miten estää avoero?

Vierailija

pakko purkaa tätä mieltä jonnekin.. eli siis oon seurustellu avokkini kanssa 3,5 vuotta ja siitä ollaan asuttu vuoden verran yhdessä. Aloitettiin seurustelu kun olin 16-vuotias ja avokkini on minua vuoden vanhempi. Arki meillä sujuu hyvin, kuitenkin jonkun verran kinasteluja ja riitoja on, mutta niistä ollaan selvitty. Me tehään yhessä paljon kaikkia juttuja, tullaan hyvin toimeen ja ollaan pyritty antamaan molemmille myös sitä omaa aikaa sekä rakastetaan toisiamme.

Muutettiin vuosi sitten kotikaupungistamme uuteen kaupunkiin, sillä avokkini pääsi opiskelemaan ja itse olin työttömänä, koska en päässyt kouluun. Vuoden verran asuttiin melko pienessä yksiössä ja nyt syksyllä saatiin oikein unelmakaksio, jossa ollaan asuttu nyt noin parin kuukauden verran. Yhesssä ollaan laitettu kotia "meidän näköseks" ja ollaan ostettu huonekaluja jne. Tänä syksynä aloitin myös opiskelut, joten kaikki tuntui ihan unelmalta. Kaikki asiat tuntuivat järjestyvän pikku hiljaa paikoilleen.

Kuitenkin muutama viikko sitten meille tuli iso riita ja siihen sotkeutui myös meidän molempien sisarukset sekä vanhemmat. Kaikki lähti siitä, kun käyttäydyin aivan idioottimaisesti ilman mitään syytä. Ärsyynnyin jotenkin ihan turhasta ja purin sitä avokkiini.. :( Meidän sisaruksemme riitaantui siinä samalla. Meillä on ollut muutama isompi riita, joista ollaan selvitty vaikka aluksi ollaan oltu sitä mieltä, ettei tästä tuu mitään. Useimmat riidoista on johtunut avokkini liiallisesta alkoholin käytöstä ja joka on aiheuttanut riitoja välillämme. Aina olen anteeksi hänelle antanut, koska en halua luopua hänestä.. Tällä kertaa minä olin riidan aiheuttaja eikä avokkini enää halua jatkaa kanssani :( Olen yrittänyt sopia hänen kanssaan, jutella, antaa hänelle omaa tilaa.. mikään ei tunnu auttavan. Hän on edelleen sitä mieltä ettei hän halua enää yrittää. Tuntuu että hän on lopullisesti luovuttanut meidän suhteen, vaikka ollaan juuri saatu asiat elämässämme niinkuin ollaan unelmoitu. Avokkini mielestä näin on parempi, vaikka hän sanoi ettei tämä hänellekään helppoa ole, sillä hän rakastaa minua edelleen..

Minulla on aivan kamala olo koska tuntuu että oon syypää tähän kaikkeen ja pilannut kaiken. En pysty syömään, nukkumaan, keskittymään kouluun.. itken joka ilta itseni uneen kun tuntuu vaan niin pahalta. Pelkään sitä hetkeä, jolloin avokkini pakkaa tavaransa meidän yhteisestä kodista ja lähtee.

Miten voisin vielä korjata meidän suhteen vai tyydynkö vain katsomaan vierestä kun rakastamani ihminen lähtee elämästäni lopullisesti? Tällä hetkellä tuntuu siltä etten voi vaan luovuttaa meidän suhteen.. Annanko hänelle aikaa ja odotan, jos vaikka hänen mielensä muuttuisi?

Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea tän ja kiitos jo etukäteen kommenteista :)

Kommentit (3)

Vierailija

Aattelin, et sulle vois olla apua ja toivoa tästä mun taannoisesta keskustelusta; http://www.cosmopolitan.fi/forum/suhteet-ja-seksi/10577/?page=1. Sieltä ainakin selviää millainen hätä meillä oli, kun en jaksa sitä alkaa nyt taas uudestaan kirjoittamaan.. :P Jos te rakastatte toisianne, uskon että saatte puhumalla selvitettyä asiat. Meille puhuminen oli aluksi jotenkin vaikeaa, mut pikkuhiljaa se alkoi sujua. Kysy sun mieheltä rakastaako se sua. Sit kerrot sille, et rakkaus voittaa kaiken. Meillä oli vaikeaa, eikä avomieheni keksinyt muuta keinoa kuin eron. Se pelkäsi, et meidän elämä jatkuisi aina sellaisena. Sanoo nyt, että rakastaa mua ja on pahoillaan niistä eropuheista. Kumpikin uskotaan meihin. Keskustelu on paras lääke. Pitää heti kertoa, kun jokin harmittaa. Meillä mä oon ollut holtiton humalassa ja liian mustasukkainen. Nyt oon onnistunut helpottamaan niitä. Mun mies taas ei oo huomioinut mua tarpeeksi, mut siihenkin on tullut muutos. Munkin mies sanoi sillon päättäneensä et erotaan. Musta tuntui et kuolen..Itkin ja huusin. Mieheni rutisti mua sylissään ja itki..Jotenkin sain puhuttua sen ympäri. Sanoin, että jos ero olis oikein, ei se tuntuisi meistä niin pahalta.Päätettiin viettää kesäloma yhdessä ja katsoa miltä tuntuu. Siellä mieheni tajusi, että rakkaus riittää sittenkin. Mä en osaa sanoa oikein muuta, kuin että puhukaa...!

Vierailija

kiitos hyvistä neuvoista.. tää tilanne muuttu vaan pahemmaks kun satuttiin eilen samaan baariin viettämään iltaa ja avokkini suuteli jotain naista suoraan silmieni eessä. se siitä rakkaudesta. miten voi ihminen olla noin kylmä ja tunteeton? tuntuu etten oo merkinny sille näiden vuosien aikana mitään..

Vierailija

No täytyy sanoa, että on kyllä aika lapsellista käytöstä tuossa tilanteessa avomieheltäsi. Ilmeisesti hän on vaan edelleen sinulle niin hirmu vihainen, ja haluaa käytöksellään jotenkin provosoida sinua. Uskon, että sinusta tuollainen tuntuu varmasti aivan hirmu pahalle! Teidän riidan on kyllä täytynyt olla tosi iso, ja koskea jotain tosi merkittävää asiaa, että se saa tuollaiset mittasuhteet. Asiasta sen tarkemmin tietämättä, tuntuu kuitenkin melko yliampuvalta, jos todellakin nyt lopullisesti eroatte. Kannattaako todella heittää kaikki hukkaan, kun juuri on saatu kaikki asiat kuntoon, ja aloittaa kaikki taas alusta mahdollisesti vielä jonkun uuden ihmisenkin kanssa? Anna miehelle nyt aikaa miettiä päätöstä. Onhan myös mahdollista hakea ulkopuolista apua, jos ette pysty keskenänne selvittämään asioita. Toivon, että ongelmat teillä vielä ratkeavat ja voitte jatkaa elämää yhdessä!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat