Kauanko voisit seurustella ilman rakkaudentunnustusta?

Vierailija

"Ongelmani" on erikoinen, lähestulkoon koominen.

Olemme seurustelleet jo pitkään (keskustelun objektiivisuuden säilyttämiseksi en halua kertoa täsmällistä aikaa) ja asuneet yhdessä puolisen vuotta.

Itse rakastan avomiestäni ja olen sen hänelle myös sanonut, kun taas hän ei tunne minua kohtaan yhtä vahvasti. Pitää minusta kovasti, on todella kiintynyt minuun, minun menettämiseni sattuisi todella paljon jne mutta ei _rakasta_.

En varsinaisesti ota tästä stressiä, kun suhteessa kuitenkin on muuten kaikki kunnossa ja hellyyttä osoitetaan puolin ja toisin paljon sekä mies osoittaa välittämistään ahkerasti teoin. Kyllä hän sanojakin käyttää, kehuu minua ja kertoo monesti miten pitää minusta kovasti, mutta välttelee tuota pahamaineista R-sanaa. Silloin kun itse ensimmäisen kerran rakkauttani tunnustin hän pelkäsi että suutun kun hän ei voi sanoa samaa, ainakaan täydestä sydämestään. Muuten mies on kyllä hyvinkin sitoutunut suhteeseemme eikä minulla ole pienintäkään epäilystä etteikö hänellä olisi kovinkin lämpimiä tunteita minua kohtaan. Mitään salasuhdettakaan hänellä ei taatusti ole, ajatuskin on naurettava. Kaiken kaikkiaan meillä menee loistavasti.

Jossain alitajuntani syövereissä on kuitenkin lapsellinen huomionkipeä pikkutyttö joka haluaa tuntea olonsa rakastetuksi ihan sanan oikeassa merkityksessä. Järjellä ajateltunahan pelkkä yksi sana ei ole tärkeä, ja kukaan ei voi itseään pakottaa rakastamaan ja olen hyvin vaikuttunut siitä että mieheni ottaa tämän asian tosissaan eikä sano asioita joita ei tarkoita. Ja tietenkin jos hän sen joskus tulee sanomaan niin sillä lauseella onkin sitten todella painoarvoa ja se tulee sydämmestä.

Mutta entä jos hän ei rakastu koskaan? Välillä tuntuu vähän ontolta ajatus tulevaisuudesta miehen kanssa joka "vain" välittää kovasti. Alkuhuumammekin on kuitenkin mennyt jo ajat sitten.

Onko parisuhteeni outo, vai onko täällä muita jotka voisivat elää "rakkaudettomassa" joskin silti hyvin lämpimässä ja toimivassa suhteessa siitäkin huolimatta että vaikka vuosipäivät tulisivat ja menisivät, niin toinen ei _rakasta_?

Kommentit (8)

Vierailija

Oletko siltikkin aivan varma, että poikaystäväsi ei rakasta sinua? Tarkoitan, että kuvailemasi käytös on aivan rakstuneen miehen käytöstä :) . Voisiko mitenkään olla mahdollista, että poikaystäväsi ei osaa erotella tunteistaan rakkautta? Tai siis, rakkaushan on hirvittävän vaikeaa kuvailla ylipäänsä ja se ei ole välttämättä itsestään selvää onko kyseessä rakkautta vai pitämistä vai mitä. Ja voihan olla, että jos poikaystäväsi on lykännyt r-sanan sanomista, sen sanomisesta on tullut naurettavan vaikeaa. Äh, kuulostaa sekavalta, mutta tarkoitan, että voisiko olla mahdollista, että poikaystäväsikin stressaa siitä ettei ole saanut sanottua r-sanaa ja odottaa jotain special hetkeä?

Joka tapauksessa, en usko, että teidän suhteen kaltainen toimiva suhde olisi mahdollinen ilman, että todelliset tunteet olisi pelissä. Poikaystäväsi tykkää sinusta kovasti = rakastaa :P (?).

Vierailija

Bernardo Bertolucci on todennut parissa elokuvassa, että "rakkautta ei ole olemassa, on vain todisteita rakkaudesta". Rakkaudessahan ei ole kysymys pelkästään rakastamisen tunteesta vaan myös lupausten antamisesta ja niistä kiinni pitämisestä. Suhde on tietyllä tavalla sopimus, jossa kummallakin osapuolella on sekä yhteisiä että kilpailevia intressejä. Kun sanotaan, että "rakastan", tarkoittaa se oikeastaan, että nämä ehdot käyvät minulle, ja jos kysytään "rakastatko", kysytään käyvätkö nämä ehdot sinulle ja oletko valmis sitoutumaan niihin.

Jos toinen osapuoli ei osaa sanoa "rakastan", tarkoittaa se yleensä sitä että ei olla valmiita sitoutumaan. Syy siihen, mistä se johtuu, voi taas olla mikä tahansa. Joskus rakkaudessa tulee haastaa toisen osapuolen valmius sitoutumiseen ja asettaa se kokeeseen - valitse joko tämä tai tuo, mutta molempia ei voi saada.

Vierailija

No mun mielest sitoutumista suhteeseen ei voi mitata sanalla rakastan, ei oikeesti :D . Osa sanoo rakastavansa, mutta pettää silti, jotkut taas voivat olla hyvinkin sitoutuneita, vaikka r-sana on jäänyt sanomatta. Ja täytyy sanoo, et musta yhteinen kämppä kertoo ja aikamoisesta sitoutumisesta.

Vierailija
Eleanoora

No mun mielest sitoutumista suhteeseen ei voi mitata sanalla rakastan, ei oikeesti :D . Osa sanoo rakastavansa, mutta pettää silti, jotkut taas voivat olla hyvinkin sitoutuneita, vaikka r-sana on jäänyt sanomatta. Ja täytyy sanoo, et musta yhteinen kämppä kertoo ja aikamoisesta sitoutumisesta.

Joo, multa taisi jäädä pointti sanomatta tai ainakin kadota rivien väliin, eli tämä "rakastaa" sanominen on ns. todiste, johon voi tiukan paikan tullen vedota... tyyliin "sanoit rakastavasi, onko tämä (jokin epäkohta suhteessa) mielestäsi rakkautta?"

Vierailija

"Mä rakastan sua" raikuu usein ihastuneiden teinityttöjenkin suusta joka toiselle vastaantulevalle poikaselle...mun mielestä R-sana on menettäny merkityksensäkkin osin sen takia kun jotkut sitä sanaa käyttää niin hepposin perustein ja niin usein.
Ite oon sanonu nykyiselle poikkikselleni rakastavani ja näinhän mä sen asian todella tunnen olevan, itse kuulun niihin jotka ei sitä turhanpäiten sano. Poikkikseni sen sijaan ei tähän vastaa, rakastaminen kuuluu kuulemma avioliittoon. Sit kun kysyin että no entä jos me ei mennä koskaan naimisiin niin vastaus oli että sittenpä ei koskaan rakastetakkaan. Ja varmaan hyvä sanoa tähän väliin että miekkoseni on muslimi, ja melko vahvauskoinen sellanen. Meidän ajatukset tästä rakastamisesta ei kyllä kohtaa lainkaan, koska mun mielestä se sormus sormessa ei ole mikään juttu joka pistää ihmisen rakastamaan toista sillä hetkellä kun se sormus sormeen pujotetaan, pidän tota kuvitelmaa ihan naurettavana. Mut hän ei siis R-sanaa mulle sano, vaikka muuten on ihan sen olonen että tosissaan ollaan ja musta välittää jne. Ymmärrän siis että kun poikkikseeni tämä ihmeellinen käsitys rakkaudesta on jo pikkulapsena istutettu että minä en sitä käsitystä voi muuttaa, eikä toisaalta tarviikkaan. En tarvii sitä R-sanaa tietääkseni miten asiat on, ja meillä asiat on hyvin.
Sun tilanne Chu on sikäli erilainen että miehelläs ei ole mitään "perusteltua" syytä olla R-sanaa sanomasta. Kun en miekkosta tunne niin eipähän tuohon voi mitään sanoa muuta kuin että jos teillä molemmilla on tunteet kohdillaan toisianne kohtaan niin suotta sitä pilata stressaamalla toisen sanomatta jättämää asiaa. Eiköhän se rakkaus kuki sanomattakin, teot ratkaisee ja merkitsee ainakin mun mielestä niin paljon enemmän. :)

Vierailija
Habibi

Ymmärrän siis että kun poikkikseeni tämä ihmeellinen käsitys rakkaudesta on jo pikkulapsena istutettu että minä en sitä käsitystä voi muuttaa, eikä toisaalta tarviikkaan. En tarvii sitä R-sanaa tietääkseni miten asiat on, ja meillä asiat on hyvin.

Jep, rakkaus-käsite on kulttuurisidonnainen eikä mistään ylhäältä annettu absoluuttinen totuus. Joissakin kulttuureissa avioliitto on se sopimus mikä vasta osoittaa rakkautta, meillä länsimaissa se nykyaina yleensä on vakituinen seurustelusuhde tai kihlautuminen. Joka tapauksessa "rakkaus" kehittyy tai pitäisikö sanoa muuntuu jostakin joksikin toiseksi, eräänlaiseksi lupausten verkostoksi.

Se, että menee naimisiin tai sanoo rakastavansa, ei välttämättä tarkoita vilpitöntä lupausta, mutta toisella osapuolella on sen perusteella lupa odottaa jotain sellaista, mitä siinä kulttuurissa kyseisellä sanalla tai tavalla yleisesti tarkoitetaan, vaikka se perustuukin kirjoittamattomiin sosiaalisiin sääntöihin. Toisaalta mikään suhde ei voi olla toisen kopiokaan ja senkin takia tämä "rakkaus"-sana on niin monitulkintainen : )

Vierailija

Meillä meni puolitoista vuotta että avomies kertoi rakastavansa. Sen jälkeen olen tämän kuullut muutamia kertoja. Melko harvoin kuitenkin. Mies säästelee sitä ja sitten yllättää sopivan tilaisuuden tullen.

Itse stressasin asiasta kunnes tuo sen viimein sanoi. Stressasin sitä, ettei hän ollut sanonut, vaikken itsekään ollut vielä tarpeeksi varma tunteistani sanoakseni sitä hänelle. Kuitenkin miehen käytös puhui puolestaan ja koin olevani hyvin pidetty, rakastettukin.

Jos rakkaudentunnustusta nyt muutaman vuoden jälkeen ei olisi vieläkään kuulunut, olisin luultavasti melko huolestunut. Ehkä jos käytös olisi samanlaista, mutta vain tunnustus puuttuisi, voisin ajatella miehen pelkäävän sanan käyttämistä. Jos taas mies kertoisi, ettei voi tuota sanoa koska ei vielä rakasta, olisi homma hankalampi.

Tuntuu, että muutaman vuoden jälkeen toisen pitäisi jo rakastaa, jos on rakastaakseen. Siinä ajassa toiseen on tavallisesti tutustunut jo melko hyvin. Jos vahvat tunteet eivät kuitenkaan ole heränneet, tuntuisi minusta varmaan etteivät ne ehkä tule koskaan heräämäänkään.

Vierailija

Mä en tykkää viljellä tuota R sanaa. Nauttisin enemmän jos sitä osotettaisiin mulle enemmän teoilla kuin sanoin. Kuitenkin poikaystävä sitä käyttelee useasti päivässä ja mä oon vähän sillä meiningillä että pitääkö tätä nyt monta kertaa päivässä toistaa. Toisaalta mä oon myös vähän hukassa siitä mitä se rakastaminen oikeesti on. Luulen olevani rakastunut mutta mistä sen voi tietää.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat