Kaksisuuntainen mielialahäiriö??

Vierailija

Onko kellään teistä, tai jollain läheisellä, todettu kaksisuuntaista mielialahäiriötä? Olis kiva kuulla kokemuksia ja mielipiteitä.

Ite oon 23-vuotias neitokainen, ja paininut masennuksen kanssa vuosikaudet. Masennukseni on aina ollut kausiluontoista, eli kestänyt joitakin kuukausia, ja hävinnyt sitten yhtäkkiä.

En koskaan kiinnittänyt tähän seikkaan huomiota, vaan ajattelin että se nyt vaan on sellanen rytmi mulla, että osan vuodesta aina masentaa. Vuosi sitten kesällä koin elämäni pahimman masennuskauden. Menin lääkäriin ja sain lääkkeitä.

Koko loppu vuosi oli tosi vaikea, mutta selvisin. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi nyt viime keväänä super hyvä kausi. Kaikki oli tosi kivaa. Kävin laivalla ja sekoilin hirveessä kännissä kaikkea ihan hullua. Sitten lähdin lemmenlomalle Turkuun aivan yllättäen noin tunnin varoitusajalla, miehen luokse kenen kanssa olin jutellut aiemmin vain netissä. Kevät jatkui biletyksen parissa, ja nautin joka hetkestä. Baarissa erään bändin keikalla sekoilin eturivissä ja lopulta tanssin lavalla artistien seurana. Ilta päättyi siihen että lensin naama edellä metalliportaat alas ja muistona jalassa arpi joka ei lähde koskaan, sekä etuhampaasta lohkesi puolet. Hetken kirpasi mutta meno jatkui. Sain kesällä uusia kavereita ja kävin treffeillä jne. Kävin kaverin luona 500km päässä (spontaani reissu sekin), ja samalla reissulla päädyin myös muutamaksi päiväksi Keski-Suomeen eräälle miehelle. Tämäkin muutaman tunnin varoitusajalla. Lopullinen herätys sattui kun vedin niin hirveet överikuosit ja poltin pilveä jossain randomikämpässä ja lähti taju melkeen kokonaan. Säikähdin, olin niin hirveessä kunnossa sillon että olis voinu sattua mitä tahansa.

Tämän jälkeen vaivuin aivan jumalattomaan masennukseen, jossa ryven edelleen. Tämä on nyt kestänyt kolmisen kuukautta. Pahimmillaan on ollut neljän viikon tauko etten ole käynyt lähikauppaa pitemmällä, enkä nähnyt yhtäkään tuttua naamaa. Puhelinta olen pitänyt kiinni pitkiä aikoja. Tiskit on homentunut altaaseen, ja mun lattialta vois kerätä varmaan kolme muovikassillista kamaa, enimmäkseen roskaa. En vaan pysty mihinkään. Koulu jäi jo syksyllä, ei puhettakaan että kävisin. Ahdistaa niin että oireet on fyysisiä. Huimausta, kurkun kuristamista, vapinaa, heikotusta, vain muutaman mainitakseni. Masennuslääkkeistä ei oo ollu mitään hyötyä vaikka pari kk käyttänyt.

Oon käynyt terveyskeskuksen depressiohoitajalla ja hän kiinnitti viime kerralla huomiota tähän hyvien ja huonojen aikojen kausiluontoisuuteen, ja että masennus jos alkaa yhdessä päivässä ei kuulosta kovin normaalilta. Sain lähetteen psykiatrian polille.

Mutta eikö se tosiaan ole normaalia? Mulla masennus on aina alkanut juuri noin. Ja sitten on ollut noita tosi hyviä kausia, että olisi just niinku uudesti syntyny, eikä mikään stressaa.

Ihanaa jos joku jaksanu lukea loppuun asti. Mielipiteitä? Kuulostiko toi mun "hyvä" vaihe jotenki epänormaalin villiltä? Tiiän kyllä et en oo mikään hiljasin persoona ja teen kaikkea hullua välillä. On kaverit monesti ihmetelly kaikkea mitä mä sähellän, mut kuulostaako toi teidän mielestä MAANISELTA??

Yritin mahdollisimman liiottelematta tai vähättelemättä nuo jutut kertoa.

Kommentit (10)

Vierailija

maanis-depressiivisyys on aina ammattilaisen tekemä diagnoosi! Ei kannata itse ruveta arvailemaan omia sairauksiaan! Kannattaa kertoa kaikki hoitavalle lääkärille suoraan.
Itse olen kaamosmasentuja, tiedän tunteen kun mikään ei kiinnosta eikä mitään jaksa tehdä! Syksyn tullen sitä jo rupeaa pelkäämään että milloin se iskee!
Tsemppiä sulle ja toivottavasti selviää mistä on kyse ja saat oikeanlaista hoitoa ja tietoa taudista! :)

Vierailija

äitini sairastaa kaksisuuntaista ja perjaatteessa toi kuulostaa aikalailla meidän elämältä ennen kun meidät vuosia sitten huostaanotettiin. Tuo sinun "hyvä kausi" kuulosti kaikelta muulta paitsi hyvältä. tai siis kävitkö tuona aikana koulua, elitkö muuten normaalisti ja kuvaillut episodit olivat jotenkin, miten sitä sanois, extraa. Meillä äiti saattoi kanssa maata viikko tolkulla ja sitten yhtäkkiä lähteä viikonlopuksi vittuun yhtäkkiä. kumpikin pahaa kautta, se, että tekee asioita harkitsematta, bilettää hulluna ja sekoilee ei ole positiivinen asia. okei jos vertaa sängyssä makaamiseen niin joo ja sulla ei ole kahta pientä lasta...

mitäköhän yritän sanoa. sitä vissiin, että joo, kaksisuuntasessa on toi maaninen vaihe, eli bileeet, siivoon kaapit, en nuku viikkoon- vaihe ja masennusvaihe jossa ei tehä mitää, eikä ne kumpikaan kuulu ns. hyvää vaiheeseen.

toivottavasti saat apua ja toivottavasti se ei ole kaksisuuntainen sillä siitä ei parane ikinä. Äidilläni on nyt ollu "hyvä kausi" parivuotta, mutta se on vaatinut sen, ettemme nää kuin kahvilla kaupungilla silloin tällöin. hän ei tunne meitä, me emme häntä

Vierailija

Minun mielestä tilanteesi kuulostaisi kyllä kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä. Itse olen ollut ahdistuneisuushäiriön takia suljetulla osastolla sekä päiväosastolla, ja siellä tapasin muutamia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviä juuri nuoria naisia.

Masennusvaihe oli heilläkin todella kova. Maniavaihe taas oli todella railakas, viinaa sekä rahaa kului ja miehet vaihtuivat. Toinen heistä oli myös todella äkkipikainen ja saattoi suuttua todella pienestä.

Kun sinut on ohjattu psykiatriselle poliklinikalle, niin siellä saat varmasti avun todella hyvin ja varman diagnoosin. Voimia!

Vierailija

Kyllä toi siltä kuulostaa joo. Mä oon kans epäilly ittelläni jotain mieliala häiriötä, mut en oo keksiny mikä se vois olla. Ku oon miettiny tota kans, mut mulla ne masennus vaiheet kestää päivän tai enintää viikon. :o

Mut miten voi hakeutuu johonki tutkimuksii tai että saa jonku diagnoosin ja saa tietää mikä on ja voiks siitä parantuu ja sillee?

Vierailija

Maanis-depressiivisyyden maaninen vaihe ei aina oo niin kovin selkeän maaninen, vaan voi olla tuommonen vähän "miedompi" eli hypomania. Mutta hyvä että tuota asiaa tutkitaan, kyllä sen pitäis siitä selvitä :) ongelmanahan tuossa on, että se "mania" vaihe tuntuu niin usein hyvältä (niinkuin varmasti sinunkin tapauksessa) ettei sitä halua myöntää saati sitten hoitaa. Ja kyllä se niin on ettei masennus yleensä ihan päivässä ala. Tsemppiä sulle, toivottavasti oikea diagnoosi löytyy :)

Vierailija
asdfglöä

Kyllä toi siltä kuulostaa joo. Mä oon kans epäilly ittelläni jotain mieliala häiriötä, mut en oo keksiny mikä se vois olla. Ku oon miettiny tota kans, mut mulla ne masennus vaiheet kestää päivän tai enintää viikon. :o

Mut miten voi hakeutuu johonki tutkimuksii tai että saa jonku diagnoosin ja saa tietää mikä on ja voiks siitä parantuu ja sillee?

Jokaisella on joskus masennusta, se on normaalia, välillä on päiviä jolloin masentaa ja joku asia harmittaa.. Se ei välttämättä tarkoita että sinulla olisi oikeasti joku mielialahäiriö..

Diagnosoimaton

Hei. Olen seurustellut aviomieheni kanssa jo 7 v joista n. 3v naimisissa. Mieheni käytös on aina ollut samanlaista, kausittaisia hyviä ja huonoja jaksoja. Nyt muutaman vuoden aikana olen alkanut miettiä toden teolla mahdollisuutta kaksisuuntaiseen... viime vuonna mies kävikin mielenterveyshoitajan juttusilla useamman kerran, ja ehdotin miehelle että kertoisi seuraavalla keskustelu sessiossaan epäilyksistäni. No mies puhui, ja hoitaja oli kuulemma täysin sivuuttanu mielipiteeni. Kuulemma tärkeintä on saada unirytmi ja syöminen kuntoon...ja miehelläni ei pääsääntöisesti ole nukkumisen kanssa onhelmia. Tänä vuonna ilmoitin vakaasti miehelle osallistuvani jollekin sessiolle haluaa tai ei tämä kyseinen hoitaja tätä. No sopivat sitten ajan jolloin minäkin puolisona pääsen osallistumaan. On kesäkuun lopussa.

Miehellä nyt n. 2vko ollut masentuneisuus jakson alkua ja viime vkl pommi tiputettiin jälleen kerran.. kaamea tappelu kun ei nätisti keskustelu tuottanut mitään tulosta. Oma jaksaminen tällä hetkellä ihan finaalissa, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten jaksan odottaa sinne kesäkuun loppuun.. onko mitään ideoita??

Nikkielli

Kaksisuuntainen mielialasairaus on erittäin periytyvä ominaisuus ja se on ainakin miehelleni diagnosoitu sairaudeksi ja hän jäi eläkkeelle 56 vuotiaana. Hänen äiti, eno, itse, sisko ja tytär sairastavat tätä ikävää arvaamatonta sairautta. Alkoholia ei saa nauttia lainkaan, koska se estää serotoniinin pääsemistä aivoihin. Pahimmillaan tälläinen henkilö on itsetuhoinen, lähimmäisilleen vaarallinen ja uhkaava pahoinpitelijä. Meilläkin kävi poliisi useita kertoja mieheni pahoinpitelyn vuoksi, kunnes sai oikeanlaisen diagnoosin ja jätti alkoholin pois kokonaan

Hyvässä vaiheessa henkilö on kiltti ja ahkera. Mieheni on huippuälykäs ja mietinkin joskus, että nämä jo lapsena erilaiset henkilöt katsottiin kyläkouluissa häiriöksi eikä saaneet käydä koulua kyläopettajan lausunnolla. Työssäni oli ainakin kaksi ellei kolme tälläistä mielialasairasta. Yksi kävi tankkaamossa aika ajoin ja hän oli kielinero, mutta pelottava kuin vihainen sonni.

Olikohan Pohjanmaalla lähisukulaiset menneet naimisiin keskenään, kun tuntuu siltä, että nämä puukkojunkkarit olivat "mielialasairaita"?

Vierailija

Mulla on kanssa bipo, ja kyllä tää on sellaista paskassa kahlaamista että hermo menee. Ja silloin kun menee hyvin pelkää että lähtee mopo käsistä. Kokoajan saa olla varuillaan, ja porukat sanoo ettei kannata ylianalysoida, mutta jos lopetan, aina sattuu jotain pahaa.

Kirjoittaminen auttaa... https://lettertodoubt.blogspot.fi/ Ja lääkitys, ja puhuminen. Silti usein untuu että häviän tälle.

Tsemppiä teillekin!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat