Yksinäinen uudessa kaupungissa

Vierailija

Heipä hei cosmolaiset!

Elämä on sinänsä todella mallillaan. Muutin vihdoin syksyllä synnyinpaikkakunnaltani pois pieneen kaupunkiin. Muutin yhteen poikaystäväni kanssa ja yhteistä asumista takana nelisen kk. Käyn toista ammattia ammatillisessa oppilaitoksessa, alaa joka tällä hetkellä ainakin tuntuu mielenkiintoiselta. Sain luokallisen kavereita ja itsenäinen elämä on alkanut sujua hienosti. Olen siis 19 vuotias, eli pitäisi olla siis elämän parasta aikaa kun nuorikin olen. Silti jokin tökkii.

Kuten otsikkokin kertoo, tunnen oloni todella yksinäiseksi. Poikaystävä on alkanut viettää aikaansa harrastuksensa parissa, mikä on mielestäni hienoa, sillä hän muutti hieman perässäni tänne ja on siis alkanut saada omia tuttavia, luokkatovereitteni tuntemisen lisäksi. Itse taas olen jumiutunut kotihiireksi.

Sain minäkin kavereita, hyviäkin kun koulu alkoi. Kuitenkaan en niin kovasti heidän kanssa aikaa vietä, koulussa lähinnä. Ja koska pohjalla minulla on jo yksi käyty ammattikoulu, olen luokkalaisiani hieman vanhempi ja välillä sen huomaa. Kaipaisin enempi oman ikäistäni seuraa ja ennenkaikkea oman henkistä seuraa. Näillä nuoremilla kun tuppaa olemaan tuo ajan vietto vain juomista. Ei sillä, harrastan sitä itsekkin, muttei se enään ole niin itselle mieleistä joka vkl.
Elämä siis kaipaisi jtn mukavaa sisältöä ja uusia tuttavuuksia. Harrastuksia tässä olen miettinyt, joku jossa tosiaan tapaisi ikäistä ja samanhenkistä porukkaa. Mutta mutta, eipä ole löytynyt.

Tämä nyt oli tälläinen vuodatus, ajattelin jos löytyisi kohtalotovereita. Ja kommentteja tietenkin, jos jollain hyviä vinkkejä tai ehdotuksia tilanteeseeni :)

Kommentit (2)

Vierailija

Itse pöndeltä Helsinkiin muuttaessani koin sen onnistuneeksi taktiikaksi, että heittäydyin mukaan kaikkeen, mihin minua pyydettiin.
Vaikkei sinua mukaan pyytäneet henkilöt olisi kaikkein parhaita ihmisiä, siinä ohessa tutustuu uusiin ihmisiin, ja mikä kaikkein tärkeintä, saa tekemistä ;). Näin sitten piirit laajenevat, ja sieltä voi löytyä hengenheimoilaisia.
Äläkä hylkää vanhoja ystäviäsi. Heistä voi olla apua paljonkin. Itse tein tämän virheen, ja se kaduttaa.
Ja harrastuksen aloitus on hieno idea. Kannattaa myös yksin kuljeskella paikoissa. Itse otin kantapaikakseni erään kahvilan läksyjen tekoon, sieltä löysin pari hyvänpäivänkaveria.

Tsemppiä :)

Vierailija

Kiitos viestistä Plateel (:

Ei apua, olen pääni puhki miettinyt mahdollisia harrastuksia.. ei vaan tule mitään mielenkiintoista mieleen. Auttakaa nyt naiset hyvät, ehdotuksia?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat