aktiivisuus karkottaa?

Vierailija

No siis..Ongelmahan on tämä. Mä oon tykästynyt yhteen tyyppiin siitä huolimatta, että ei olla juteltu paljon paskaakaan, mikä on sinänsä aika idioottimaista.
Tää tyyppi on ehkä kiinnostunut, mutta sekään ei oo kuitenkaan niin varmaan..Emmä tiedä. Mä oon 19-vuotias ja erittäin kokematon. Mä oon jotenkin pystyttänyt sellaisen muurin ympärilleni. Itse oon semmonen jääkuningatar, niin muhun on vähän hankala tutustua. En oo sellanen tyttö, joka kikattelee ja flirttailee poikien kanssa.Mä oon ehkä vähän semmoinen poikamainen tyttö.
Kyl mä aikaisemminkin oon ollut kiinnostunut pojista tai oikeastaan mua on aikaisemmin viehättänyt vanhemmat miehet :D Mitä mieltä ootte, voiko pojalle osoittaa suorasti kiinnostuksensa vai karkottaako aktiivisuus? Sisko aina sanoo, että poika vois shokeeraantua liikaa , vaikka oisikin kiinnostunut ja että menettää ne pienetkin mahkut suhteeseen. Toisaalta me ollaan aika helvetin erilaisia siskon kanssa.
En ite pelaa mitään pelejä.
Toinen kysymys: Onko teidän seurustelusuhde alkanut ihan nollasta? Vai ootteko ensin ollu kavereita? Kun mä selvästi tunnistan haluanko olla pojan kaveri vai enemmän. Se on mulle aika selvää.

Kommentit (11)

Vierailija

Miehenä sanoisin, että suoruus ja vilpittömyys voi olla naisessa hyvin viehättävää. Mutta se ei tarkoita samalla, että voi mennä sanomaan tai ehdottamaan ihmiselle jota ei tunne hyvin ihan mitä tahansa - eihän näin tehdä muidenkaan tuttujen kanssa. Kannattanee tiedustella maastoa aluksi ihan kaverimielellä pienin vihjauksin ja elein, ja jos toinen osapuoli näyttää suhtautuvan siihen kiinnostuneena, edetä pikku hiljaa pidemmälle - ellei sitten heti ensimmäisen tilaisuuden tullen maa ala järkkyä jalkojen alla.

Vierailija

Ainahan ei tarvitse edes sanoa mitään vaan voi vaikka vain ilmaista katseilla ja hymyllä omaa kiinnostuksen astetta, eikä kiinnostuksen kohteen tarvitse tulkita sitä miksikään sen vakavammaksi. Voit esimerkiksi antaa ymmärtää intiimeistä tunteistasi sanattomasti mutta puhuessa pyrkiä olemaan mahdollisimman paljon kuin kuka tahansa, joka haluaa ystävystyä satunnaisen tutun kanssa. Miehen pään tämä voi saada hieman ymmälleen, mutta eikö naiset yleensä juuri siihen pyrikin? ; )

Vierailija

Hmm... ei voi paljon muuta sanoa kuin että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Alat vaikka laatimaan päässäsi listaa kaikista niistä tavoista, joilla voitte tutustua ja sitten vain sopivan tilaisuuden tullen valitset niistä jonkun... ei kuitenkaan kannata suunnitella liian kauan ettei joku toinen ehdi ensin... : )

Vierailija

Mun nykyinen, pian 5 vuotta kestänyt suhde alkoi käytännössä nollasta. Tiesin poikakaverin etu- ja sukunimen ja sen, millainen mopo hänellä oli. Tiesin myös millä sivukylällä hän asui, mutta siihen tietämykseni jäikin. Oltiin me välitunnilla usein samassa porukassa, mutta ei juteltu kahdestaan ikinä. Tunsimme silti toisiimme hullua intohimoa, ja kaverustuimme ja ystävystyimme pikkuhiljaa. Annettiin vaan tilanteen edetä omalla painollaan.

Mun kokemuksien mukaan miehet pitävät melkoisen suorasta toiminnasta, koska kovin moni ei pähkäile kotonaan tekojen motiiveja(tai sitä, että miksi tuokin tyttö sanoi tänään moi eri tavalla kuin eilen tms.) ynnä muita asioita joita naiset usein miettivät. Miehet harvemmin pohtivat asioita niin monimutkaisesti kuin naiset. Tiedän kyllä pari miestä, jotka kehittelevät päässään mitä erikoisempia teorioita muutaman lauseen tai teon perusteella, mutta pääsääntöisesti miehet eivät ehkä ymmärrä omasta mielestä hienovaraista vihjailua.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat