Yksinäisyyttä(kö)?

Vierailija

Terve!
Olen reipas nuori nainen, mutta tunnen oloni välillä yksinäiseksi. Minulla on aika laaja kaveripiiri, mutta jostain syystä semmoista omaa porukkaa ei ole löytynyt. Varsinkin näin juhlapyhinä tuntuu, että ei ole mitää tekemistä, kun kukaan ei varsinaisesti pyydä mua minnekkään.Enkä itse halua tyrkyttää itseäni kenellekkään. Kaikilla kavereillani tuntuu olevan monta minua tärkeämpää ja läheisempää kaveria.
Itse olen itseäni kohtaa todella epäilevä. Mietin paljon asioita ja ihmissuhteita ja tunnen itse epäonnistuneeni jotenki. Toivon että jonain päivänä löydän elämäni miehen jonka kanssa voin jakaa kaiken.
Itsetuntoni on siis joissakin asioissa matalalla. Vaikka olen tyytyväinen kroppaani ja muuten, niin en luota että kukaan voisin pitää minusta. Tuntuu että odotan vain sitä oikeaa..
Joskus alkaa todella turhauttaa kun ei ole semmoista yhtä todella hyvää kaveria joka tuntisi minut läpikohtaisin, jolle voisin purkaa näitä asioita.. Olen sosiaalinen ihminen, ja tykkään auttaa kavereitani heidän murheissaan. Mutta kuka auttaa minua.

Kommentit (3)

Vierailija

Heissan!
Itselläni on sama tilanne, pois lukien poikaystävä - josta tosin ei oo mitää iloa tähän aikaa vuodesta. Ku se o poissa porukoillaan kaikki lomat.

Mut siis asiaan. Olen miettinyt monesti samaa kun olin sinkku ja vielä nytkin. Kavereita on ympäri Suomee ja omassa kotikaupungissa. Mutta kaikilla on omat todella läheiset piirit, eivätkä he pyydä minnekään. Tilanne on siis sama vaikka seurustelenkin, ei se yksinäisyys sillä lähde, usko pois. Tai ei ainakaa pidemmän päälle. Pitää olla niitä tyttökavereitakin! Itse en ainakaa jaksa poikakaverille aina avautuu ku se ei tajua ns. tyttöjen juttui :) Esim kaiken maaiiman ihmissuhdeasioita tai mitään.

Kun luin tarinaasi, tuntui kuin olisin lukenut oman elämäntarinani. Yritän aina auttaa muita, olla kohtelias jne. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että pakko alkaa ettii sitä parasta ystävää jostain ja äkkiä. Tuntuu vain turhalta ku kaikki parhaat ystäväni ovat miespuolisia, eikä he korvaa vaikka ihania likkojen iltoja ja rupatteluhetkiä. Eivätkä he tunne minua läpikotaisin, eivätkä varmaan haluakaan, koska seurustelen.

Anteeksi ku tästäki tuli tällanen vuodatus, mut koulupiiri tai työporukka auttaa huomattavasti asiaa. Tai entiset koulukaverit, alkaa vaan oleen tekemisissä, jos tuntee ja pitää viel yhteyttä. Myös sukulaisista olen löytänyt hyvää seuraa, jota en ole aiemmin huomannut arvostaa. :)

Vierailija

Heipähei!
Yksinäisyydeltähän tuo kuulostaa. Itsellä ollut aivan samanlainen tilanne jo monta vuotta. Tunsin itseni todella yksinäiseksi kun muutin uudelle paikkakunnalle, ja sitten kun poikaystävä vielä jätti niin olin aivan varma etten selviä. Tuntuu että olen kaikille vain se varakaveri. Mut saatetaan pyytää mukaan tekemään jotain, jos kukaan muu ei pääse. Ei mulla taida olla ku yks hyvä ystävä enää jäljellä sekä koulukaverit. Nyt sinkkuna olisi niin kiva jos olisi sellainen kiva tyttöporukka jonka kanssa rellestää ympäri kaupunkia. Olis niin mahtavaa päästä viettämään villiä nuoruutta :) Kyllähän sitä tulee käytyä baareissa, mutta kun kaikki kaverit seurustelee niin harvoin ne jaksaa rellestää kun oma kulta odottaa kotona.

Mietin monesti minkä takia olen jäänyt näin yksinäiseksi, koska olen kuitenkin ihan normaali perusmukava ja sosiaalinen nuori nainen. En ehkä ole osannut arvostaa niitä harvoja ystäviä silloin kun niitä vielä on ollut, tai sitten on vaan aikoinaan tullut roikuttua liikaa kiinni poikaystävässä. Aina olen kuitenkin ollut mielestäni hyvä ystävä ja hyvä kuuntelija. Loppuen lopuksi tulin siihen tulokseen että näin nyt vaan on käynyt ilman mitään kummempia syitä. Ystäviä tulee ja menee kun esim. elämäntilanteet muuttuu, ja olen erittäin huono hankkimaan uusia.

Mutta tosiaan esim. sisarusten kanssa vietetty aika lievittää aika hyvin yksinäisyyttä. Ja monet tutut ovat tutustuneet uusiin ihmisiin netissä just esim. foorumeilla tai chateissä.

Vierailija

Ei tunne tavallaan oloani yksinäiseksi. Kavereita on reilusti, mutta en vaan ole saanut omaa porukkaa ympärilleni. Muutenki elämäni rullaa hyvin. Mutta näin juhlapyhinä tuntuu siltä ettei ole mitään menoa sillä kaikki on jonkun muun porukan mukana ja minä ulkopuolella.
Kun taas koulu ja normaali arki alkaa tunnen olevani erittääin onnekas kavereita on ja tekemistäki.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat