Hankala isä

Vierailija

Koko perheeni tuntuu kärsivän isäni vuoksi. Hän käytti erittäin paljon alkoholia ollessamme lapsia/nuoria. Viimeiset 4- vuotta hän oli selvinpäin, vaikka silloinkin joskus uhkaili mulle, et taitaa vetää kännit..Juhannuksena hän sitten veti, ja on nyt humalassa taas viikottain. Itse en enää asu kotona. Haluaisin käydä siellä äidin luona, mut en halua käydä niin, että isä on kotona. Hän ahdistaa mua, ja saatta selvästäkin päästä puhua tosi ilkeitä asioita. Nuorempana laitoin vastaan, enää en jaksa. Lähinnä yritän olla, niin kuin en olisi. Hän haukkuu äitiä, kun äiti ei kuule. Ja todella kiusaa esim. nuorempaa siskoani tai jopa omaa pientä lapsen lastaan, kun äitini ei ole paikalla. Isovanhemmatkaan ei halua enää käydä kylässä sen takia..Ilkeilee myös siis heillekin. Silloin kun se puhuu äidistä pahaa, niin sillon puolustan häntä. Kerran hän sanoi, et mun pitäisi lyödä mun pikkusiskoa, kun se oli erehtynyt syömään vikat keksit. Sanoin et on ihan sairasta alkaa lyömään ketään keksien takia..Ihme että hiljeni. Sillon kun oltiin lapsia, isä repi usein tukasta ja joskus laittoi alasti pihalle, kun itkin/ kiukuttelin. Onpa se joskun potkaissut seinään. Näitä se ei myönnä..Sillon olin jotain alle kuuden. Oon myös saanut lapsena kuulla olevani "pirun penikka", "kusipää", yms. Kun mulla oli eka poikaystävä, sain kuulla olevani "hutsu". Enkä siis ollut mitenkään ees tolla kertaa riidellyt..Se haukkuu aina kokoajan niitä, jotka ei oo paikalla. Mun poikaystäviä se on aina erityisesti inhonnut. Tuntuu et muakin..Ahdistaa ja pelottaa koko ihminen, vaik ei se oo ketään vuosiin lyönyt. Pelkään vaan et se tekee jotain kun se taas juo..Surettaa kun on tuollainen isä. Välil tuntuu et se on tosi kiva ja normaali. Sit sillä taas napsahtaa...

Kommentit (6)

Cik
Seuraa 
Liittynyt13.9.2010

Tilanne tuskin ikinä paranee tuosta mihinkään, jos ei joku ulkopuolinen tee asialle jotain. Itsellä kokemusta sen verran että oma isä on hakannut vauvasta 16-vuotiaaseen asti, kunnes riidasta tuli niin paha että poliisit puuttui asiaan. Aikanaan asia meni oikeuteenkin.
Eli tosiaan kannattaa puhua vaikka lääkärille/terveydenhoitajallle/sossuun... kyllä näitä paikkoja riittää.

Vierailija

Tosi vaikee tohonkaan kenenkään puuttua, kun se ei tee mitään näkyvää. Tuntuu, et se väkivalta mitä se nykyään harjoittaa, on lähinnä henkistä. Iso pelko mulla on et se muuttuu taas fyysiseks..Äitiä haluisin käydä aina katsomassa, mut en tykkää olla siellä isän kanssa samaan aikaan, kun ikinä ei tiedä millä tuulella se on, tai millä se seuraavaksi pahoittaa mielen..Perheen kesken isästä puhutaan kovastikin. Äiti on sitä mieltä et "ei se nyt niin paha oo..". Vähättelee. Välillä toivon että se kuolisi, niin olis helpompaa. Siitä tulee hirveen syyllinen olo, kun on joskus niitä hyviäkin hetkiä..Jotenkin tunnen sääliäkin isää kohtaan. Miksen pitää käyttäytyy noin..Ja inhota kaikkia niin kovasti..

Anuski
Seuraa 
Liittynyt12.10.2010

Ei väkivallan tarvii olla fyysistä että siihen voi puuttua! Ei kenenkään pidä sietää tuollaista käytöstä, vaikka kuinka olisi isä.

Jos käyt puhumassa jollekin asiasta (kuitenkin henkisestä väkivallasta aika selkeästi kertomasi mukaan kyse), niin asiaa voidaan tutkia. On henkisestä väkivallasta ihmisiä tuomittu. Muutama todistaja kun on, niin tuomio on hyvinki mahollinen.

Asia on sit ihan erikseen, että haluatko mihinkään poliisille lähteä asiaa viemään...

Kyllä jonkin sortin psyykkinen ongelma tuntuis isälläs olevan, valitettavasti. Liekö runsaan alkoholinkäytön seurausta? (tunnetko käsitteen narsisti? EHKÄ kannattaa tarkastaa, olisiko siitä kyse. Vaikka ihan siltä ei kuulosta. Nää ihmiset on vaan ekstra hankalia)

Onkos sulla muuta tukiverkostoa ympärilläsi? Jo se auttaa jaksamaan kun saa puhua.

Vierailija

En kyl taida haluta juttuu poliisille viedä.. Sit vien, jos saan vielä tietää et se jotain lyö. Uskon, että henkisiä ongelmia sillä on. Hänen isänsä oli myös alkoholisti sekä arvaamaton ja väkivaltainen lapsia, vaimoansa ja muitakin ihmisiä kohtaan. Isäni seuraa siis isänsä jalanjälkiä. Omaa lapsuudentraumaansa taitaa purkaa nyt meihin..Narsistiseltakin sen käytös toisinaan vaikuttaa. Luulen et sillä saattaa olla useitakin ongelmia sekaisin..Avomiehelle oon kertonut isästä ja hän kyllä lohduttaa. Isoäidin kanssa ollaan juteltu..Tuskin sitä saa muuttumaan. Pelottaa sekin et mitä jos itse muuttuu samanlaiseksi..Kirjoitin myös ton yhden edellä olevan viestin, en tiedä miks siitä tuli anonyymi.. :P

Vierailija

Mitä tässä äkkiä vilkaisin nämä kaikki tekstit niin joo, kyllähän tosta pitäis jollekkin jotakin ilmoittaa..mut loppupeleis, mitä se auttaa? Isästäs tulee vielä vihasempi, varsinkaan jos isäs ei nää minkäänlaista ongelmaa tässä.

Äitille semmoisia terveisiä, et kamat kasaan ja pois tommoisesta ilmapiiristä/huushollista. Tuota on luultavasti jatkunut jo monta vuotta.. Eiköhän ois aika jättää tommonen ja lähteä? - Helppo sanoa, mut parempihan se nyt ois lähteä, ku pystyy vielä muistelemaan sitä "kuinka mukava isä oli joskus".. Ettei muuttuis fyysiseks väkivallaks jossakin vaiheessa.. ja sittehän siitä tulee vielä hankalempaa..

Omia kokemuksia ei ole, joten mun on helppo täält huudella. Voimia.

*Muokkaus! Tuohan on jatkunut niin kauan mitä olet ollut olemassa.. asialle pitäisi tehdä jotakin..

Vierailija

Kuulostaa hyvin paljon omalta isältäni. Tosin isä aloitti juomisen uudestaan 11 vuoden tauon jälkeen kun olin 9-vuotias. Sillä on juominen semmosta että jos kännit vetäsee, niin se kestää parhaimmillaan sitten 3kuukautta känni koko aika päällä. Kännissä isä ei ole kuitenkaan kovinkaan väkivaltainen, itsetuhoinen kylläkin. Alkaa aina puhumaan että voisi tappaa ittensä jne. Selvinpäin on lyönyt joskus aikoinaan äitiä ja nyt äitipuoltakin mojautti kunnolla lomamatkalla.
En osaa olla yhtään luonteva isän kanssa, en tykkää jäädä kahdestaan, sillä tunnen olevani vaivaantunut hänen seurassaan. Hän on aina korvannut rahalla rakkauden ja jaksaa kuittailla siitä nyt sitten, kuinka hän on vain pankkiautomaatti, vaikken edes pyydä koskaan rahaa, vaan ite jakaa sitä.
Isä aina haukkuu äitiä (ovat siis eronneet) mulle ja inhoon sitä, koska äiti on koko maailma mulle. Äiti ei koskaan hauku isää, vaikka sillä olis paljon aihetta. Isä myös on huoritellut minua kun erosin silloisesta poikaystävästä ja aloin hetken päästä seurustelemaan toisen kanssa. Lisäksi isä ei pidä meidän kahden keskusteluita meidän välisenä, vaan puhuu aina kaikki äitipuolellleni, joka on ihan skitso ja raivoaa sitten minulle. Isä ja äitipuoli keksivät yhdessä aina perättömiä juoruja ja syyttelevät ilman syytä ja haukkuvat.
Mutta onneksi olen jo niin vanhna että asun omassa kodissa ja voin vältellä heidän seuraa, tuntuu vaan tyhmältä että on saanut niin mälsän isän, kun toisilla on rakastavia ja ihania ilosia isejä ja oma on aina kärttyinen vanha juoppo.
Jaksamisia sinulle! Et ole yksin :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat