänen muuttavan mieltään. Ei muuttanut :( En ymmärrä, miten tunteet voi noin nopeesti hiipua. Ja miksi hän sanoo ikävöivänsä... Hänen pitäisi tulla hakemaan muutama tavara vielä mun luota. Toisaalta tahdon kovasti nähdä hänet, mutta tiedän pettyväni pahasti kun hän ei jää mun luo...

Tämä mies oli kaikkea sitä, mitä halusin. Seksikin oli parempaa kuin kenenkään kanssa ennen. Petyn vaan koko ajan uudestaan, kun toivon meidän olevan vielä yhdessä. En pääse toipumisessa eteenpäin :( Tuntuu, että oon menettäny lopullisesti uskon rakkauteen. Tunsin olevani rakastettu, mutten ollutkaan?! Tuntuu etten voi luottaa miehiin enää...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat