Itsestäänselvyys(kö)!?

Vierailija

Hei! Eli tarvitsisin neuvoa, että mitä tehdä kun nykyinen kihlattuni jonka kanssa olen ollut noin kaksi vuotta yhdessä pitää minua itsestäänselvyytenä? Hän olettaa että teen kaikki kotityöt yms ja puhuu minulle nykyään todella törkeään ja loukkaavaan sävyyn. Olin yhden yön poissa kotoa, kun mies kohteli minua huonosti riehumalla ja haukkumalla minua. Hän sai raivarin kaupassa ja jätti minut yksin. Mies soitti ja pyysi minua juttulemaan kanssaan ja puhuimme seuraavana aamuna vakavasti ja hän tuntui ymmärtävän toimintansa vääryyden. Hän lupasi yrittää parantaa tapansa, mutta sama käytös vaan jatkuu. En jaksa enää, mutta rakastan häntä! Mitä teen? kokemuksia ja näkemyksiä? -kiitos-

Kommentit (11)

Vierailija

mulla on kokemusta tuosta ja voin ainakin omasta puolesta puhua että jos mies pitää sua itsestäänselvyytenä niin se tilanne harvoin muuttuu! Huomasin olevani exälle aivan selvyys joka vaan on ja pysyy ilman että hänen pitää tehdä mitään pitääksen minut. 2 vuotta siitä eteenpäin jaksoin katsella touhua kunnes järki sanoi että lähde pois. Ainahan nuo lupaa muuttua mut tosiaan enpä ole koskaan kuullut miehestä joka olis täysin kääntänyt kelkkansa ja toteuttanut puheensa. :/ alkaa mullakin tuntua taas siltä että nykyinenkin kumppani luulee et kun mut on kerran saanut niin en tästä lähde enää. Mitään ei ainakaan tapahdu mitä ollaan luvattu, eikä hän tee mitään suhteemme eteen vaan luulee sen jatkuvan vain sillä että nyt vaan ollaan tässä ja seurustellaan. Kaiken lisäksi kaikki mitä mulle luvataan niin mitään ei toteuteta. Taitaa olla tuttua myös sulle?

Vierailija

Ihan mielenkiinnolla, Arina: etkö joskus aiemminkin valittanut miehen käytöksestä? Jos tämä ei ollut vain muistini heikkoutta ja harhakuvia, niin eikö olisi aika miettiä kuinka paljon toisen käytöstä voi sietää ja jättää mies raivoamaan yksinään. Oikeasti, en voi ymmärtää suureellisia julkisia raivareita ja jos mies haukkuisi minua jatkuvasti niin en todellakaan jäisi katselemaan moista junttia. Ja joo, asioista voi ja kannattaa puhua, mutta fiksu tyyppi kyl tajuaa itekkin missä menee raja ilman, että sille tarttee selittää "ei tunnu kivalta kulta kun haukut mua lehmäks" (tai mitä haukkumasanoja miehet sit käyttävätkin). Ja ymmärrän, et joskus yhen kerran voi syystä tai toisesta mokata lujaa, mut jatkuvasti..

Vierailija

Juu kuulostaa tutulle tuo ensimmäin vastaus. Ja on totta että olen ennenkin valittanut miehen käytöksestä. Ongelmani vaan on, että olen raskaana tälle miehelle ja eipä paljon huvittais ryhtyä leikkimään yksinhuoltaja perhettä! Oon niin kyllästyny olemaan itsestäänselvyys!!

Vierailija

Teilläkö meni mitä parhaimmin silloin, kun yhteisen lapsenkin päätitte tehdä? Jos meni, niin mikähän sen sitten mahdollisesti muutti? Vai tuliko kenties mies jotenkin katumapäälle sen suhteen, että hänestä tulee isä? Ei tuo tämänhetkinen ainakaan ole parasta mahdollista käytöstä tulevalta isältä. Tiedät sen varmasti itsekin! Sen ainakin sanon, että älä katso enää näitä tilanteita läpi sormien ja vaadi mieheltä paljon enemmän. Yksinhuoltajaperhettä ei kyllä mitenkään leikitä vaan sitä ollaan. Huomattavasti parempi valinta silloin, jos toisesta osapuolesta ei ole mihinkään. Pääasia ei kai ole se, että perheessä on isä, jos se on täysin isäksi sopimaton. Myöskään yh- äitinä ei ole pakko olla lopun elämää, vaan sitä voi löytää itselleen jonkun toisen kivan miehen. Itse toki teet ratkaisut, mutta teidän perhe- elämästä ei välttämättä tuolla menolla hyvää tule, ja lapsi vaan tekee kaikesta entistä haastavampaa. Voimia ja jaksamista sinulle!

Vierailija

Kaikki oli hyvin tosiaan kun lapsi päätettiin tehdä. Minusta tuntuu, että mies ei kadu lasta, mutta ehkä hänta alkoi pelottamaan asia. Tiedän ettei tästä tällä tavalla tule mitään ja ettei yksinhuoltajaa leikitä vaan sitä ollaan.Se on iso vastuu hoitaa lasta yksin. Tiedän että parjään yksinkin, mutta tottakai on luonnollista että sitä haluaisi ehjän perheen ja kodin. Eikä pääasia tosiaa ole se, että perheessä on isä, jos hän ei ole hyvä sellainen. Kaipaan vaan niin paljon miestä joka rakastaa minua ja kohtelee hyvin! Toivon, että mies muuttaisi käytöstään, koska on niin luvannut tehdä. Parempaan päin on aina menty, mutta sitten tulee aina takapakkia. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä, koska toivomallahan asia ei parane ja yksin ei voi suhteeseen panostaa. Rakastan tätä miestä ja siksi se onkin niin vaikea päästää irti ja haluaa yrittää vaikka omat voimani alkavat ehtyä! Mies sanoo rakastavansa minua, mutta sanat eivät riitä enää minulle! Teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, välillä niin ihana ja kiltti, toisinaan ilkeä ja välinpitämätön mies! Kuin kaksi eri ihmistä!

Vierailija

Siis voiko miehesi olla edellisenä päivänä ihana ja rakastava ja seuraavana päivänä kusipää? Ei kuulosta kauhean tasaiselta tunne-elämältä (persoonalta?). Minkä syyn mies sanoo raivolleen?

Vierailija

Minusta sinun kannattaa nyt tuossa tilanteessa päättää aikaraja, mihin asti tuota tilannetta katsot. Voisitte ehkä vielä katsoa yhdessä sen, mitä se on sitten, kun teidän vauva on jo syntynyt? Jos tilanne sittenkään vielä ei ole ratkaisevasti parantunut, niin sitten vaan aloitat oman elämän vauvan kanssa. Sinä pärjäät kyllä yksinkin, kuten minäkin olen pärjännyt. Se oli meidän tapauksessakin aivan pakko, koska miehen isyys oli aina tipotiessään eikä siitä jälkeäkään, kun lapsi oli jo olemassa. Sinä varmasti aikanaan löydät itsellesi sitten uuden kivan miehen, kuten myös minäkin. Olemme ihan ihania naisia, ja ansaitsemme arvoisemme miehet. Valitettavasti tuollaisia aivan vastuuttomia miehiä on olemassa, jotka vaan ovat toiselle sysäämässä vastuuta kaikesta. Sellaiseen ei vaan missään tapauksessa saa alistua! Usko ja luota itseesi, kyllä sinä pärjäät! Nauti silti täysin tästä odotusajasta ja sitten vauvasta, kun se syntyy. Älä anna tuon miehen enää pilata mitään!!!

Vierailija

Sen verran pitää todeta, että kannattaisi harkita lasten hankintaa vasta siinä vaiheessa, kun mieskin niitä selvästi haluaa. Tiedän, että naisilla voi olla kova halu hankkia lapsia jossain vaiheessa elämäänsä, mutta jos tämä halu on tärkeämpi kuin miehen halu olla hankkimatta lapsia, olisi kaikkien osapuolten, erityisesti syntyvän lapsen kannalta parempi etsiä se parempi mies jostain ensin ja hankkia vasta sitten niitä lapsia kuin pakottaa miehiä vastentahtoiseen isyyteen ja sen jälkeen haukkua heitä kyvyttömiksi kantamaan vastuuta. Lapsen hankkiminen kun ei ole mikään pikku juttu, ainakaan miehille (naisten omaa suhtautumista mitenkään vähättelemättä) vaan loppuelämän mittainen peruuttamaton sitoutuminen ja tasa-arvon pitäisi toimia myös tässä asiassa molempiin suuntiin.

Vierailija

Mistäs sinä Cosmonautti tiedät, mikä se minun tilanne on ollut? En tietääkseni siitä ole täällä sen tarkemmin kertonut! Anteeksi nyt vaan, mutta ainakaan minä en ole ketään miestä millään tavalla pakottanut isäksi, joten TODELLA LOUKKAAVAA VÄITTÄÄ MOISTA,tuskin kyllä Arinakaan!!!! Se nyt vaan voi olla valitettavasti niin, että mies on täysin suostuvainen vapaaehtoisesti isäksi, mutta kummasti kääntää kelkkansa sitten täysin, kun lapsi syntyy. Sinusta varmaan todella fiksua ja aikuismaista käytöstä! Tiedätkö, että aikuinen ihminen ei kai oikein niin voi tehdä!!!!Annan todella mielelläni apua samaan tilanteeseen tuleville, koska koen että minulla on paljon annettavaa tässä asiassa, mutta ilmeisesti sinä olet huomattavasti parempi neuvoja, kuin äiti kenellä on jo todella monen vuoden kokemus tästä asiasta!!!!!!!Pitäis varmaan oikein pistää viestiä mun ex- miehelle, että hänellä on fani ja tukija!

Vierailija
Mirabelle

Mistäs sinä Cosmonautti tiedät, mikä se minun tilanne on ollut?

En tiedäkään enkä tarkoita sinua erityisesti tai ketään muutakaan tiettyä henkilöä. Näitä tarinoita on tullut kuultua jos minkälaisia ja jokaisen tilanne on erilainen. Ilman muuta tuleva/oleva isä saa syyttää itseään, jos ei ole välittänyt ehkäisystä tai myöntää haluttomuutensa vasta lapsen syntymän jälkeen. Toisaalta eipä sinun vastauksestasi päätellen voi mennä väittämään, että olisit tämän isyyssankarin todellisia haluja perin juurin hyvin tuntenut.

Vierailija

No iskänä mun ex- mies voi olla"varsinainen sankari", mutta on se vissiin jossain muussa oikeestikin sankari.Ei toi mieskään tässä nyt nimittäin aivan pöpi ole tainnut olla, sillä on ammatiltaan kuiteski juristi, ja varmaan aika hyvin ammattinsakin puolesta tietää, mihin liriin on ittensä pistänyt hankkimalla mun kanssa muka vahingossa muksun! Ei meistä kukaan ole niin viisas, että osaisi etukäteen ennustaa kaikki tulevat elämän käänteet!Joskus vaan elämässä asiat voi muuttua tosi ikäviksikin, kiitos!!!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat