Onko aika erota?

Vierailija

Auttakaa, kanssasisaret, mitä mä teen?

Olen seurustellut avomieheni kanssa melkein kaksi vuotta, ja viikkoa vaille sama aika ollaan myös asuttu yhdessä. Tämä on ensimmäinen vakava parisuhteeni.
Alussa mieheni oli aivan ihana ja olin varma, että olin löytänyt elämäni rakkauden. Enää vaan ei tunnu siltä.. Onko ongelma minussa vai miehessä vai minun korvieni välissä? Minulla ikää 24, miehellä 28.

Ensinnäkin, mieheni käy joka viikonloppu baarissa ja kavereiden seura menee melkein aina mun edelle. Joskus harvoin saattaa olla niin, että me vietämme aikaa yhdessä. En epäile, että mieheni pettäisi minua, mutta läheisiä tyttökavereita tuntuu kyllä riittävän. Tätä on jatkunut ensimmäisiä kolmea kuukautta lukuunottamatta koko suhteen ajan. Itse en ryyppää ja baarissa olen käynyt seurustelumme aikana kerran, silloinkin selvin päin. Jos joskus pyydän miestä jäämään kotiin, hän mököttää kuin pikkukakara. Muutaman kerran olen saanut baarista kiukkuisen viestin: "muahan ei kahlita". Lisäksi jatkuva tupakointi ärsyttää!

Lopetamme molemmat opiskelumme ensi keväänä. Mieheni haluaisi muuttaa Helsinkiin, josta saa hyvin töitä, itse vihaan Helsinkiä. Mies on myös kuulunut puhuvan kavereilleen, että haluaa lähteä Saksaan työharjoitteluun, ja onhan hän siitä minullekin maininnut. Ja minähän en tällä kielipäällä taitaisi ulkomailla pärjätä...

Minä haluan perheen ja lapsia, mutta mies nauraa jutuilleni. Hän ei halua edes puhua yhteisestä tulevaisuudesta, ja jotenkin tuntuu, että mies haluaisi vain odottaa kevääseen ja lähteä sitten lätkimään.

Seksielämä oli taivaallista ja aktiivista vuoden verran, mutta viimeisen vuoden aikana seksiä on ollut ehkä kerran kuukaudessa, ja aina minun aloitteestani. Mies on aina jotekin vastentahtoinen eikä huomioi minua edes sängyssä vaan hoitaa homman nopeasti "alta pois".

Mies maksaa osansa menoista (jos nyt baarittelulta jää rahaa), tekee osansa kotitöistä ja on muuten aivan ihana. Mutta olisiko nyt vain parempi lähteä etsimään sitä oikeaa sen sijaan, että kulutan aikaani suhteessa, joka ei johda mihinkään. Vai onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?

Omat kokemukset ja neuvot ovat tervetulleita!

Kommentit (5)

Vierailija

Hmm.. onpa aika paha tilanne mielestäni, siis kaksipiippuinen.. Olette kuitenkin yhdessä olleet jo melkein kaksi vuotta, joka on kuitenkin suhteellisen pitkä aika ja siinä ajassa oppii toisen tuntemaan aika perusteellisesti.. Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta, tietääkö hän miltä susta tuntuu...? Jos hän tietää miltä susta tuntuu, niin aika itsekkäästi käyttäytyy, jos koko ajan tarvitsee olla menossa, haluaa eri asioita kuin sinä yms. Mielestäni sinussa ei ongelmaa ole kertomasi perusteella, vaan miehessäsi, tai en tiedä voiko ongelmasta puhua, mutta tuntuu että haluatte eri asioita ja se ei välttämättä pitkällä tähtäimellä johda mihinkään. Onko miehesi puhunut tuntemuksistaan, että haluaisiko hän erota tms?

Itse asiassa olen itse samanikäinen kuin sinä ja mieheni on samanikäinen kuin miehesi, joten minun on suhteellisen helppo samaistua tilanteeseesi.. Se minua vähän ihmettää, että kuitenkin miehesi on jo liki kolmenkymmenen niin eikö hänen menovaiheeseen "pitäisi" olla jo hiipunut, ettei aina tarvitse olla baarissa, vaan kotonakin voi viettää aikaa kahdestaan ja mikä sen rentouttavampaa kuin saunoa, kokata yhdessä, syödä hyvin, katsoa hyvä elokuva, pelailla vaikka lautapelejä, käydä yhdessä kävelyllä yms. Tuntuu, että miehesi ikäänkuin etsii jotain tai kaipaa jotain muuta, jos pitää joka viikonloppu olla baarissa... Toki joskus saa käydä ja pitääkin käydä välillä ns. tuulettumassa, mutta ei sentään joka viikonloppu!

Tuohon tupakointiin on vaikea puuttua, jos miehesi on sitä tehnyt alusta lähtien, tosin sekin on sellainen asia, jonka pystyy lopettaa jos vain tahtoo, itse en katselisi tupakoivaa miestä.. mutta asioista kannattaa sanoa jotenkin positiivisella sävyllä ei niin että mä haluan että lopetat tupakanpolton, piste. Ei käskevään sävyyn, vaan pyytää kauniisti, kertoa kuinka paljon se sua ärsyttää, ja miten haluat että kultasi pysyy terveenä, jotta voitte elää yhdessä pitkään jne.

Eikö miehesi halua perhettä ja lapsia tai ylipäätänsä asettua aloilleen? Mielestäni se on jo aika iso ongelma, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei voisi ajatellakaan lapsia itselleen... Mukava kuulla, että tekee osansa kotitöistä ja maksaa osansa menoista, toki sinne baariin varmasti rahaa uppoaa...

Toki aina suhteeseen mahtuu ylämäkiä ja alamäkiä, eikä aina ruoho ole vihreämpää toiselle puolella aitaa, mutta kannattaa itse miettiä mitä haluat elämältä ja suhteelta ja mitä toinen haluaa ja kohtaako ne toivomukset missään vaiheessa.. Jos toinen haluaa muuttaa eripuolelle Suomea kuin toinen, matkustella, ei lapsia yms ja toinen haluaa taas aivan päinvastoin niin on sellainen suhde aika vaikeaa saada toimimaan, sillä kyllä niitä miehiä on maailma täynnä, jotka haluaa samoja asioita kuin sinä.

Voisit vaikka yrittää kehitellä viikonlopuksi jonkun kivan yllätyksen (vaikka tuntuisikin että kaikkea muuta haluat tehdä kuin yllättää miehesi), jotta miehesi huomaisi kuinka mukavaa on olla kotona kanssasi.. :) Kokkaat hyvää ruokaa, tunnelmallinen ilmapiiri, musiikkia, vaikka pidät pikkushown kullallesi tai annat hänelle kokovartalohieronnan yms.. :) Se voi saada itsesikin paremmalle tuulelle ja makuuhuoneessakin alkaa tapahtua enemmän... :) Vaikka kyllähän sitä toivoisi välillä, että se mieskin aloitteen tekisi, mutta joskus itse pitää tehdä se aloite ja sanoa että seuraavaksi on miehesi vuoro.. Jos tämän romanttisen ja rentouttavan illan jälkeen mies toteaa, että hitto ois pitänyt lähtee kamujen kaa baarii, ois ollu kivempaa tms, ni sit kyllä mä harkitsisin jo vaihtoa tosissaan! Silloin miehesi on oikeesti aika itsekäs sika. Jos hän taas pitää yllätyksestäsi, niin voisitte vaikka sopia, että hän kävisi kerran kuussa tai max pari kertaa kuussa baarissa ja loput viikonloput viettäisitte kahdestaan... :) Molempien on suhteessa tehtävä kompromisseja, jotta se toimii hyvin.

Suosittelisin ensin puhumaan asiasta kunnolla miehesi kanssa ja sanomaan, että jos tähän ei tuu muutosta, niin ei tällainen suhde vaan toimi, että sitäkö hän haluaa.. vai onko valmis tekee töitä suhteen eteen... Se kolme kuukautta suhteen alusta on yleensä sitä alkuhuumaa, jonka jälkeen tulee arki vastaan, mutta kuitenkin arki on sitä elämää ja elämässä on eniten arkea, niin arjen täytyy olla mukavaa ja nautinnollista, jotta sitä jaksaa, ja silloin täytyy olla oikea ihminen vierellä sitä pyörittämässä... :) Kaikkea hyvää sulle ja sun päätökselle! Ei kannata liian hätäisiä päätöksiä tehdä, mutta onhan se aika selvää, ettei suhde tollaisenakaan voi jatkua, kun voisit nauttia elämästä paljon enemmän! :)

Ja sori, jos teksti on sekavaa yms, kirjoitan vain mitä sydän sanoo ja tää raskaana olevan naisen mieli on vähän mitä sattuu, niin yritä ymmärtää.. haluan yrittää olla vain avuksi... :) Kokemusta kuitenkin on vastaavista asioista, tosin tällä hetkellä ei ole mitään noista ongelmista, kun löysin vihdoin 3v sitten itselleni juuri oikean miehen ja siksi voin sanoa, että kyllä se vaan joskus vaihtamalla paranee ja kannattaa etsiä kunnes löytää sen oikean... :)

Vierailija

Ensinnäkin, mieheni käy joka viikonloppu baarissa ja kavereiden seura menee melkein aina mun edelle. Joskus harvoin saattaa olla niin, että me vietämme aikaa yhdessä. En epäile, että mieheni pettäisi minua, mutta läheisiä tyttökavereita tuntuu kyllä riittävän. Tätä on jatkunut ensimmäisiä kolmea kuukautta lukuunottamatta koko suhteen ajan. Itse en ryyppää ja baarissa olen käynyt seurustelumme aikana kerran, silloinkin selvin päin. Jos joskus pyydän miestä jäämään kotiin, hän mököttää kuin pikkukakara. Muutaman kerran olen saanut baarista kiukkuisen viestin: "muahan ei kahlita".

Ihaaan kuin minunki suhteeni, joka nyt on kestäny sen +3kk.. mieheni juoksentelee joka viikonloppu baareissa. Jopa peruu päiviä mitä on LUVANNU viettää kanssani, koska haluaa äijien kanssa juomaan. Minun mies on siis 26 vuotias. Pahaa tekee kuulla kun hän lähettää törkeitä viestejä, juuri noin että hän ei ole kahlittu, ei ole vankilassa jne jne.. Itse yritän vain antaa aikaa miehelle, tottakai tiedän että hänestä on tärkeää viettää niitä jätkieniltoja, mutta olisin iloinen jos edes joskus voisi olla minun kanssa...
Sen mitä olen saannut selville kuitenkin on että hänestä on ihan sama nähdöönkö me viikonloppuna vai arki iltana 0.o no, miehet.... Tiedän kyllä että hän ei kuitenkaan petä minua ym... Kuitenkin on lähemmäs 30v, eikä sitä vissiin haluu olla se ensimmäinen kaveriporukasta joka valitsee rauhallisen koti illan naisen kanssa kuin baari ilta jätkien kesken.

Vierailija

Paha paikka. Näin ulkopuolisena ajattelen, että sinun kannattaisi ehkä lähteä suhteesta. Kirjoituksesi mukaan suhteessanne ei ole juurikaan mitään hyvää, ja kaiken lisäksi pahaa tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi. Sinun parastasi ajatellen nykyinen suhteesi ei taida olla kovin hyvä vaihtoehto...? Vai jaksaisitko tuollaista elämää koko loppuelämäsi?

Ero kahden vuoden jälkeen on tietenkin raskas asia ja vieläpä yhteisestä asunnosta lähteminen vain tekee siitä vaikeampaa. Haluaisin kuitenkin ajatella, että jos nyt riuhtaiset itsesi irti välinpitämättömän, kylmän miehen luota, niin jonain päivänä voisit löytää oman elämäsi miehen, joka rakastaa sua ja välittää susta ja haluaa sun kanssa naimisiin ja lapsia.

Pohdit, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Mielestäni sun tilanteessas on. Hyvä, rakastava mies on täysin realistinen olento, mutta oma miehes on kaukana siitä. Maailmassa on paljon vapaita, hyviä miehiä, vaikka se ei aina siltä tunnu. Varmasti jossain joku ihanuus odottaa sua elämäänsä.

Ehkä sun kannattaa jutella miehes kanssa intensiivisesti ja katsoa kevääseen saakka. Jos vielä silloin on sama tilanne, antaisit miehen muuttaa Helsinkiin tai Saksaan tai minne ikinä, ja aloittaisit itse oman elämäs ilman häntä, puhtaalta pöydältä. En tiedä voiko puhuminen auttaa enää tuossa tilanteessa, koska miehesi on selvästi pahoinvoiva ja välinpitämätön. Mutta yrittää toki kannattaa.

Paljon tsemppiä sulle.

Vierailija

Sitä pitää vain jossain vaiheessa kysyä itseltään että onko sitä onnellinen. Pitäisi osata ajatella oman onnen etuja. Itselläni kanssa melkein 4v suhdetta takana, melkein 2v yhdessä asumista, n.1v kihloissa ja viimeiset 3kk en ole ollut onnellinen. Edellispäivänä sanoin hänelle, että en ole enää onnellinen enkä voi tehdä häntä onnelliseksi jos itse en ole. Kamala surku siitä tuli kun toiselle tuli hirveän paha mieli. :(
Eräs kaverini kysyi, haluaisinko aloittaa uuden vuoden uudella elämälläni vai uudistaa vanhaa suhdetta. Todennäköisesti tulen jatkamaan tästä yksin. Jos todella on tarkoitettu jonkun kanssa yhteen niin kyllä sitä eron jälkeen myös palaa tämän kanssa yhteen. Itse koen että jossain minua odottaa jotain parempaa.. :)

Paljon tsemppiä!

Vierailija

Minulla on vähän sama ongelma. Olen kanssa 24 vuotias ja avomieheni 26. Ollaan oltu 3 vuotta yhdessä ja avomieheni käy joka viikonloppu perjantaina ja lauantaina baarissa. Hänelle on ihan sama lähdenkö mukaan vai jäänkö yksin kotiin. Alussa jaksoin itsekin käydä mukana, mutta olen jo pitkän aikaa ollut kyllästynyt baareihin ja juomiseen. Jos satun menemään baariin mukaan niin yleensä jossakin vaiheessa suutun hänelle ja sitten riidellään. Miehestäni tulee todella ärsyttävä kun on juonut jonkun verran. Onneksi ei kuitenkaan väkivaltainen.

Minuakin häiritsee jatkuva tupakointi! Eikä hän polttanut silloin kun aloimme seurustella. Luulen että olisin alusta lähtien suhtautunut häneen erilailla jos hän olisi polttanut jo silloin.

Väillä tuntuu muutenkin, että ollaan vaan kämppiksiä. Nyt olen alkanut tosissaan miettiä, että pitäisikö erota tai pitää vaikka taukoa. Se on todella vaikeaa, koska rakastan häntä silti. Olisi vaikea muuttaa pois yhteisestä kodistamme.. :(

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat