Ulkonäön merkitys?

Seuraa 
Liittynyt21.11.2010

Kuinka tärkeä mielestänne ulkonäkö on kumppanissa? Millaiset ulkoiset ''puutteet'' voi ns. katsoa sormien läpi?
Onko ulkonäkökriteerinne vastanneet kumppaneitanne?

Kommentit (14)

Vierailija

Mielestäni ei tarvitse olla mikään hunks, että kelpaa, mutta joitain kriteerejä toki on. Suurin kriteeri on hygienia, eli pitää näyttää siltä, että käy välillä myös suihkussa. En halua lihavaa miestä, koska se kielii aika vahvasti huonosta itsekurista ja muutenkin epäterveellisestä elämästä. Ja pitkät hiukset miehellä. Noh, ei kiitos. Jonkunlaiset lihakset olis myös kivat, mutta siinäkin liika on liikaa.
Vaatetuksen suhteen en ole kovin tarkka, aivan tavalliset vaatteet riittää. Ja koska minäkään en käytä kovin erikoisia, en vaadi enkä edes halua sitä kumppanilta. Vaatteiden suhteen ainoa kriteeri on, etteivät ne ole kulahtaneita ja likaisia.

Omiin kumppaneihini eivät koskaan ole päteneet kaikki kriteerit. Hygienian puuttumista ja yletöntä lihavuutta en katsoisi läpi sormien. Ja siis, kyllä se ulkonäkö jonkin verran merkitsee, pitää kuitenkin tuntea myös seksuaalista vetoa mieheen.

Vierailija

Ulkonäkö ei ole mulle se tärkein asia,mutta sellainen perushyvännäköinen,minua pidempi mies jolla on edes vähän lihaksia kelpaa vallan mainiosti. Hygienia-asiat oltava kunnossa,asiasta ei keskustella.

En ole koskaan seurustellut minkään Brad Pitt kakkosen kanssa,joten poikaystäväni ovat vastanneet ulkonäkökriteerejäni.

Vierailija

En ole turhan tarkka, nuorempana olin. Ennen en voinut kuvitellakaan seurustelevani kuin itseäni reilusti pidemmän ja solakan pojan kanssa. Teininä, kun kehitin tietoisuutta omasta näyttävästä ulkonäöstäni, ajattelin että en voi olla pojan kanssa joka on minua vaatimattomamman näköinen. Oli silloin juttua mallipoikien ja muuten kauniskasvoisten adonisten kanssa, mutta ei se toiminut. Ei ihmissuhdetta voi ulkonäön varaan rakentaa. Sitten kun sitä vain henkisellä tasolla kolahti niin kovaa täysin erilaisen miehen kanssa, niin olipahan aikuistumisen paikka.

Nykyiseni on ainakin minun silmääni todella hyvännäköinen vaikka ei olekaan missään mielessä unelma hunksi. Vain pari senttiä minua pidempi (sanottakoon että olen todella pitkä nainen, joten ei miekkonen mikään toivoton pätkä ole), vähän vatsaa ja pitkät, pörröiset, kiharat hiukset, mutta ai että hän on upea. Kutkuttavan upea hymy (minulle on aina ollut tärkeää että miehellä on eläväinen hymy, sellainen joka yltää kunnolla silmiin asti), täydellinen perse ja todella timmit jalkapalloilijan jalat. Ja ne hiukset, ne ovat upeat.
Sitäpaitsi, onhan sellaisen pehmoisen masun päälle mukava käpertyä. :D Eihän hän siis mikän läski ole, muutama liikakilo, mutta ei vakavaa ylipainoa. Reilusti ylipainoisen kanssa en osaisi kuvitella seurustelevani, seksin takia. Ei siksi, ettenkö voisi haluta ylipainoista miestä, vaan siksi että ylipaino vaikuttaa libidoon, ja kun itselläni on viettiä kuin nuorella kanilla... :D

Edelleenkään, kuten ei teininäkään, myöskään kolahda mikään bodarityyppi. Pidän toki lihaksista, mutta vain jos ne ovat luonnollisen, fyysisellä työllä rakennetun näköiset, ei mitkään punttisalimuskelit. Edelleenkin parimetriset ukonköriläät vetävät minua puoleensa, kun itsellä tuota pituutta tosiaan riittää niin on huumaavaa tuntea itsensä pikkuiseksi ja siroksi. Vaikka eipä se ole tämän nallekarhuni puoleensavetävyyteen vaikuttanut.

Tuo henkilökohtainen hygienia on myös minun mainittava, ja myös muuten huoliteltu ulkonäkö. En tarkoita sellaista pukumies-huoliteltua, vaan sellaista että ulkonäköä on mietitty ennen uloslähtemistä, eikä vedetty päälle mitä kaapista ensimmäisenä vastaan sattuu tulemaan.

Vierailija

Mulle luonne merkkaa enemmän kuin ulkonäkö mutta tottakaihan sen kumppanin pitää olla katseltavan näkönen. Tärkeimpänä tulee hygienia käy suihkussa tarpeeks usein ja huolehtii ulkonäöstään edes jollain asteella. Lihakset ja pituus on aina vedonneet muhun mutta rajansa kaikella. Hyvä kroppa saa aikaan aina [nam] reaktion mutta poikaystävä materiaalin aattelin mun kohdalla aina olevan hieman tanakampaa sorttia. Ei ylipainoinen tai varsinaisesti lihava, mutta kaikkea muuta kuin hoikka.

Tämänhetkinen (ja tähän mennessä ainoa) muru ei vastaa tuota täysin mutta on silti juuri täydellinen. Hoikka ja hieman mua lyhempi (olen tosin kohtalaisen pitkä joten ei hää mikään tappikaan ole).

Vierailija

No, mulla on myös ykköskriteerinä se, että huolehtii hygieniastaan. Toinen on se, että reilusti ylipainoisen kanssa en voisi seurustella. Mullakaan ei kolahda pitkähiuksiset miehet. Yleensä monella ne pitkät kutrit on tosi takussa ja huonokuntoiset ja likaiset, hyi. Myöskään minua paljon lyhyemmän miehen kanssa en varmaan haluaisi seurustella koska olen itsekin tosi tappi ja olen kahdesti seurustellut mua lyhyemmän kanssa ja se oli oikeasti hiukan häiritsevää esim tanssiessa. Sitten vielä yksi toivomus olisi se, että pitää naamakarvansa kurissa jos ne eivät kasvoihin sovi. Liian moni mies ei nypi kulmakarvojaan vaikka olisi tarvetta lähes ruohonleikkurille.

Kyllä mun ensirakkaus oli oikeastaan melko ruma. Hänellä oli tosi leveä ja iso nenä(ja sieltä tuli pitkiä nenäkarvoja), hirveästi finnejä, aika hölmöt vaatteet vaikka yrittikin pukeutua. Lihasta ei just nimeksikään ja kaljamahan alku. Nam nam. Mutta kyllä minä silloin nuo puutteet katsoin sormieni lävitse. Onneksi nykynen miekkonen näyttää ihmiseltä:)

Vierailija

Mä oon aina halunnu mua väh 10cm pidemmän, tumman, hyvin pukeutuvan ja lihaksikkaan miehen, ei mitään söpöä mallipoikaa. No, melkein jokaisen poikaystävän kohdalla on jostain noista pitänyt tinkiä, tän hetkinen kuitenkin aika lähellä. 190 senttinen tummahiuksinen salilla melkein pakkomielteisesti(mutta ei mitkään ällöt hunkslihakset!) käyvä ihana mies. Vähän liian laiha hän kuitenkin on vaikka sikspäkki ja timmit rintalihakset kivat onkin. tykkäisin kyllä vähän enemmän fyysisellä työllä muovautuneista lihaksista kun salilla pumpatuista. ja vaatetuksessa multa vaaditaan paljon joustoa.. vähän kun olis ganttia ja hilfigeriä ja armania, niin aah, mutta ei. tai vaihtoehtoisesti lrg, dc, carhartt, mutta kun ei niin ei, pitäköön pillifarkkunsa ja nahkatakkinsa. meillä se on sitten tyttöystävä joka pistää päälleen ne miestenvaatteet mitkä haluaisi poikaystävänsä päälle ja näyttää pirun hyvältä

Vierailija

Heh, itsellä noita kriteerejä on tullut ja mennyt. Jossain vaiheessa en nähnyt muita kuin tummahiuksiset, pitkätukkaiset rokki- ja hevimiehet, jotka olivat minua pidempiä ja sopivasti raamikkaita. Sittemmin olen päässyt yli moisista hömpötyksistä ja nykyinen rakas on minua ainoastaan sentin pidempi ja tavatessamme melko lyhythiuksinen. :D Tumma hän kylläkin on ja erittäin miellyttä katsella kasvoiltaankin ja jonkin aikaa seurustelumme aloittamisen jälkeen päätti, että haluaa kasvattaa pitkät hiukset, että ehkä hän sitten kuitenkin "pitkätukkahenkisenä" jäi tutkaani..

Pituus ei sinällään haittaa - monesti tuntuu, että melko sama pituus on vain etu esim. seksissä - mutta korkkareihin mieltyneenä olen kyllä salaisesti tyytyväinen siihen, että mies hankki melko korkeapohjaiset maiharit. :D

Mutta edellisiä kompaten; hygienia on kyllä jotain, mistä ei tingitä, mutta onneksi nykymiehet (ja naiset) tuntuvat sisäistäneen sen aika hyvin.

Vierailija

Pääasiat ulkonäössä ovat hygienia, normaalipainoinen ja katsottavat kasvot. Ennen olin todella tarkka deittailemieni miesten ulkonäöstä, mutta ajan mittaan kriteerit ovat vähentyneet. Kaikki deittailemani miehet ovat olleet hyvin komeita, mutta tutustuin viimevuoden alussa erääseen mieheen ja pidin hänen ulkonäköään hiukan kuvottavana, mutta nyt kun tapasin hänet uutenavuonna niin jokin hänen ulkonäössään kolahti, tai sitten aloin pitää hänen ulkonäöstään sen upean luonteen takia? Ei voi tietää.. Hän on normaalipainoinen, ruskeat aika lyhyet kiharat hiukset, ei kovin lihaksikas, vaaleanharmaat uneliaat silmät, pehmeästi kaartuvat kasvot, huonosti nukkuneen näköinen, mutta jokin hänessä saa minut aivan sekaisin, vaikka hän on niin normaalin näköinen.

Vierailija

Ei siitä mihinkään pääse että ulkonäössä jokin pienikin seikka voi vaikuttaa tosi paljon. Mulla se on liittynyt aika lailla (siisteys)periaatteisiin ja siihen etten toisaalta halua muita ihmisiä ruveta muokkaamaan kuitenkaan itseäni varten.
Esimerkiksi yhden tyypin kohdalla häiritsi yhteenkasvaneet kulmat. Joku roti sentään ! Ärsyttävintä oli että tyyppi tiedosti asian ja vinkkasin että "ne voi hei siistiä kahdeksi kulmaksi yhden yhtenäisen sijaan" mutta hän ei ole vielä kuukausienkaan päästä sisäistänyt asiaa... Kuulostaa aika pinnalliselta, jep, mutta lemput johtui tietysti pääasiassa muista asioista kuin noista rehevistä kulmakarvoista.
Harmittaa myös välillä tuttavapiirissäkin, että komeat, järkevät ja siistit kaveripojat voisivat antaa itsestään vieläkin paremman kuvan jos he vain osaisivat pukeutua, tai edes suostuisivat ottamaan vastaan naispuolisten ystäviensä vinkkejä : P
Kuitenkin nykyään katselen poikia höllemmillä kriteereillä, kunhan tyylillisesti näyttää siltä että vois jopa olla yhteistä puhuttavaa. Mutta perussiisteys ja oma etu pitää miehen tajuta !

Vierailija

Minulle oli myös joskus todella tärkeää se miltä miehen pitäisi näyttää, mutta sitten kun tapasin sen jota todella rakastan ja jonka kanssa olen seurustellut jo yli neljä vuotta, huomasin, että ei minulle sillä ulkonäöllä ole niin väliä.. toki pidän huolen siitä, että hän on siisti(lyhyet kynnet, siisti tukka, jne.), mutta muuten minulle merkitsee enemmän miten hän minua kohtelee. :)

Tokihan sellainen tumma, lihaksikas ja fiksu mies olisi varmaan jokatytön unelma, mutta vaikka oma kultani ei ole kovin teräväpäinen eikä niin ihmeen komeakaan, hän on se oikea minulle. :)

Vierailija

Jos toista rakastaa niin ulkonäöllä ei ole väliä. Onglemanahan on usein se, että jos joku toisen ulkonäössä ei miellytä, niin hänelle harvoin antaa edes sellaista mahdollisuutta, että homma vois johtaa seurusteluun ja siten rakkauteen.

Mutta jos rakastaa, niin ei ole väliä onko pitkä vai pätkä, laiha vai pullea, iso- vai pieninenäinen, finninaamainen tai kaljuuntuva.

Suhteen edetessä moni ihminen vähän repsahtaa, kiloja voi kertyä vyötärölle jne. Mielestäni on kuitenkin hyvä pitää itsensä jonkinnäköisessä kuosissa, se on toisen huomioon ottamista.

Vierailija

Olen aika pinnallinen, joten ulkonäkö on aika tärkeä. Ei minulta kuitenkaan mitään kilometrien mittaista vaatimuslistaa löydy, kuitenkin ne jotku omat mieltymykset ofc.
Hygienia nyt on perusaisa joka tulisi olla kaikilla kunnossa, mutta omalla ehdottomalla listalla on ainakin pituus - täytyy olla mua pidempi. Muita kriteerejä on sitten vaihtelevasti.

Sitä myös oppii kyllä löytämään toisesta hyviä puolia, ulkonäöstäkin, vaikkei alkuun iskiskään - koettu.

Vierailija

No mä ihastun enimmäkseen siihen luonteeseen, tietenki ekana kiinnitän huomiota ulkonäköön, mut jos joku "ei-niin-hyvännäköinen" osottautuu karismaattiseksi ja hauskaksi ni oon ihan myyty!
Mulla ainaki kävi hyvä tuuri ku poikaystävä on luonteeltaan ja ulkonäöltäänkin just mun "tyyliä" :)
Mut jos ny jotain piirteitä pitäis sanoa ni rokkipojista oon aina pitäny, tumma tukka ja vaaleet silmät, ok kunto mut en mitään hunksia haluais todellakaan;o

Vierailija

Luulisi että kaikilla on kriteereissään se miehen siisteys ja hygieenisyys, kuten myös mulla. Olen aina ajatellut että haluan itseäni pidemmän ja isokokoisemman (ei lihavan vaan ns. kookkaan ts. leveät hartiat ym.) miehen, koska itse olen lyhyt ja pullea. Hiukset olisivat mieluiten tummat ja lyhyet. Tietysti silmät ja hymy ovat tärkeitä! Ja kasvot ylipäätänsä.
Onneksi löysin juuri sopivan miehen, joka täyttää kriteerinikin! :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat