mitä teen?

Vierailija

Tarviin vähän joltain ulkopuoliselta nyt neuvoa ja mielipiteitä..

Elikkä oon seurustellut 8kk ja aikaa olemme enimmäkseen viettäneet poikaystäväni luona. Siihen ei ole minkäänlaista syytä miksi olemme enemmän siellä kuin minun kotonani. Olen jo 17 ja silti ongelma on sellainen että vanhempani huolehtivat liikaa ja kyselevät miksi en ole kotona ikään ja sanovat minulle että pitäisi hetki olla erossa poikaystävästäni.
Minulla ei ole ehkä kuin yksi hyvä kaveri jonka kanssa haluan viettää aikaani ja olen ehkä 2-3 krt hänen kanssaan kuukaudessa koska hän ei asu samalla paikkakunnalla enää.
En jaksa sitä kun vanhemmat ja jopa siskopuoli aina sanoo että miks sun täytyy joka päivä olla ton sun pojas kanssa ja joka päivä ne jaksaa siitä sanoa. Mielestäni suhteita voi olla sellaisia jossa rakkaus aina säilyy vaikka näkisikin joka päivä, niinhän sitä nähään joka päivä kun asutaan yhdessäkin. Tämä kyseinen siskoni näkee hänen poikaystävänsä kanssa ehkä joka toinen tai kolmas päivä ja sekin on ok jos se niiden mielestä on niin heille paras enkä minä siitä valita. Auttakaa mitä teen asialle koska en jaksa enää kuunnella heidän "valituksia" siitä että se rakkaus loppuu kun ollaan joka päivä? enköhän minä tiedä meidän seurustelun sisäiset asiat ja että miten menee ja mikä on parhaaksi. Mitä sitä istua kotona yksi ja tylsytellä kun voi viettää ihanaa aikaa aina poikaystävän kanssa. APUA, auttakaa tai kertokaa mielipiteenne?

Kommentit (7)

Vierailija

Voii, kuulostaa tutulta.

Silloin kun olin seurustellut poikaystäväni kanssa pari viikkoa-kuukauden niin kyllä sieltä aina välillä tuli kommenttia "Taasko sä menet sen luo?" ja "eiks nyt kannattas pitää vähä väliä nois tapaamisissa?" Itse asiassa kun ensimmäistä kertaa ei yhtenä päivänä nähty ni heti tiedusteltiin että onko meillä riitaa! :D
Vanhemmat on sellasia, aina puuttumassa tyttären elämään. Ei ne pahaa tarkota, oot vaan niille niin rakas. Ei se mulla auttanu ku muutamia kertoja tiuskaista että huolehdin kyllä itse parisuhteestani eikä heidän siihen tarvitse puuttua. Kyllä sieltä vielä välillä tulee sellaista "jaa, sä menet taas", mutta en anna sen häiritä vaan melkein juoksen poikaystävän luo!

Vierailija

kiitos paljon rohkaisusta wiolet! :) jep, sama, kerran ku ei nää ni heti kysellää että onko riidoissa ja onko kaikki hyvin :D

Vierailija

kuulostaa meidänkin tapauksessa tutulta, jopa ikä täsmää :D mutta joo, ollaan oltu yhdessä noin vuosi, josta olen muutamaa ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta asunut poikaystäväni kotona, aluksi äitini jaksoi koko ajan kysellä miksemme ole meillä ja että kyllästyy jos näkee koko ajan. ei kannata ottaa noita kovin vakavasti, teet niin kuin hyvältä tuntuu :) nyt tosin keväällä tulee olemaan vaikeaa, koska poikaystäväni menee armeijaan ja joudun muuttamaan takaisin omien vanhempieni ja sisarusteni luo.. ja todellakin rakkaus säilyy vaikka näkeekin joka päivä! itse en enää osaa kuvitellakkaan elämää ilman poikaystävääni :)

Vierailija

Mun vanhempiin ainakin koskee se, että vietämme mieheni kanssa enemmän aikaa hänen vanhempiensa luona(elämme etäsuhteessa ja näemme entisellä kotipaikkakunnallamme josta molemmat ollaan). Olemme keskustelleet asiasta, ja selvisi että vanhempani ovat esimerkiksi ajatelleet, että ovatko he jotenkin hävettäviä kun emme ole heillä. Eli, ehdottaisin, että toisit poikakaverisi teille useammin. Vanhempasi ovat luultavasti myös hämillään, kun olet itsenäistynyt, melkein kuin olisit muuttanut kotoa pois. Lapsen poismuuttaminen on luonnollisesti iso juttu vanhemmille. Todennäköisesti he pelkäävät myös, että koulusi kärsii.

Ja siinä he ovat kyllä tavallaan oikeassa, että jos näkee joka päivä, saattaa suhteeseen kyllästyä paljon nopeammin. Ainakin meillä miekkosen kanssa meni lukiossa melko huonosti, kun nähtiin joka päivä. Kesälomalla sitten harvemmin, ja se teki itseasiassa ihan hyvää. Vaikka 17-vuotiaana kuviteltiin olevamme jotenkin tosi aikuisia, niin lapsiahan me vasta oltiin ja tarvittiin molemmat omaa ilmaa jota hengittää. Tosi herkästi tuossa iässä syntyy sellainen läheisriippuvuus, että yksinasuminen on tosi vaikeaa sitten jatkossa. Hyvälle entiselle ystävälle kävi näin ja nykyäänkin muuttaa aina parin viikon seurustelun päästä miehen kanssa yhteen ja sitten erotaan, ja sitten kohta taas se muuttaa jonkun melkein ventovieraan luokse, koska ei osaa olla yksin.

Vielä sitäkin vanhempasi saattavat pelätä, että jos sinulla on unelma-ammatti, niin uskallatko lähteä sitä opiskelemaan jos joutuisit eroon poikakaveristasi? Tätä omat vanhempani pelkäsivät. Omasta unelmastaan ei ainakaan pidä luopua seurustelusuhteen takia. Minähän en tosin tiedä oletko ammattikoulussa vai lukiossa vai missä:D En tiedä auttaako, mutta suosittelen tosiaan juttelemaan vanhempiesi kanssa. Sinulle voi selvitä yllättäviäkin asioita.

Vierailija

Hmm, toiset tykkää olla noi tiiviisti eikä kai siin mitää pahaa oo. Kuhan ei laiminlyö kavereitaan. =D Itse en pystyis näkee joka päivä, koska vaadin nii paljo omaa aikaa. Haluun nähä viikottain eri kavereita ja käydä yksin salilla yms..

Vierailija

Luin kommentteja aiemmilta kirjoittajilta ja mielestäni monella oli hyviä pointteja. Muistan kun aloitin seurustelemaan nykyiseni kanssa ja asuin vielä porukoilla. Täytyy myöntää että olihan se rasittavaa kuulla asiasta. Mutta selitin asian porukoille..kyllä he siitä laantuivat aikanaan, vaikka olin jo 20! Olin aiemmin asunut jo yksin ennen tätä, joten en osannut edes oikein välittää heidän kommenteistaan, sillä olin itsenäistynyt ja asuin porukoilla vain pari kuukautta etsien asuntoa. Ja tosiaankin vietin mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan :)

Mutta tuo tosiaan poika porukoillesi. Huomaavathan hekin kenen kanssa vietät aikaasi. Itse seurustelen vielä samaisen nuoren miehen kanssa. Näemme joka päivä koulussa, mikä tietenkin tuo omat puolensa asiaan - myös paljon huonoja. Siksi emme tällä hetkellä asu yhdessä. Olemme seurustelleet nyt jo yli vuoden, ja voin sanoa että kyllä sitä omaa tilaa ja aikaa alkaa kaipaamaan kummasti, vaikka toisin luulin. Joten nauti :) Niin minäkin tein! Ja teen aina kun näemme :)

Nyt olemme noin 130 km päässä toisistamme ja kyllä sitä kaipaaa toista aivan hulluna iltaisin. Ja keväällä olimme 300 km päässä toisistamme itsestä riippumattomista syistä. Ja arvatkaa vaan, kuinka juhlimme näkemistä 2 kk jälkeen! :D

Vierailija

Jep, kiitos hyvistä opastuksista kaikille :) Itse urheilen joka päivä ja vielä se, että näemme viikonloppuisin vain niin että olemme kokoaika enimmäkseen kahdestaan ja yöt toistemme luona.
Arkisin tulee oltua joku 1-3 tuntia iltaisin ja sen takia en ymmärrä miksi täytyy valittaa siitä että liian paljon aikaa viettää hänen kanssaan kun yritän päivät koulun jälkeen pysyä kotona vähänkuin "heidän mieliksi". Ja silti aina samat sanat :D (opiskelen lähihoitajaksi ja unelma kunnon ammatista en tiedä vielä :) ) ja saan omaa aikaa aina ja poikaystäväni on joustava kaiken puolin mutta silti tykkään olla arki-illat hänen kanssaan ja aina kun vain mahdollista. Ja viikonloppuisin keksiä kaikkea erikoista :) Kaippa tää tästä alkaa sitten lähtee paremmin kun tuon vähä useammin häntä kotiani ja tutustuvat häneen enemmän.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat