Valehtelua, sietää vai ei?

Vierailija

Valehtelua.. Valhetta. Kaikki selvis aina jälkikäteen. En kieltänyt häntä viettämästä aikaa poika kavereidensa kanssa. Ekan kerran asia tuli julki kun yhteinen ystävämme pisti viestiä ,, en jaksa enää mutta ***** valehtelee sulle... ,, Järkytyin. Menin tenttaamaan asiaa poika ystävältäni hän ensi kiersi kaarsi mutta lopulta myönsi olleensa yhteisen kaverimme mökill ryyppäämässä lähdettyään meiltä tai mun lähdetty heiltä olivat myös olleet ajelemassa autolla kylillä kun kortin saanut. Se sattui. olin ymmärtänyt ettei hän välitä ryypätä.
Hajosin palasiksi.
tai tuntui siltä. Olen muutenkin hirmu yksinäinen, olisin tahtonut tietysti mukaan pitämään ainakin välillä hauskaa. Olisi edes kertonut! sovittiin ettei toistu mutta toistui.. Ja toistui.. Aprilli päivänä selvisi että hän on viestitellyt kuulumisia vanhan naispuolisen luokka kaverin kanssamme muttei mainnut mitään minulle. Joka kerta hän lupasi ettei enää mutta aina selityksenä sama en mä tiedä miks mä tein niin ne lupas ettei ne kerro sulle... Ei ne kyll kertoneetkaan mutta haistoin valehtelun heti nähtyäni seuraavana päivänä.
Pahin oli kun hän oli eräässä tapahtumassa minne olin kysynyt mentäiskö hän vastasi ettei nyt jaksa. mutta törmäsi siellä ystävättäreeni. Mutta silti kielsi asian ensin! ystäväni sana vastaan mieheni sana.

Se oli viimeinen kerta. Hän Kuulemma ei pysty valehtelemaan mulle, koska selvitin asian alle 5min.

Aikaa kulunut yli puolitoista vuotta. Anteeksi anto vaikeaa mutta hiljalleen onnistun. Ajattelen että ne oli vain poikien ilta. Mutta silti mietin teenkö väärin antaessani anteeksi? Epäilen edelleen toisinaan hänen valehtelevan. Enemmänkin ehkä pelkään. Koska se sattuu.

Kommentit (4)

Vierailija

Hmmm, tosi vaikea tilanne. Oikeastaan musta tuntuu, että se, ettet vielä puolentoista vuoden jälkeenkään oo päässy asian yli (vaikka mitään uusia sattumuksia ei ole tullut, ainakaan sun tietoon) niin musta se vähän vaikuttaisi siltä, että jatko näyttää aika huonolta. Jos et pysty enää luottamaan häneen - oli syytä tai ei - niin uskotko, että kykenet olemaan onnellinen hänen kanssaan?

Sun on nyt kuunneltava ennenkaikkea itseäs. Onko teidän suhde muuten niin hyvä, että haluaisit yrittää vielä rakentaa luottamusta uudelleen? Jos tosiaan on niin, että mies on parantanut tapansa (puolitoista vuotta on sentään aika pitkä aika, jos se nyt pitää paikkaansa) niin tokihan teillä on mahdollisuus selvitä. Kyllä se luottamus sieltä uudelleen rakentuu, jos mitään uusia ikävyyksiä ei käy ilmi.

Ootko puhunu miehen kanssa tästä? Hän on nyt kasvanut puolitoista vuotta ja toivottavasti olis tullu vähän älyäkin lisää, joten nyt voisitte vielä puhua siitä, mitä silloin tapahtui. Kerro hänelle, että sulla on vielä luottamisongelmia ja kysy, voiko hän kenties selittää, mitä silloin oikein ajatteli.

Paljon voimia sulle. Muista, että puolentoista vuoden puhdas "rekisteri" näyttää jo todella lupaavalta.

Vierailija

Olen onnellinen, viihdyn hänen seurassaan, rakastan häntä ( vissiin liikaa) koska olen yrittänyt rakentaa uudestaan luottamusta. ja olen onnistunut siinä, 85% koska epäilen vain toisinaan tyyliin kerran kahdess kuukaudess. :) ehkä se tästä kun yhteen muutetaan niin ei jää epäilykselle edes varaa :)

Vierailija

Yksinäisyys. :( mies armajassa vielä puolen vuotta ollut jo puolen vuotta... :D kerkee miettii kaikkee kun on iltoi yksikseen.. :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat