Sitoutumiskammosta !

Seuraa 
Liittynyt21.11.2010

olen tavannut ihanan ja minusta aidosti välittävän jätkän. Exäni oli hyvin välinpitämätön tähän nykyiseen verrattuna, mutta häneen olin aivan tarkenut. Nyt tämän nykyisen kohdalla minua kuitenkin ahdistaa ja arveluttaa sitoutua, vaikka hän onkin ns. parempi mitä exäni, johon tarrauduin.

Mikä neuvoksi? Osaatteko sanoa miksi tunnet tällätavalla?

Kommentit (4)

Vierailija

Jännä juttu.. itse kärsin ihan samasta asiasta uudestaan ja uudestaan. Muille sanon, että mulla on sitoutumiskammo, mutta itselleni totean, ettei tämäKÄÄN tyyppi ole mulle oikea. En tiedä, kumpi on totta. Ehkä mä en tosiaan pysty enää sitoutumaan, kuin silloin joskus nuorempana ja viattomampana, nyt tietää jo ihmisistä enemmän. Tai sitten tosiaan ei vain ole tullut niitä oikeita tyyppejä vastaan. :/

Vierailija

Sama täällä. Mietin tässä että voisivatko tällaiset sitoutumiskammot johtua siitä, ettemme vaan ihastu keihinkään muihun kuin exiimme?

Itse ainakin olen pohtinut että onko tämä sitä että olen vielä kiinni exässäni, vaikka meidän suhde olikin ahdistava ja sai mut ihan rikki.

Tai no joo, oon mä ihastunut exäni jälkeen yhteen mieheen, jonka kanssa oli seksisuhde. Hän oli kuitenkin aivan täydellinen ulkonäöltään, hauska ja sosiaalinen, joten en ihmettele että ihastuin häneen. "Tavallisen" näköisiin tai tavallisesti pukeutuviin en vain enää ihastu... Tästä jutusta ei kuitenkaan mitään tullut koska mies ei halunnut.

Minulla on ollut juttua parin muunkin miehen kanssa sen jälkeen kun erosin exästäni. Kumpikin näistä miehistä olisi halunnut seurustella mutta en vain pysty! En ihastunut kumpaankaan vaikka olisin halunnut. Jotenkin tuntuu että olisi vaan niin helppoa ja turvallista mennä takaisin exän kainaloon, vaikka suhde sai minut ihan rikki ja oli yhtä tappelua loppuajasta. Tuo oli ensimmäinen suhteeni ja se oli niin huono että sen takia sitoutumiskammoni varmaan on syntynytkin.. On koko ajan sellainen olo, etten halua enää kahliutua keneenkään, vaan haluan olla vapaa ja ilman että olen kenellekään tilivelvollinen. Mutta kun silti kaipaan läheisyyttä ja jotakuta jolle jakaa murheet... Exän puoleen kääntyminen on niin lähellä, vaikka tiedän ettemme me sovi yhteen jos tulevaisuutta ajatellaan.

Että en osaa kyllä auttaa sinua muuta kuin esittämällä noita arvelujani, olet niin samanlaisessa tilanteessa kuin minä ja minä olen ihan sekaisin näiden ajatusten kanssa.

Vierailija

En oikeastaan tietä miten sitoutumiskammosta kärsivä kokeaa sen, tai mitä tuoööa sanalla oikeastaan tarkoitetaan. Itse kuiten ajattelen sen yhteydessä omaan sitoutumishaluttomuuteeni. Sitoutumiskammosta tulee mieleen ikäviä asioita... Mies tapaa naisen, ihastutaan,rakastutaan,seurustellaan,erotaan.

Uudessa suhteessa kaikki on niin ihanaa. Tekstarit mieheltä piristää päivän, enkä millään malttaisi odottaa tapaamista. Sitten yhtäkkiä tyyppi tunnustaa tunteensa vahvoiksi ja haluaa viettää enemmän aikaa minun kanssa. Alkaa ahdistaa.. Miksi? Ehkä minua viehättää enemmän ihastuminen kun seurustelu. Ehkä olen vain ihastunut tyyppiin ihastumisen tunteen vuoksi.

Olen ehkä joskus ihastunut tyyppiin joka teki pilaa tunteistani. En ehkä luota enään? On helpompi kasvattaa kova kuori jonka läpi ei kukaan pääse. Rakkaus vaatii rohkeutta.

Vierailija

Ihan rehellisesti sanottuna musta tuntuu, että sitoutumiskammo on vain keksitty termi. Ei haluta satuttaa toisen tunteita sanomalla sitä totuutta, että ei olla täysin varmoja suhteen laadusta ja täysin tyytyväisiä suhteeseen/kumppaniin. Kyse on vain epävarmuudesta, joka puetaan muotoon "mulla on näitä ongelmia kaikkien kanssa", vaikka samanlaista tunnetta ei välttämättä tulisi ollenkaan jonkun muun kanssa. On helpompaa sanoa toiselle esim. ettei usko avioliittoin, kuin sanoa, ettei halua mennä naimisiin JUST SUN kanssa... MUTTA se ei silti tarkoita sitä, etteikö epävarmuus ja tyytymättömyys vois olla täysin aiheetonta ja etteikö se suhde voisi edestä sellaiseksi, johon haluaa sitoutua ja panostaa ja jossa on täysin varma olostaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat