Vaihto-opiskelemassa ja poikaystavä Suomessa

Vierailija

Eli olen opiskelemassa Ausseissa 6 kuukauden ajan. Saavuin tänne syyskuun alussa ja opiskelut päättyy maaliskuun alussa. Kiva hommahan tämä on, mutta minulla odottaa poikaystävä Suomessa. Minun ja poikakaverini välillä ei siis ollut mitään kummempaan vielä sillon kuin varasin tämän lukukauden tänne, pian varauksen jälkeen kunnon sutina alkoi, enkä sillonkaan vielä uskonut tähän suhteeseen sen enempää kuin joulupukkiinkaan..

Aluksi siis otin koko asian ihan huvitteluna ja pienenä piristyksenä, mutta siitä tulikin vakavaa. Ja siksi en ottanut tätä tosissaan alusta asti, koska poikaystäväni ei ole ollut mikään puhdaspulmunen naisten suhteen. Oli ollut vaikka mitä vetoja liittyen naisten kaatoon ja muutenkaan kiinnostuksen kohteet ei pysyny kuukautta pitempää paikallaan.

Mutta siinä vaiheessa kuin poikakaveri vannoi tykkäävänsä minusta oikesti ja soitti jätkien reissulta minulle kuinka ikävöi minua ja ajoi joskus kevarilla kaatosateessa luokseni kotoaan (20km), pyysi usein yökylään (asuu äitinsä kanssa, joten tutustuin äitiinkin hyvin), ja hän tuli meille yökylään usein (hän tutustu vanhempiini). Eli silloin oli vähän pakko alkaa uskoa että poika on tosissaan. Alussa tuli jo puheeksi tämä minun 6 kuukauden opiskelu täällä, ja silloin jo kyseinen poika sanoi että odottaa minua Suomessa eikä ihastu kehenkään tai tee mitään kenenkään kanssa, koska tykkää minusta oikeasti. Ja ajattelin, että kyllä sen mieli vielä ehtii muuttua, jos tämä ees kestää minun lähtööni asti. Ja okei kuulostaa että itse ollut tosissaan, mutta kyllä minä olin, sitten kun varmistuin jätkän tunteista. Aluksi olin ns. varpaillaan.. Enkä halunnut odottaa liikoja.

Päivää ennen lähtöä kuin hyvästelimme, varmistin vielä poikakaverilta, että miten me nyt tehdään oikeasti tän suhteen kanssa. Eli jatketaanko tätä "seurustelua", eli samat säännöt kuin seurustelevilla, vai kumpikin on vapaita tekemään mitä haluaa ja katsotaan sitten uudestaan kun tulen takaisin. Niin poika sanoi että olenko seonnut, että eka tietenkin. Ellen mä halua itse sekoilla aussijätkien kanssa täällä.. No eli sovittiin, että normaalisti jatketaan. Ja tää mejän suhde ei oo ikinä ollut mitään avointa seurustelua, eli ei kuuluteta kaikille että seurustelemme, vaan omissa mielissämme tiedetään, sekä parhaat kaverit tietää tilanteen.

No tässä sitä sitten ollaan. Ehdimme tapailla/seurustella Suomessa kylläkin vain 3 kuukautta, joten tämä on vähän outoa ja joidenkin mielestä hullua. Olen ollut täällä kuukauden ja ihan hyvin on mennyt. Ja pari kaveriani(poikapuolisia) on poikaystäväni kavereita sekä parhaankaverini(tyttöpuolinen) poikaystävä on tämän pojan paraskaveri. Joten kuulen kyllä kaikki sähläykset mitä tää on mennyt tekemään. Mutta onnekseni olen kuullut vain hyviä asioita. Kuinka bileissä hänelle oli tyrkytetty tyttöjä, koska oli hänen synttärit, mutta poika tokasi että häntä ei kiinostanut, ja sanoi että odottaa minua.

Ja alun perin mun ei pitänyt mennä jouluksi kotiin, mutta nyt tulikin käännekohta, joten menen jouluksi käymään Suomeen 2 viikon ajaksi. Suurin syy oli juuri poikaystävä, koska tämä näkeminen kunnolla helpottaa varmaan jaksamaan loppuun asti. Koska tää juttu on kestänyt niin vähän aikaa, niin tunteet voi vähän laimentua 6 kuukauden aikana..

Mutta suurin pointti tässä koko pitkässä romaanissa ja keskustelussa on se, että MITÄ JOS tää kariutuukin ennen joulu, tai sen jälkeen. Tuntuu todella turhauttavalta mennä käymään Suomessa sitten, kun se suurin vierailun syy ei olekkaan siellä.. Tai sen jälkeen huomaa että on maksanut ihan turhaan kipeäksi maksamalla lennot Suomeen. Ja tällänen pakollinen avautuminen ja jotain.

Sekä lisään vielä että tunsimme kylläkin poikakaverin kanssa yli vuoden ennenkuin kunnon säpinä alkoi. Olimme ihan hyviä kavereita ja keväällä alkoi pojan puolelta tulemaan "treffikutsuja", mutta kutakuinkin 4kk sitten alkoi kunnon säpinä ja 3 kuukautta tää on ollut vakavempaan. Joten ei pitkää..

Onko mielipiteitä, kohtalo tovereita tai neuvoja tai jotain?
Tää on niin ahistava ja vaikea tilanne, joten pakko avautua.

Kommentit (4)

Vierailija

Etäsuhteeseen nyt vaan sattuu kuulumaan suuremmat riskit, myös taloudellisesti. Itse muutin opiskelemaan satojen kilometrien päähän poikakaverista aikoinaan ja päätettiin yrittää opiskeluaikana etäsuhdetta. Hyvin on mennyt, takana reilu kolme vuotta ja edessä enää vajaa kaksi, jipii!:D Mutta jos ajattelisin, miten hirvittävän paljon olen käyttänyt rahaa pelkkiin junalippuihin, niin varmaan pyörtyisin. Tulen myös jatkossa käyttämään paljon rahaa (käytän melkein puolet saamistani opintotuista junailuun). Älä ajattele että jos eroatte. Ajattele ennemmin mitä saavutatte kun onnistutte.

Jos kuitenkin suhde kairiutuu ennen joulua tai sen jälkeen, niin ei sille voi mitään. Mutta tietää ainakin yrittäneensä, eikä sitten jälkeenpäin kaduta. Rentoudu nyt, nauti ajastasi siellä Ausseissa ja odota joulua innolla ja sitä kun näet poikakaverisi. Tekstistä päätellen teillä tuntuisi menevän hyvin:) Miten pidätte muuten yhteyttä toisiinne?

Anuski
Seuraa 
Liittynyt12.10.2010

Elämässä ei kannata jossitella, missään asiassa. Parisuhdeasiat on sellasta kaikki peliin meininkiä, jos ei anna nii ei otakaa. Sitä paitsi, ero voi näyttää oikeesti onko se mies kaiken arvoinen.. ;)

Vierailija

Kiitos kannustavista kommenteista! Ja joo tosiaan nyt ainaki näkee että onko meitä tarkotettu oikeasti yhteen vai ei :D
Pidän yhteyttä skypen kautta, tai siis soitan skypellä poikakaverin kännykkään. Hänellä ei toimi kone tällä hetkellä joten skypestä skypeen ei oikein onnistu, joka olisikin halvin vaihtoehto.
Ja joskus fbssä pistetään privateviestiä tai keskustellaan fbn chatissa jne. Ja yhteydenpito väli on aika vaihtelevaa. Välillä ollaan joka päivä oltu yhteyksissä ja joskus on ollut 5 päivänkin väli, että ei olla juteltu mitään.

Mutta kai sitä vain pitää mennä tuulen mukana!

Vierailija

Kohtalotoveri! :) Oon itse tän kuun lopulla lähdössä Saksaan n. 9 kuukauden ajaksi, ja poikaystävä jää Suomeen. Tavattiin vasta syyskuun alussa mutta tää juttu oli vakava alusta saakka ja on kyllä ihan hyvä fiilis lähtee. Ikävähän tietysti tulee, mutta onneks on skype.. Mutta ei tosiaan saa jäädä miettimään että mitä jos ei onnistu, koska sillon on ainakin mun mielestä suurempi todennäköisyys epäonnistua. Täytyy ajatella että kyllä tästä selvitään ja miettiä miten kivaa elämä on sitten kun on taas samassa maassa. :) Näillä ajatuksilla mä oon itteeni koittanu tsempata, lähtöpäivä on jo kauhistuttavan lähellä, mutta onneks saksa ei oo kovin kaukana että pääsee käymään kotona aina sillontällön.
Lokakuun cosmossa oli muuten juttua onnistuneista kaukosuhteista, kysy joltain kaverilta vaikka jos he pystyis lähettään lehden sulle sinne ausseihin.. itse koin ainakin jutusta olevan hyötyä :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat