Vainoharhaisuutta?

Vierailija

Olen jo pitkään miettinyt tekeväni tänne minua huolettavasta asiasta aiheen. En tiedä, että miksi, mutta jostain syystä mulla on KAMALA luottamuspula mieheeni. Ja varmaan ihan turhaan?

Aina, kun mieheni on erossa minusta, niin pakostakin tuntuu, että pian hän tapaa minua paremman/ihanemman/itsellensä sopivamman naisen. Ärsyttää, kun tälläinen tyttö hänellä myös on msn ja facebook kavereissa, joten pelottaa myös, että aina kun en katso, hän puhuu tälle tytölle. Eivät pahemmin ole muuten tekemisissä, mutta kerran ovat nähneet kahden kesken. Kysyin, mitä tekivät, mutta mies raivostui tästä kysymyksestä, eikä kertonut...

Kaiken lisäksi on outoa, että mieheni ei hyväksy minua facebook kaveriksi, perusteeksi kertoo, että kuulee juttuni muutenkin. Mutta mesekavereiden (joiden kanssa puhuu päivittäin) hän on facebook kaveri....... tuntuu, että mies haluaa pitää minut salassa elämästään ja itsensä ns "vapaana" tilaisuuden tullen (kaverit ei tiedä, että seurustelemme ..taas, yhteensä 3 v suhde, off meininki oli jossain vaiheessa).

Jotenkin aina ahdistun, kun olemme erossa ja kun toivoisin, että erossa ollessa parisuhteessa toista muistettaisiin söpöillä viesteillä, mutta ei. Ja harvoin saan kuulla edes kohteliaisuuksia. Tai rakkauden tunnustuksia. Tai yhtään mitään, vaikka itse kohteliaisuuksia ja rakkauden tunnustuksia latelen. Alkaa vähän turhauttamaan. Eli ei ihme, että itsetunto on laskenut nollaan, kun en koe, että mieheni pitää minua hurmaavana, täydellisenä hänelle ja haluttavana.

Onko ihan turhaa tämä kaikki jahkailu?

Kommentit (11)

Vierailija

Sinulla on luottamuspula aiheesta. Mies ei selvästikkään välitä sinusta. Mainitsemasi "oireet" suorastaan huutavat, että suhteenne on yksipuolinen eikä siihen ole muuta parannusta kuin, jätä miehesi ja jatka elämääsi. Kumma ettet ole itse kolmen vuoden aikana asiaa tajunnut.

-KHK-

Vierailija

Olen kyllä, siksi suhde on ollut jo 2 kertaa kaatunut. Erossa ollessa kuitenkin tulee kamala ikävä (molemmilla osapuolilla) ja viimeksi mies lupasi, että tekee minut onnelliseksi ja korjaa virheet (olin maininnut syyksi, että piti minua liian itsestäänselvyytenä ja osoitti rakkautta liian vähän). Mies muutti eri paikkakunnalle tämän vuoksi takiani, jotta voimme olla yhdessä... Ahdistaa, kun ei ne asiat ole (taaskaan) muuttunut.

Vierailija

itselläni oli joskus samanlaisia ongelmia, että mietin kokoajan mitä jätkäni puhuu kenellekkin jne. turhaa se silloin oli ja opin sen sitten kantapään kautta... mutta toi sun tilanne kuulostaa munkin mielestä jotenkin siltä et se haluaa olla sun kans vaan sillon kun sille itelle sopii.. ja onhan se ero siten kamalaa kun ei ole enää ketään kenen vieressä nukkuu jne mutta siihenkin tottuu ...

Vierailija

Tunnistat ongelman, tiedät ettei se korjaannu ja olet silti parisuhteessa? Mikäli oikeasti haluat(te) pitää suhteen, menkää parisuhdeterapiaan äläkä kysele täällä neuvoa. Muussa tapauksessa vaihtoehdot ovat vähissä, jätä mies ja kärsi aikasi kunnes pääset asiasta yli tai pysy yhdessä ja kärsi kunnes jossain vaiheessa eroatte kuitenkin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mikäli et ole ottanut opiksesi niillä parilla kerralla, kun suhde on ollut poikki, niin ansaitset kyllä miehesi.
Sanonta "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis" pitää minusta hyvin paikkansa tässä tapauksessa.

-KHK-

Vierailija

Kokemuksen syvällä rintaäänellä:

Jos et ole suhteeseen ja mieheen tyytyväinen sellaisenaan, älä odota että asiat muuttuisi vaikka toinen niin lupaisikin. Suhteen ei pitäisi edes alkaa niissä merkeissä että toisen/kummankin on muututtava. Se ei toimi, kukaan ei muutu pysyvästi ainakaan.

Itsekin aikanaan kuuntelin säännöllisin väliajoin "kaikki muuttuu" -puheita ja lupauksia siitä miten asiat muuttuvat jos jaksan odottaa ja minä minä odotin eikä mikään muuttunut. Seuraava suhde kaatui heti alkuunsa kun sanoin miehelle ettei hän pysty tarjoamaan minulle sellaista suhdetta kuin haluaisin ja hän hoki muuttuvansa ja miten kaikki muuttuu, onneksi olin viisastunut aiemmasta ja jatkoin kohti uusia tuulia. Kunnes löysin miehen joka ei ole täydellinen, jossa on vikoja mutta jonka ei tarvitse mielestäni silti muuttua hiukkaakaan.

Vierailija

Jahkailusi ei ole ollenkaan turhaa! Itselläni ollut sama ongelma (ja on vieläkin hieman). Joillain ihmisillä tämä vainoharhaisuus suhteen kannalta on todella paha ja erossa ei tahtoisi olla yhtään. Itselläni oli monta viikkoa tälläinen yhtäkkinen vainoharhaisuus kumppaniani kohtaan, joka on nyt selvästi hiipunut puhumisen ansiosta.Ymmärrän, että sinulla on ollut tälläistä jo kauankin.

Neuvoni tähän onkin se että puhut hänelle. Jos hän ei tahdo selittää sinulle mikä asian laita on niin tällöin ei hän ansaitse sinua ja suosittelen jatkaa elämääsi.
Kysy suoraan vaikka "Miksi en saa olla FB kaverisi?" tai "Enkö voisi olla sinun ja kavereittesi kanssa?". Jos hän alkaa selittämään taas samoja asioita niin sano suoraan mikä sinua "ärsyttää" näissä asioissa.
Ihmettelen kuitenkin samaa kuin aikaisemmat kommentit eli miksi 3 vuotta kestänyt suhde jatkuu vielä jos kaveri ei ole muuttunut yhtään eikä aijokkaan muuttua??

Vierailija

Hmm, se just, kun asiasta on puhuttu monta kertaa. Mies vain syyttää minua syyllistämisestä. Facebookista taas nauraa kuinka iso juttu se minulle on, ja aina sanoo saman "kuulen sun jutut muutenki" syyn. Ei perustele paremmin. Kaveri kysymykseen antanut vastaukseksi, että "ei se kuulu mun kavereille, että seurustellaanko me". Aiemmin hän siis suostui kertomaan kavereillensa minusta ja joidenkin kanssa olin tekemisissäkin. Nyt uusimmalla kierroksella ei ole kertonut ja kun on kavereiden kanssa, ei vastaa viesteihin/puheluihin, ettei jää "kiinni". Hänen vanhemmat ja muutama sukulainen on ainoita, jotka asiasta tietää.

Facebookista on meinannut syttyä jo pari kertaa kauhea riita, kun olen perustellut, että jos se on hänen mielestään minulle niin naurettavan iso juttu, niin tuntuu olevan iso juttu myös hänelle hyväksyä minut kaveriksi (vaikka se on pieni juttu, painaa "hyväksy" ja olla sit vaikka lukematta minun juttuja siellä....). On tehnyt jo monta kertaa mieli huutaa et poista sit se toinenkin tyttö sieltä....... tämä keskustelu on käyty ainaki 5 kertaa nyt syksyn aikana.

Mies tuntuu saavansa kilarit kun yritän keskustella hyvässä hengessä näistä asioista. Ei myönnä kuitenkaan olevansa onneton tms. Harmittaa vain itse yrittää pitää suhdetta yllä.

Huolestuttavinta on, että ennen päivittäinen seksi on vähentynyt n 1 x viikkoon..... ihan tuhoon tuomittuako tää nyt on?

+ nytkin hermoilen, kun mies ei ole ottanut mitään yhteyttä koko päivänä, ei ole msn ja viestiin vastasi tylysti.

Vierailija

No toi nyt tuntuu aika lapselliselta käytökseltä! Suhde perustuu siihen että asiat voidaan kertoa toisille sulassa sovussa, mutta poikaystäväsi tuntuu olevan vähän ulalla tästä asiasta :S
Poikaystäväsi ei tunnu välittävän oikeastaan siitäkään, että sinä joudut joka päivä hermoilla hänen takiaan koska hän ei vastaa tai millään tavoin huomioi sinua.
Tuosta seksin määrästä en oikein osaa sanoa, että onko se huolestuttavaa vai ei, mutta kyllä siinäkin joku on kun ei enää sitä harrasteta useammin:/
En tahdo suhdettanne pilata, mutta itse tekisin sinun asemassasi niin, että sanoisin "kaiken jäävän tähän jos ei nyt ala kuulua selityksiä sieltä!"

Mieti ihan itsekkin kuinka kestät tuollaista suhdetta esimerkiksi 2 vuotta tai jos se on vakavampaa niin lopun elämääsi?!?

Vierailija

Kyllä tuo miehen käytös aika oudolta ja hälyyttävältä kuulostaa.

Tiedän erään tapauksen, jossa mies ei halunnut pitempiaikaista tyttöystäväänsä facebook-tutukseen. Miehellä kun oli exiä ja hoitojaan (entiset ja nykyiset) siellä kavereinaan. Suhde päättyi kun mies jäi kiinni pettämisestä, joka oli jo jonkin aikaa jatkunut.

Se, että mies "kuulee sun jutut muutenkin" tuntuu erittäin huonolta tekosyyltä. Miehellä on varmasti parempikin syy olemassa. Facebookin kohdalla tavallisia syitä on käsittääkseni ne, ettei toista koeta kaveriksi(/ystäväksi/läheiseksi) tai sitten että halutaan suojella omaa yksityisyyttä. Molemmat syyt tuntuvat varsin oudoilta pariskunnan välillä.

Mitä tulee siihen, että kavereille ei kerrota... no sekin on varsin outoa. "Ei se kuulu mun kavereille" sopii vasta aloitettuun suhteeseen, seksisuhteeseen ja muusta syystä salaisena pidettävään suhteeseen. Viimeiseen keksisin ehkä syiksi sen, että toinen on jo suhteessa (eli tämän salaisen kumppanin kanssa petettäisiin) tai sitten sen että etsitään uutta suhdetta (".. nykyinen on ihan jees, mutta ei tarpeeksi" tai "haluan pysyä suhteessa, mutta haluan myös olla muiden kanssa"). Sopii se toisaalta myös sellaiseen suhteeseen, jossa toista osapuolta tai seurustelua hävetään.

Vaikea kuvitella tuollaisen suhteen tulevaisuutta. Jos naimisiin menette, voitte jättää sitten kutsumatta miehen kaverit, he kun eivät suhteesta tiedä (eihän se niille kuulu!!). Häh?

Vierailija

Olen samaa mieltä tästä asiasta kuin muut naiset. Sun pitäis vaatia siltä hyvät selitykset ja jos se ei anna niitä sulle lopetat suhteen. Se on kyllä vaikea, mutta sen jälkeen sulla on mahdollisuus olla onnellisessa suhteessa sellaisen miehen kanssa joka välittää susta ;) Et varmana tuu kaipaamaan tota sun nykyistä miestäsi.

Ehkä välität hänest tosi paljon. ja ero tuntuu tosi hankalalta, mutta sun pitäis vain uskoa että tämä ei toimi. ja toisaalta satutat vain itseäsi jos jatkat ton. Mitä jos mies jättää sut hetikun löytää jonkun toisen ja silloin vasta tajuut et ei olisi pitänyt jatkaa mut silloin on jo myöhäistä. Jätä se ja älä anna sille anteeksi ja anna sen katua. se olisi muuttunu ennen jos se muuttuisi.

Vierailija

Turhaa se on tuolla historialla. Jos molemmat eivät sitoudu arkielämässä pitämään huolta toisesta, pitämään hyvänä, se kuihtuu ennen pitkää. Minulle kävi niin että kymmenen vuoden suhde kaatui kun naisen tärkein harrastus ja pääasiallinen ajanviete olikin yhtä äkkiä facebookissa ja chattipalstoilla yhteydenpito... monta tuntia illassa.. ja ruutuun ilmestyi jätkien kuvia ja niiden kanssa keskusteluja käytiin röyhkeästi pitkin iltaa... Kun kysyin mikä on pelin henki, se oli kuulemma vain "viatonta läppää"... Mutta ei mennyt pitkääkään aikaa kun se viaton läppä oli suoraa toimintaa, ja parisuhde hajosi alkutekijöihin, niin ihmeelliset oli näkymät luotu cahttaillessa. Se on yksi kansamme pahoinvoinnin syistä, virtuaalimaailmassa on niin helppo loistaa ja luvata asioita, joista lupauksista ei arjessa tarvitse koskaan vastata kenellekään.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat