Petetty, jätetty, silti kiinni?

Vierailija

Seurustelin vakavasti kolme vuotta mieheni kanssa, asuimme yhdessä ja elämä oli muutenkin suhteellisen tasapainoista.
Ongelma oli koko suhteemme ajan se, että miehellä oli pakottava tarve hommata itselleen ns. uusia naistuttavuuksia. Kerran hän jätti minut toisen naisen takia, vaikka vannoi ettei asia niin ollut. Pääsimme asiasta yli, ja jatkoimme suhdetta. Hän lupasi muuttua, ja niin tekikin.
Elimme vuoden verran hyvässä suhteessa, kaikki toimi.
Sama ongelma alkoi nousta pintaan kesän aikaan, jolloin hän tutustui taas uuteen naiseen. Hän ei koskaan ollut minua pettänyt aikaisemmin.
Eräs kesäilta yllätin hänet juttelemasta pimeällä pihalla ko.naisen kanssa, ja siitä sitten tietysti suutuin.
Menin ystäväni luokse yöksi, ja aamulla takaisin kotiin.
Emme nähneeet/jutteleet, ja sainkin seuraavana päivänä tietää että hän oli pettänyt minua. Aluksi kielsi ja valehteli, mutta minulla oli konkreettista tietoa joten ei siinä muu auttanut kuin myöntää. Hän tietysti yritti pitää hyvät välit ettei joutuisi muitten silmissä huonoon valoon, sanoi edelleen rakastavansa minua blaa blaa..
Viikko tästä sain tietää että hänellä oli alkanut suhde uuden naisen kanssa. Voi luoja miten pahalta se tuntui! samaan aikaan vannotti ikuista rakkautta minulle!
Siitä sitten välimme menivät poikki, ja kk päästä jotenkin ihmeellisesti ajauduimme samaan sänkyyn. Heti sen jälkeen hän pisti välit poikki uuden naisen kanssa, ja antoi ymmärtää että pystyy muuttumaan. Sanoi vaan että katsellaan nyt mitä tästä tulee, ja että voisiko suhde jatkua.
Nyt tässä on kuukausi jankattu samaa asiaa, eikä tilanteelle ota selvyyttä! Rakastan aivan älyttömästi entistä miestäni ja haluaisin että kaikki olisi niinkuin ennen. Mutta en minä pysty häntä muuttamaan. Hän ei edelleenkään tiedä mitä minusta haluaa ja on muuttunut kovin kylmäksi, mutta jollain ihmeen tavalla pitää minua otteessaan.
Mitä hittoa minä teen, en osaa olla erossa hänestä, mutta samaan aikaan hän satuttaa minua lisää ja lisää?
Tilanne on älyttömän hankala :/ Tuntuu etten voi elää ilman häntä vaikka kovin paljon paskaa onkin aiheutunut :(
Onko samanlaisesta tilanteesta kokemuksia?
Kiitos kun jaksoit lukea!

Kommentit (5)

Vierailija

Samanlaista oli minulla ja entiselläni. En olisi varmaan vieläkään päässyt yli (erosta hieman yli vuosi) ellen olisi saanut tukea ystäviltäni ja yksinkertaisesti päättänyt siirtyä elämässä eteenpäin ja unohtaa miehen. Laitoin välit kokonaan poikki, ja alkuvaikeuksien jälkeen opin yllättävän nopeasti pärjäämään ilman häntä. Tapasin tämän jälkeen mukavan miehen, jonka kanssa seurustelen edelleen. Elämä on liian lyhyt, joten kehotan omaksi parhaaksesi irroittamaan menneistä,niin vaikeaa kuin se varmasti onkin, ja siirtymään eteen päin. Ehdit kokea vielä paljon, ja löydät varmasti ansaitsemasi miehen!:) tsemppiä!

Vierailija

Tottahan se on, tiedän sen itsekkin.
On vaan niin pirun hankala päästää irti :/ tuntuu niin kamalalle että en voi sitä edes sanoin selittää! ikävä kokoajan mutta toisaalta haluan jättää ja antaa olla.
Tosi ristiriitaista.
Jospa tämä elämä alkaisi järjestyä, vaikka aikaahan siihen varmaan meneekin.

Vierailija

Tuntuu huolestuttavan tutulta. Tiedän miltä susta tuntuu, ja se tunne ei todellakaan ole hyvä. Mä olen vähän samanlaisessa tilanteessa, tai en nyt sinänsä, mutta samoja piirteitä löytyy. Meillä menee nykyään hyvin, mutta vanhat jutut kummittelee ja varsinkin sellaiset asiat, joista en tiedä. Tarkoitan, että vaikka minulle on kerrottu asioita, kaikki ei ole ollut siinä.

Mun on ehkä huono sanoa, että "Joo, päästä irti ja jatka elämää" koska kaikki on sitä samaa mulle sanonut, enkä halua päästää irti, enkä hetkeen päästäkään... toivottavasti en koskaan. Siinä kestää aikansa ennen kuin oikeasti tajuaa tehdä sen päätöksen ja lopettaa itsensä kiduttamisen. Mun kohdalla sitä ei ole tapahtunut, mutta eiköhän nämä asiat ainakin mun kohdalla ole paranemaan päin, ettei tarvitse tehdä päätöksiä :)

Voi että, en voi muuta sanoa kuin että tsemppiä tunnemyrskyihin! x

Vierailija

Voi että kun se on niin paljon helpommin sanottu ku tehty. Mutta tottahan se on, että sitten kun itselle tulee mitta täyteen ni sitten se loppuu.
Omatkin kaverit tolkuttaa kokoajan että päästä jo irti siitä kusipäästä, ja niin teenkin, heti kun vaan pystyn.
Tsemppiä teille muillekkin, kyllä me piru vie tästä vielä noustaan!
Ei anneta miesten pilata meidän elämää, kyllä jossain on joku joka välittää ja rakastaa meitä juuri sellaisena kuin ollaan! :) Pitää vissiin osata olla kylmempi bitch että tässä elämässä pärjää miesten suhteen? :D

Vierailija

Tosi inhottava tilanne! Itselläni on kokemusta samankaltaisesta tilanteesta. Roikuin samassa tyypissä parisen vuotta, enkä vain osannut päästää irti, vaikka minua kohdeltiin kuin rottaa. Ja nyt todellakin sanon, että anna mennä ja päästä irti! Pian luottamuksesi kaikkiin miehiin kärsii, jos katselet tuota menoa liian kauan. Tiedän, se on hyvin vaikeaa ja se surettaa ja harmittaa. Itselläni on vieläkin käsittelemättömiä asioita, vaikka olen seurustellut toisen kanssa puolitoista vuotta. Mutta tiedän, että on mahdollista päästä yli, kun vain jaksaa yrittää ja näkee kaikkea parempaa ympärillä. Avaa silmäsi tuolle touhulle, niin siitä se lähtee!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat