elämän mies, APUA!

Vierailija

Tapasin itsenäisyyspäivän aikoihin itseäni 5-vuotta vanhemman "elämäni miehen", tai niin ainakin luulin.
En halunnut lähteä juttuun täysillä mukaan, koska pelkäsin että tulee se päivä, kun sattuu.

Ollaan tapailtu nyt reilun kuukauden ajan ja huomasin eilen, että olen tässä jutussa mukana enemmän kun täysillä..

Ollaan nähty aikalailla vain viikonloppuisin ja yhdessä on ollut ihanaa, joka kerta.
Uutenavuotena kysyin missä me mennään? Seurustellaanko, tapaillaanko vai olenko pelkkä pano? Vastaukseksi sain, että en ole pelkkä pano, vaan paljon enemmän, mutta puhutaan aamulla lisää. Sitä keskustelua ei ole vielä tullut.

Lauantain jälkeen miehestä ei ole kuulunut mitään, olen laittanut viestiä, mutta vastausta ei kuulu. ELI, mitä mies ajattelee?

Tuli siis se päivä, kun sattui.

Olen sinkkuillut niin kauan, etten tiedä enää mitä pitäisi tehdä. Soitanko vai unohdanko vaan? Auttakaa, olen vieläkin sitä mieltä, että olen löytänyt sen "elämäni miehen", enkä halua menettää sitä.

Kommentit (4)

Vierailija

Voi että, toi on ehkä ihnottavin tilanne mistä ihastunut ihminen voi itsensä löytää. Ei kai siihen ole mitään yhtä oikeaa ratkaisua, mutta jos mä olisin sä, niin laittaisin kyllä viestin (tai ottaisin muulla lailla yhteyttä) ja pyytäisin/vaatisin hommalle jonkinnäköistä selitystä tai pistettä.

On hyvä, ettet alkanut silloin seuraavana aamuna heti vaatimaan parisuhdeanalyysiä, vaikka mies sellaisen oli luvannutkin. Mutta mun mielestä - huomioon ottaen mitä hän sulle illalla vastasi - niin sulla on täysi oikeus saada tälle hommalle jonkinnäköinen ratkaisu.

Ehkä mies pelästyi kysymystäsi ja on vetäytynyt hetkeksi miettimään tilannetta. Pahimmassa tapauksessa sillä on jossain vaimo ja lapsia. Yhtä kaikki, sun on saatava joku vastaus, jotta voit sitten tarpeen tullen siirtyä elämässäs eteenpäin.

Paljon tsemppiä!

Vierailija

Totuus sattuu, mutta epätietoisuus tekee hulluksi. Tähän tulokseen minä ainakin olen tullut, joten ehdottomasti selvität asian jollain tapaa, oli vastaus mikä tahansa. Olisi myös kiva kuulla, miten jutussa kävi!

Vierailija

Perjantaina laitoin viestiä taas ja vastaus vihdoinkin tuli, oli kuulemma viikon yskiny verta, eikä sen takia ollut kuulunut mitään.. Kuitenkin oli viikonloppuna taas liikenteessä, tällä kertaa ei tosin nähty..

En vieläkään jaksa uskoa, että tää olis samanlainen "kusipää" kun kaikki muutkin, mutta mitä tässä nyt pitäis ajatella ja miten toimia?

Ennen kun tavattiin, olin onnellinen, eikä miehistä ollut tietoakaan (eikä tarvinnutkaan olla). Sitten tuli tämä, sotki mun koko elämän ja melkein teki katoamistempun viimeviikolla. Unettomia öitä, menetettyjä hermoja ja juttuihin kyllästyneitä kavereita on paljon, en halua menettää tätä nyt, enkä varsinkaan helpolla.

Vierailija

Kuulostaa vähän mun jutulta. Tosin mies oli 3 v. nuorempi, kuin mä ja homma kesti 4 kk. Aluksi yritin olla varovainen, mutta rakastuin kumminkin täysillä. Kuvittelin, että hän on se oikea. Hän oli erilainen kuin muut. Tai niin luulin...

Sitten kun otin seurustelun puheeksi, kaikki muuttui. Aluksi hän sanoi, ettei ole valmis seurustelemaan - vielä, mutta tulevaisuudessa kyllä. Ja minä hölmö uskoin.

Pian hän ei enää viihtynyt kanssani yhtä tiiviisti, kuin ennen. Puhuttiin asiasta ja hän kertoi, että ahdistaa. Vähennettiin tapaamisia ja sanoin, että ei tästä tarvitse ottaa mitään paineita. Edetään päivä kerrallaan. Erään riidan jälkeen hän sitten jätti minut. Sanoi, ettei tahdo satuttaa enempää. Satutti jo ihan älyttömästi.

Nyt kieriskelen kolmatta viikkoa sydänsuruissa. Viime lauantaina pyysin häntä hakemaan loput tavaransa. Yksi asia johti toiseen ja hän jäi yöksi. Se oli iso virhe, koska nyt sattuu taas enemmän. Elätin vaan tyhmänä toiveita, että yö mun kanssa muuttaisi kaiken... :(

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat