Kokemuksia elämää suuremmasta ensirakkaudesta?

Vierailija

Kommentit (6)

Vierailija

Omien kokemusteni perusteella "elämää suuremman rakkauden" tarkoitus on opettaa, että rakkaudessakin on rajoja. Ensimmäisissä ihastumisissa ja ensirakastumisessa tuntuu, että kaikki on mahdollista. Ihmistä ei ole kuitenkaan luotu olemaan rakastunut läpi elämänsä. Rakastuneena eletään mielikuvitusmaailmassa ja aivot on kyllästetty huumeen kaltaisilla välittäjäaineilla. Tällaistä tilaa kukaan ei voi kestää ikuisesti siinä rajoituksia täynnä olevassa maailmassa, missä jokaisen on elettävä. Jossain vaiheessa tavallisen arjen on pakko astua esille ja samalla suostuttava näkemään, mikä rakastumisessa on ollut todellista ja mikä ei. Joskus se riittää jatkamaan suhdetta normaalina parisuhteena, joskus ei.

Vierailija

Minun ensirakkauteni oli myös täynnä pettämisiä miehen puolelta. Seurustelimme on/offina noin kolmen vuoden aikana. Meillä oli myös todellista vuoristorataa: Poikakaveri sanoi ekaa kertaa minulle rakastavansa minua ja viikon päästä petti minua. Rakastin häntä niin paljon kuin nuori tyttö voi rakastaa, mutta lopulta pääsin hänestä yli ja olen ollut nykyisen kanssa ihan just 5 vuotta.Rakastan nyt nykyistä miestäni paljon enemmän kuin eksää.

Olen pohtinut joskus samaa kuin sinä ja tullut omalta kohdalta siihen johtopäätökseen, että ehkä nuorena rakastaa sinisilmäisemmin eikä käytä järkeä. Näin hiukan vanhempana (ja aiemmasta oppineena)osaa ajatella asioita realistisesti. Realistisuus valitettavasti vie rakkaudesta sellaisen järjettömän ihanan jalat alta-fiiliksen.

Olen miettinyt myös, että jokaista miestä rakastaa varmaan eri tavalla: toista intohimoisesti ja toiseen luottaa vaan tosi paljon jne. Se on ihan itsestä kiinni millaista rakkautta arvostaa eniten. Kaiken kaikkiaan voisin veikata, että murehdit turhaan. Vaikka tän hetkinen rakkaus ei ehkä ole niin "villiä" kuin exän kanssa, se on silti molemminpuoleista ja se on tärkeintä.

Vierailija

Minulla on ollut monta ihastusta alaasteella ja pari rakastumistakin yläasteella kunnes tapasin nykyiseni seiskaluokan lopulla ja nyt olemme olleeet yhdessä 4 vuotta :) Jokaista ihastusta olen rakastanut aina vain enemmän kunnes kohtasin nykyisen kultani ja tunsin ettei tätä enempää voi enää rakastaa ketään ^^

Vierailija

ON! Nyt oon ekassa vakavassa suhteessani, molemmat ollaan vasta kohta 20v, ja pakko myöntää et on kyllä ihan järjetöntä kuinka paljon toista voi rakastaa. Tietysti on ihastuksia ja säätöjä ollut nuorempanakin ja ehkä aika moniakin.
Ennen luulin että oon sitoutumiskammoinen, mutta noin vuosi sitten (neljän kuukauden tapailun jälkeen) tajusin et en vaan oo koskaan tykännyt tarpeeksi. Että elämää suurempaa on ja pelottavaa ja ihanaa:)

Vierailija

No mä elän omani kanssa vieläkin... Kesällä tulee kuus vuotta täyteen.

Mutta kyllähän se niin on että kun ihminen ihastuu niin siitä tulee sokea ja hölmö, joka luulee tietävänsä ihan varmasti, että tämä on nyt "se oikea". Todellisuudessa vasta kun on oltu yhdessä vuosia tai mieluummin vaikka vuosikymmeniä, niin vasta silloin voi tietää, onko se rakkaus "elämää suurempaa".

Itse olen onnellisesti nyt onnellisempi kuin koskaan elämässäni, mulla kävi kai vain ihan mielettömän hyvä tuuri, että ensimmäinen ihastus sattui olemaan noin ihana. Ollaan keväällä ostamassa omakotitaloa maalta - voiko elämä parempaa olla?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat