Mieheni masentaa

Vierailija

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa puolitoista vuotta. Teen kaikkeni mieheni eteen ja olen hänelle niin hyvä kuin kykenen. Alussa hän oli se kiinnostuneempi osapuoli. Silloin hän kohteli minua kuin prinsessaa. Mutta nyt tunnen itseni täysin itsestäänselvyydeksi.
1. Puolen vuoden aikana hän ei ole kertaakaan ollut ajoissa tapaamisissamme, enkä puhu minuuteista. Usein odotan häntä tunninkin, ja kun MINÄ sitten lopulta soitan HÄNELLE, on hän kuulemma vahingossa jumittunut katsomaan televisiota tai hänen ystävänsä on tullut ajomatkalla vastaan ja hän on jäänyt suustansa kiinni. PUOLEN VUODEN AJAN LÄHES JOKA PÄIVÄ.
2. Kun katsomme televisiota tai teemme jotain muuta samankaltaista, hän pelaa kännykällään pelejä tai facebookkaa. Tunnen oloni hieman ylimääräiseksi heidän vierellään.
3. Hän pyytää minua usein hieromaan itseään, tai tekemään muuta vastaavaa mukavaa hänelle, mutta hänpä ei tee minulle koskaan yhtään mitään. Pyysin viime viikolla häntä painamaan muutaman kerran hartioitani, EI JAKSANUT. Muuta en sitten oikeastaan koskaan pyydäkkään. Muutaman kerran olen sanonut, että olisi kiva jos hänkin joskus antaisi minulle hellyyttä.
4. Sanon hänelle aina, että jos hän haluaa olla kavereidensa kanssa, olkoon. Ystävät on olleet mulle aina tosi tärkeitä ja olen halunnut pitää heidät mun lähellä. NO, minähän en saa nähdä kavereitani ilman riitaa ja valitusta. Kerran sitten avauduin, että vaikka rakastankin häntä, olen menettämässä ystäväni seurustelun vuoksi enkä halua sitä. Hän vastasi vihaisesti; yhtälailla myös minä. en ole ikinä kieltänyt häntä menemästä minnekkään.
5. Jos molemmilla on tärkeää tekemistä, menevät hänen tekemisensä ja menonsa omieni edelle.

Kuitenkin, hän haluaa olla kanssani joka ikinen päivä ja toistelee rakastavansa minua. Itseasiassa aina kun olemme erossa hän tuntuu kovin välittävältä ja rakastavalta. Siksi olen ehdottanut myös taukoa, mutta hän ei suostu, koska ne kuulemma päättyvät aina eroon.
Teen hänelle ruoan valmiiksi kun hän tulee töistä. Kysyn aina ensin mitä hän haluaa, ennenkuin ajattelen mitä itse haluan. Pyrin aina kompromisseihin. Järjestän poikaystävälleni usein yllätyksiä ja teen lähes kaiken mitä hän pyytää.
Tähän asti olen yrittänyt olla välittämättä, sillä poikaystäväni osaa olla ihanakin ja hän on elämäni tärkein ihminen, mutta nyt itsetuntoni on alkanut laskea, olen alkanut tuntemaan itseni epätärkeäksi ja turhaksi, olo on jatkuvasti masentunut ja en jaksa poikaystävääni. Olen iloinen koko päivän aina siihen asti kunnes poikaystäväni soittaa. Tunnen itseni ahdistuneeksi hänen seurassaan.

Mitä ihmettä teen? Onko poikaystävältäni vaan se maaginen "kipinä" kadonnut vai vaadinko liikoja halutessani häneltä hieman rakkautta!? En tiedä onko viestissä mitään järkeä, mutta tuntui siltä, että ajatuksia on vaan purettava.

Kommentit (2)

Vierailija

No sanotaan näin että jos ite olisin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä niin puhuisin suoraan nuo asiat poikaystävälle, kyllä se varmaan ymmärtää.
Parosuhteessa keskustelu on aika tärkee, pitäis kertoa mikä ''ärsyttää'' ja miettiä YHDESSÄ missä on virhe ja mitä pitäis muuttaa. Eihän toinen voi tietää mikä toisella on jos siitä ei ees puhuta :)

Voi olla että poikaystäväsi ei edes huomaa noita asioita itse, sen takia sun pitäisi sille kertoa.

Vierailija

Ehdottomasti nyt sinun täytyy ottaa esille nuo mieltäsi painavat asiat poikaystäväsi kanssa. Vain sitä kautta on mahdollisuus saada asioihin muutosta. Selvästi ainakin huomaa, että ainakin sinä olet todella paljon panostanut ja käyttänyt paljon voimavaroja teidän suhteen eteen. Ikävää tietysti, että poikaystävästäsi ei voi sanoa aivan samaa kertomasi perusteella. Hänen selvästi täytyy alkaa uudelleen enemmän huomioimaan sinua ja sinun tarpeitasi. Sinä puolestaan voit vähentää omaa osuuttasi, sillä se varmasti tuossa määrin on jo ollut liiallista. Ei meistä varmaan kellään ole mitään vaikeuksia tottua "hyvään palveluun", mutta se ei saisi muuttua koskaan itsestäänselvyydeksi.Myös itse joutuu aina tekemään töitä onnellisen ja tasavertaisen suhteen eteen, sillä vain toisen panos ei koskaan tule yksin riittämään. Myöskään sinä et ole mikään itsestäänselvyys, niin kun ei kukaan muukaan meistä! Ei mielestäni sekään olisi huono asia, jos ette ainakaan tällä hetkellä näkisi joka päivä, sillä parannusta selvästi teidän tilanteeseen tarvitaan. Sinun myös ehdottomasti täytyy pitää huoli jatkossa siitä, että asiat menevät enemmän myös sinun toivomalla tavalla. Toki jokainen suhde ajan oloon muuttaa muotoaan, ja missään suhteessa se alkuhuuma ei kestä, mutta ei suhteesta myöskään saisi tulla silti sitä toista ääripäätäkään, missä toista ei tarvitse enää huomioida. Toivottavasti keskustelunne ovat antoisia tästä asiasta ja ne saavat suhteenne uuteen kukoistukseen!!!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat