Kihlat

Vierailija

Miten pitkän seurustelun jälkeen mielestänne on järkevää mennä kihloihin? Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa 7kk.. asumme koko ajan toistemme luona.. Haaveilen jo kihloihin menemisestä, koska tunnen että tämä mies on minulle se oikea.. Onko tyhmää haaveilla jo tässä vaiheessa? :/

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Kihlat on lupaus avioliitosta, joten yleensä se annetaan sittenkun on valmis menemään naimisiin. Itse ainakin yleensä nauran päin naamaa niill jotka menevät kihloihin parinkaan vuoden seurustelun jälkeen. Varsinkin jos kyse on alaikäisistä joiden naimisiinmeno on "sitten joskus". Silloin mielestäni ei olla ihan hiffattu sitä koko ideaa jolloin kihlat ovat enemmän statussymbolina ja "me ollaan vakavissaan"-idealla heitetyt. Silloin koko homman tärkeimmäksi asiaksi nousee se sormus eikä ollenkaan asia jota se symboloi.

Sinun tapauksessa minulle ainakin hupia hieman irrottaa se että haaveilet nimenomaan kihloista etkä aviosta. Mitä jos ihan rehellisesti ostaisitte toisillenne seurustelusormukset ja myöntäisitte kyseessä olevan rengastus eikä kihlat.

Alle vuoden seurustelleiden kihloja tuskin kovin moni ottaa vakavasti.

Anuski
Seuraa 
Liittynyt12.10.2010

Mä näkisin sen niin, että sillon kun tuntuu et on sen aika. Perinteikkäästihän kihlat on lupaus avioliitosta, mutta aika monelle se on myös jotain muuta. Aika moni mun perhepiirissä menee kihloihin, mutteivat koskaan halua naimisiin. Näkökulmia on niin monia.

Missään nimessä ei kannata kiirehtiä. Sillon kun se tuntuu oikeelta, niin sitten annatte palaa :)

Vierailija

Me menimme kihloihin neljän vuoden seurustelun jälkeen. Tapasimme kun olin 16, ja olisin halunnut kihloihin paljon aiemmin. Minulla oli vielä teini-ikä päällänsä...

Nyt olen kuitenkin todella onnellinen, että mies piti päätöksensä ja menimme kihloihin vasta usean vuoden seurustelun jälkeen. Kihlahetkellä suhteen etenemisaikataulu alkoi näyttää siltä, että omakotitalon ostaminen ja häät sen jälkeen olivat jo vahvasti mukana suunnitelmissa, vaikka päätimmekin odottaa opiskelujen päättymistä ja rahatilanteen kohenemista. Nyt tuntuu, että sitoutumuksellamme on entistä enemmän arvoa, kuin jos olisimme menneet kihloihin lyhyemmän seurustelun jälkeen.

Sinuna nauttisin tuossa vaiheessa suhteen tuoreuden ihanuuksista, ja koittaisin olla ottamatta kihloista pakkomiellettä. Kihlaus ei enää nykypäivänä ole välttämättä merkki suhteen laadusta. Keskittykää siis luomaan itsellenne vakaa, kestävä, tasapainoinen ja rakastava suhde. Se on paljon arvokkaampaa kuin pelkkä sormus vasemmassa nimettömässä.

Muistan kyllä, että minuakin harmitti aikoinaan, kun mies ei halunnut kihloihin, vaikka itse tärisin innosta ja olimme molemmat varmoja, että olemme oikeat toisillemme. Pääsin pakkomielteestäni onneksi yli, kun aloin nähdä asian siten, että "meidän suhteemme ei tarvitse kihlausta ollakseen kestävä ja onnellinen, meidän ei tarvitse todistella kenellekään mitään".

Koko ajan ystäväpiirissä joku tuntui menevän kihloihin, ja monet niistä pareista ovat jo eronneet, mutta me olemme yhdessä ja onnellisempia kuin koskaan...

Paljon tsemppiä ja kärsivällisyyttä, kyllä se kihlojen hetki vielä koittaa! Jos miehesi kerran on sulle se oikea, niin yhtä hyvin voitte odottaa vielä ja kypsytellä suhdettanne, ei se mies siitä mihinkään karkaa ilman kihlaustakaan :)

Vierailija

Kiitos vastauksista! :) Tiedän että kihlat on lupaus avioliittoon.. ja haluan joku pvä naimisiin. Mutta haluaisin olla aika pitkään kihloissa ennen avioliittoa. Mutta katsellaan mihin aika meidät vie.. Lisää mielipiteitä saa kertoa! :)

Vierailija

Kiitos vastauksista! :) Tiedän että kihlat on lupaus avioliittoon.. ja haluan joku pvä naimisiin. Mutta haluaisin olla aika pitkään kihloissa ennen avioliittoa. Mutta katsellaan mihin aika meidät vie.. Lisää mielipiteitä saa kertoa! :)

Vierailija

Uskon siihen, että te itse olette parhaat suhteenne asiantuntijat, joten en lähde näin ulkopuolisena kertomaan sitä, koska teidän kannattaisi mennä kihloihin! Jokainen suhde ja pari ovat nimittäin aivan omanlaisensa. En usko, että kihlauksen ajankohdalla on mitään merkitystä suhteen onnistumisen tai epäonnistumisen kannalta, kunhan nyt ei ihan seuraavana päivänä sentään tapaamisen jälkeen ryntää kihloihin, tuskin nimittäin hyvä! Parasta kuunnella lähinnä sydämensä ääntä tässä asiassa. Vaikka elämässä kuinka järkeilisikin ja suunnittelisikin asioita vuosia, niin silti elämä saattaa välillä yllättää, niin kurjaa kun se onkin! Mikään ei ole elämässä loppupeleissä varmaa. Nykyään suhteiden kirjo on jo melkoinen, onneksi. Se antaa meille enemmän vapautta valita mieleisemme suhteen. Varmaan on myös tänäpäivänä ihmisiä, ketkä haluavat mennä vaan kihloihin, muttei koskaan naimisiin. Ei minusta tuossakaan ole mitään kummallista. Sehän on vaan pelkästään hyvä, että voi mahdollisimman vapaasti valita mitä haluaa.

Vierailija

Poikaystävänikin puhui minulle kihloista. Hän on 19 ja minä 17. Hän sanoi että intin jälkeen minun tulisi varaututa mahdollisiin kihloihin. 1,5 vuotta ollaan nyt suunnilleen seurusteltu. Eli ollaan noin 2 vuotta oltu yhdessä kun hän pääsee intistä. Tänään hän sinne lähti.

Ennen kuin kuulin, että hän on suunnittelut kihloja yms. Mietin usein kihloihin menemistä yms.Ja se tuntui mukavalta. Nyt kuitenkin kun siitä periaattesta meinaa tulla jo totta niin haluttais toppuutella. Itselle tulee mieleen jotkut teinikihlat yms. Ei kumpikaan olla vielä kovin vanhoja. Haluaisin eka muuttaa yhteen ja katsoa mitä siitä tulee ja sitten kihlat ja sen jälkeen ehkä naimisiin ja omakotitalo yms.

Kaikki on kuitenkin kiinni itsestään. Miltä tuntuu ja mitä haluaa.

Vierailija

Itse olen seurustellut nyt jo yli vuoden enkä halua kihloihin, sen voin myöntää - mutta asia ei johdu ettenkö pitäsin poikaystävästäni. En vain pidä ajatuksesta. Kyllä kannattaa harkita jonkin aikaa ja yrittää päästä "ajatus kihloista" yli ainakin vähäksi aikaa ja punnita.

Kuten kaikki ovat jo todenneet etteivät muut voi määrätä tai kertoa milloin on oikea aika. Mutta te sen tiedätte. Mitä kihloissa oleminen merkitsee sinulle ja miehellesi? Onko teillä sama näkemys asiasta, siitä miten se vaikuttaa muihinkin, vaikka liikaa painoa ei edelleenkää saa laittaa ulkopuolisten mielipiteille. Alkuhuuman ylikin kannattaa odottaa.. vaikka mies on unelmien täyttymys - kuten myös omani :)

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!
Ehkä mieki joskus menen kihloihin vaikka nyt sitä hieman toppuuttelen :D

Vierailija

Ei ole tyhmää haaveilla jos on rakastunut, eiköhän aika moni nainen haaveile asiasta:) Mun mielestä kihloihin on järkevintä mennä vasta sitten, kun ollaan asuttu jo yhdessä jonkin aikaa. Ei siis toistensa luona vaan yhteisessä asunnossa ja on jaettu kaikki laskutkin ja on siivottu, pyykätty, kokattu yhdessä ynnä muuta sellaista.

Itse olin todellisessa alkuhuumassa, kun olimme seurustelleet tuon 7kk, ja alkuhuumaa jatkui pitkälti yli vuoden, kunnes ne vaaleanpunaiset lasit tippuivat silmiltä. Nyt seurustelua on takana viisi vuotta, ja silti opin yhä uutta miekkosestani. Mun kokemuksien mukaan toista ihmistä ei opi edes tuntemaan reilussa puolessa vuodessa kovin paljoa, ei ainakaan realistisesti kun on vielä niin huumaantunut.

Oleellista on nyt kuitenkin se, että haaveiletko sinä yksin kihloihin menemisestä, vai haaveileeko myös poikaystäväsi. Jos olet tällä hetkellä vielä yksin unelmiesi kanssa, niin ei ainakaan kannata toista pakottaa kihloihin. Mitään oikeaa aikaa mennä kihloihin ei ole, mutta yhteistä arkea kannattaisi kokeilla sitä ennen.

Vierailija

Ollaan seurusteltu nyt kohta 10kk ja ollaan haaveiltu että mentäs kihloihin kun kulta pääsee armeijasta eli noin vuoden päästä.. :) mutta nyt kun luin noita edellisiä viestej', niin tulin vähän toisiin ajatuksiin.. että ehkä kannattais muutama vuosi vielä seurustella ennenkö menee kihloihin.. mutta mielessä on vaan ajatus, että kihlaus ikäänkuin sinetöis sen että me ollaan ikuisesti yhdessä eikä mun tarvis enään koskaan olla yksin/yksinäinen.. <3 mutta todellisuus voi olla toinen.. :D toisaalta tulee kihlaus kuulostaa vielä ahdistavan kahlitsevalta ja sitovalta.. että ehkä odotellaan pari vuotta.. :D toivottavasti ollaan sillon vielä yhdessä. <3

Vierailija

Me ollaan ny seurusteltu 2 vuotta ja mentiin ny kihloihi ku poikakaveri pääs pois intistä :) mun mielest iällä ja sillä kuinka kauan ollaan oltu yhess ei oo väliä, kunhan vaan molemmat haluaa mennä kihloihi. En ymmärrä miks pitäis asuu yhess jne... ei sillä nii merkitystä oo, jos vaa tuntuu et se toinen on se oikee sulle. Meillä intti vahvisti suhdetta nii paljo ja opittiin tuntee toisemme nii hyvin ja rakastatetaan toisiimme paljo nii päätettiin mennä sit kihloihi ! <3

Vierailija

No me menimme 1,5 vuoden seurustelun jälkeen, siinä vaiheessa oltiin asuttu yhdessä vuosi. Haaveiluhan ei ole koskaan tyhmää, mutta että mikä on pohjimmainen motiivi..? Niitä on nykysin monenlaisia enkä tuomitse mitään niistä :) Jokainen menee kun siltä tuntuu, meillä on jo hääpäivä sovittu ja paikka tiedossa ja suunnitelmat muutenkin ihan hyvällä mallilla :)

Vierailija

jos se tuntuu molemmista tuntuu oikealta niin mikäs siinä =)

ystäväni meni juuri kihloihin 6kk seurustelun jälkeen, ja pakko myöntää että ensimmäinen ajatukseni oli, että tuliko vähän hätiköiden mentyä. Tosin oli mies kaveria suloisesti kosinutkin, mutta ns. teinikihlat koko jutusta mieleen tulivat.

Itse olen nyt vuoden seurustellut ja sydän kyllä pysähtyisi jos rakas kosia alkaisi. Olen ainakin omalla kohdallani ja aika yleisesti muodenkin kohdalla sitä mieltä, että olisi syytä ainakin se vuosi yrittää asua saman katon alla kaikkine ongelmine ja haittoine ja etuine. Itseni tuntien kaikesta rakkaudesta rakasta kohtaan on pakko sanoa, että jos kihlautuisin ennen täyden yhteis elon kokemusta, katuisin asiaa varmasti, sen verran ohkaiset hermot minulla ja ärsyttämisen lahjat rakkaalla on... =D

ja joku taisi ihmetellä miksi yhdessä asuminen olisi tärkeää. ei se mielestäni muuten, mutta kun kaksi arkea yritetään yhdistää yhdeksi, niin tulee varmasti mitä mielenkiintoisimpia asioita esiin toisesta ja itsestä =) ja jos yhdistys ei toimi, niin jäihän ainaki sormus rahojen verran plussalle =D

Vierailija

Olen samaa mieltä siittä että sitten kun molemmista tuntuu siltä on hyvä aika. Itse olen seurustellut pitkälti yli 4 vuotta mutta ei olla vielä kihloissa. Toki halutaan kihloihin ja ollaan mietitty sitä. Mutta kun emme viel asu yhdessä. Ajateltiin että sitten kun oikeesti tietää mitä se yhteiselämä on ja miten sujuu voi päättää noin isosta asiasta. (ja ollaan törkeitä ja ehkä hyväkskäytetään sukulaisia jos sattuu pari kuppia puuttumaan ja he kumminkin hommaavat kihlajaislahjoja.:B)

Toisaalta ahdistaa että se on "lupaus naimisiinmenosta" mutta kun ajattelee niin ei ole ketään muutakaan kenen kanssa haluaisin naimisiin. :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat