Veri vetää ulkomaille...

Vierailija

Mua ahdistaa Suomi niin paljon. Oon koko elämäni halunnu muuttaa pois täältä ja haluun sitä vieläkin. Ajattelen kaikki päivät vaan sitä et haluun pois täältä. Ongelmana on vaan se, että tuntuu että oon niin jumissa täällä! Oon seurustellu yli 3 vuotta ja poikaystäväni ei missään tapauksessa haluu lähtee täältä mihinkään (ei kuulemma osaa kieliä tarpeeks hyvin). Se suunnittelee ihan onnessaan asunnon hankkimista ja olishan se joo siistiä, mut en vaan haluu jumiutua tänne koko elämäkseni. En haluis erota, mut ahdistaa vaan niin paljon olla Suomessa jumissa.

Mulla olis mahdollisuus lähteä vaihtoon yliopiston kautta vuoden päästä, mut... Jos me hankitaan nyt asunto nii en mä voi lähteä sit enää mihinkään. Toisaalta vuoden kituminen porukoiden luona ei houkuta yhtään.

En vaan tiedä enää mitä haluun. Haluun nähdä maailmaa ja saada kokemuksia, mut en halua erota poikaystävästäni. Oon vaan niin sekasin kokoajan kaiken kanssa ja mun kaikki energia menee vaan siihen et mietin mitä teen. Jonain päivänä tuntuu helpommalta vaan erota ja lähtee pois täältä, mut sit en tiedä olisinko onnellinen jossain muualla, jos en olis poikaystäväni kanssa. Lisäks pelkään et jos jätän poikaystäväni, nii se tekee jotain itelleen sen takia ja en haluu, et sille käy mitään mun vuoks.

Kommentit (9)

Vierailija

Täällä yksi nuori nainen jolla lähes sama ongelma! :( Tukala tilanne! Joka päivä minullakin mielessä pyörii lähtö ulkomaille... ennen oli mies (useamman vuoden seurustelu) jolloin wn viitsinyt lähteä, tein tyhmästi kun jäin miehen takia tänne. Silloin olisi ollu hyvä työpaikkakin tiedossa! Nyt kaduttaa!! Sitten tein pari vuotta töitä, erosin poikakaverista siinä samalla. Meni vain sukset pahasti ristiin. No. Tässä sitä taas ollaa, kova hinku ulkomaille, mutta... minulla on "tavallaan" taas mies riesana. Ei seurustella virallisesti, mutta jollain tasolla. Ja tuntuu vaan että ei pysty lähtemään vaikka haluaakin. JUMISSA. se on oikea sana. En nyt osannut sinua auttaa, mutta täällä toinen jolla ollut jo pitkän aikaa tavallaan sama tilanne ja fiilikset. :(

Vierailija

asun 14 vuotta eri eurooppan maissa olen eronut kerran nyt ole ranskalaisen kanssa naimisisa elàmà hieno ulkomailla ei tarvi ràmpià lumessa aina kannatta làhteà aina pààsee takasin jos haluaa 8 vuotta ranskassa

Vierailija

Itselläni on hieman samaa tilannetta, ja olen lähdössä ensi keväänä 2 kuukaudeksi Ranskaan. Toisaalta harmittaa jättää poikakaveri niin pitkäksi aikaa, mutta on pakko vaan lähteä kokeilemaan, miten käy. Olen aina halunnut muuttaa Ranskaan ja suunnittelen että tuolloin keväällä siellä ollessani harjoittelussa, saisin sieltä myös töitä. Mutta saisinko kommenttia, onko Ranskassa millainen sosiaaliturvajuttu, vaikka sinulta, joka olet siel jo 8 vuotta asunut?

Mut takas asiaan!

Samat on tuntemukset ja uskon, että kokeileminen kannattaa aina. Ja jos poikaystävä ei kestä edes vaihtovuotta, mikä on tilanne myöhemmin?
Itselläni on tosin sama pelko, mutta rohkeus alkaa pikkuhiljaa voittaa.

Vierailija

Oon kans pohtinu tota et jos se ei kestä edes muutamaa kuukautta erossa nii miten myöhemmin käy. Oon nyt miettiny tätä asiaa ja tuun todennäkösesti lähtee ens kesänä Englantiin työharjotteluun kaheks kuukaudeks. Kokeilen sitä ja jos sen jälkeen vielä haluan pois täältä, niin sit täytyy tehä päätös. Mut pelottaa vaan, että kun lähen nii poikaystävä pommittaa mun ikävöintiviesteillä ja en pysty yhtään nauttimaan olostani siellä. :s

Vierailija

mäkin haluisin niin muuttaa pois suomesta! olin kolmen viikon kielikurssilla maltalla ja rakastuin siihen maahan ja niihin ihmisiin, eikä samanlaista ole suomessa! onhan mulla täällä ystäviä ja muita tärkeitä ihmisiä joita en haluisi jättää mutta mun tavoitteena on muuttaa suomesta viimestää ennen ku täytän 25v.

mut sulle nyt neuvoisin et keskustelisit poikaystäväsi kanssa kunnolla ja selität hänelle ettet kestä olla suomessa ja että sun pitää kuunnella itseäsi ja tehdä asioita itsellesi itsesi takia. näytä vaikka tää viesti? lähtekää vaikka alkuun kesäksi ulkomaille jos hänkin vaikka innostuisi. kyllä niitä kieliä oppii ;) mut stemppii sulle, kyllä sä vielä saat kokemuksia ja näet maailmaa!

Vierailija

Oon selittäny varmaan sata kertaa sille, mut se ei vaan voi ymmärtää. yritän ehdottaa sille varmaan joka päivä, et mentäis vaik yhessä johonkin ja kyllä se sen kielen oppis, jos se vaan joskus suostuis lähtee Suomen rajojen ulkopuolelle, mut ei... Ahdistaa, koska tuntuu tyhmältä jankuttaa tätä samaa asiaa kokoajan sille, mut en vaan tiedä miten saisin sen ymmärtämään miten tärkeetä tää on mulle...

Vierailija

Mulla oli sama tilanne joskus 16-18 vuotiaana et aina höpötin et lähen johonkin maahan ja maat vaan vaihtu tiuhaan tahtiin. Nyt päälle kakskymppisenä en vois kuvitellakaan asuvani muualla kun Suomessa, korkeintaan Ruotsissa. Suomessa on asiat vaan niin hyvin, terveyspalvelut ja muut sosiaalihommat jne. Täällä on kaikki tutut lähellä ja turvallinen olo. Sillen voisin harkita ulkomailla asumista, et talvet vois olla vaikka Espanjassa joskus sit eläkeellä tai vanhempana, sen verran vihaan talvea!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat