Pitäisikö minun jättää vai yrittää vielä?

Vierailija

Oon seurustellu jätkäkaverini kanssa 4kk. Tämä on ensimmäinen parisuhteeni, joka on vakavampi. Aiemmin on ollut vain lyhyitä suhteita kusipäiden kanssa.

Suhde on kuitenkin arkistunut. Välillä musta tuntuu etten vain jaksa häntä enää, ahdistun kun hän on nyt jo varma että menemme ensi vuonna kihloihin/muutamme yhteen ja olemme aina yhdessä.

Hän on myös hyvin mustasukkainen, hän hermostuu jo siitä jos juttelen jollekkin jätkälle enemmän kuin moikkaan. Häntä ärsyttää jos käyn baarissa yksin ilman häntä. Hän heittää koko ajan sellaista'' vitsiä'' siitä että petän häntä. Siis ei vain usein, joka päivä useasti! Jos hän soittaa enkä heti vastaa hän tivaa miksi en vastaa. Ja hän jotenkin vaatii minua puhumaan tunteistani häntä kohtaan jatkuvasti, ja hokemaan että rakastan...

Asumme 3,5 tunnin välimatkan päässä. Näemme viikonloppuisin sitten, koska olemme kotoisin samalta paikkakunnalta.

Hän suunnittelee koko viikonlopun niin että olemme lähes kokonaan hänen porukoittensa luona, näen itse perhettäni koko viikonlopusta ehkä n. 8 tuntia. Tuntuu ettei aikaa ole kenellekään muulle.

Olen yrittänyt puhua hänelle tästä,itkenyt tästä, eikä hän vain tajua. Kuitenkin silti ikävöin häntä viikolla ja tuntuu että rakastan häntä. En kuitenkaan tavallaan halua enää olla tässä tilanteessa, että hän pitää minua kuin lyhyessä talutushihnassa.

Miten voin korjata tämän? Olenko täysi kusipää? Siltä ainakin tuntuu minusta, koska tavallaan olen itsekäs ja tahtoisin elää huolettomasti, ilman että joku toinen suunnittelee tekemisiäni yhtään.

Onko tämä vain sitoutumiskammoa? Vai eikö hän vain ole se oikea?

Kommentit (11)

Vierailija

Vain 4 kuukautta takana ja jo nyt tälläisiä ongelmia.. Oikeasti, mielestäni tuhlaat vaan aikaasi (eli jätä). Yleensä en kehota ihmisiä jättämään toista suoraan, päätös kun tehtävä aina itse. Mutta oikeasti, jos suhde kärsii jo tuossa vaiheessa noin pahoista ongelmista joista on jopa yritetty keskustella tuloksetta, en näe mitään syytä miksi jäisit huonoon suhteeseen. Kun on 4kk seurustelua, takana pitäisi elää alkuhuumaa täysillä! Olet nuori nimimerkkisi perusteella ja löydät varmasti paljon paremman suhteen, jossa pääset nauttimaan etkä vain selittelemään menemisiäsi.

Vierailija

Niinpä niin, sehän tässä onkin niin hullua että yhteistä aikaa on kulunut vasta 4kk... Ensin en vain välittänyt hänen mustasukkaisuudestaan, mutta se huokuu koko ajan hänen käytöksestään.

Silti rakastan häntä ja tahdon olla hänen kanssaan silloin kun olemme yhdessä, mutta tunnen kauheaa ikävää ja syyllisyyttäkin perhettä kohtaan..

Vierailija

Kypsän poikaystävän tulisi huomioida myös sinun mielihalusi. Nyt hän ajattelee selkeästi vain itseään, kun suunnittelee viikonlopunvieton siten kuin hän haluaa. Oikeasti, tuo ei ole myöskään mitään pientä mustaisukkaisuutta. Naisten pitää voida jutella myös muitten miesten kanssa! Hän on selkeästi hyvin epävarma itsestään ja teistä jos vaatii sinua kokoajan tunnustamaan rakkautta. Ainahan voit tietenkin toivoa, että kaveri kasvaa aikuiseksi, mutta siinä saataa kestää hetki.. Ja kaikki eivät valitettavasti kasva ikinä. Mieti, olisitko valmis elmään tuollaisessa suhteessa koko loppuikäsi? Tai uskotko, että poikaystäväsi tulee muuttumaan? Jos ei, niin miksi pitkittää eroa.. Jos tääs haluat jatkaa suhdetta, niin tsemppiä ja pitkiä hermoja.

Anuski
Seuraa 
Liittynyt12.10.2010

Mielummin yksin kuin huonossa suhteessa, näin mun näkemys.

Hyviä neuvoja annettu, ei voi muuta ku kompata. Poikakaveris kuulostaa tosi itsekkäälle, mieti oikeesti jaksatko elää loppuelämäs tän miehen kans. Joskus pitää olla itse myös itsekäs.

Vierailija

Lainatakseni Sinkkuelämän Samanthaa, ehkä sun tulee sanoa herralle "Rakastan sinua, mutta rakastan itseäni enemmän". Ei ihmissuhteen kuulu mennä noin.

Itsehän olen kihlautunut seurusteltuani alle vuoden, joten tiedän miten ahdistavaa voi olla kun toinen alkaa kovin aikaisin puhumaan kihloista tms. Omalla kohdallani homma vain menee niin että itse olen se mustasukkaisempi. :)

Kuitenkin, ennen kuin menee enempää offtopiciksi, jos mies ei ymmärrä että parisuhde on kompromisseja, kannattaa etsiä sellainen joka ymmärtää. Voihan myös olla että jos miehes tajuais että menettää sut tuolla käytöksellä, hän paraintaisi tapansa (kyllä, olen ikuinen romantikko ja optimisti). Tai sitten ei.

Mutta älä hyvä nainen jää tuohon suhteeseen jos jo 4kk kohdalla ahdistaa noin paljon, ansaitset paljon parempaa, muru :)

Vierailija

Jännä ettei kumppanisi ole sitten muuttanut käytöstään jos olet kerta puhunut hänen kanssaas asiasta? En usko kuitenkaan että olet sitoutumiskammoinen jos kerta rakastat häntä ym. :)
Onhan sekin ymmärrettävää että hän haluaa olla vain lähelläsi kun näette viikon jälkeen, mutta onhan se inhottavaa että hän takertuu noinkin paljon. Liika mustasukkaisuus on myös huolestuttavaa, varsinkin heti näin alussa..
Itsekään en varmaan jaksaisi jos poikaystävä olisi sellainen että kiehnaisi koko ajan ja vitsailisi siitä että petän häntä heti jos olen ulkona kavereiden kanssa. Yritä vielä kertoa tunteistasi hänelle ja sopikaa vaikka yhdessä mikä olisi parhaaksi. :)

Vierailija

Kiitos kovasti mielipiteistänne, ne auttavat harkitsemisessani! :)

Olen hyvin surullinen tilanteesta, koska olemme aina olleet hyvissä väleissä ja kavereita ennen kuin aloimme seurustella. Silloin hän kohteli minua tasavertaisena ja ehkä hieman ihaillen ilman mitään mustasukkaisuutta ja takertumista.

Nyt tuntuu useinkin että hän luulee omistavansa minut... Ja jotenkin ahdistun kovasti hänen takertuvuudestaan. Välillä tuntuu etten kerta kaikkiaan voi hengittää...

Se minua juuri vaivaa eniten, että hän koko ajan vitsailee minun jättävän toisen takia/pettävän...

Hänellä on ollut 2 aiempaa pitkää suhdetta takanaan, ja molemmat päättyivät törkeään paskanpuhumiseen ja hyvin tulehtuneisiin väleihin. Hän on hyvin lapsellinen ja kostonhimoinen vihaisena.

Ex-tyttöystävälleen hän teki niin, että väitti antavansa anteeksi riidat ja tytön jättämisen ja pettämisen, ja että he palaisivat yhteen. Sitten hän harrasti tytön kanssa seksiä ja jätti haukkuen heti seksin jälkeen! Hän on myös vihjaillut että pahoinpitelisi minua henkisesti, jos jätän hänet...

Jollain tapaa haluankin jättää hänet, mutta en uskalla: 1. Pelkään hänen tekevän minulle henkistä väkivaltaa minkä vain pystyy, enkä tiedä kestäisinkö 2. Pelkään että kadun myöhemmin ja 3. En löydä ketään enää tämän suhteen mahdollisen loppumisen jälkeen.

Vierailija
sugarcakes91

Hän on myös vihjaillut että pahoinpitelisi minua henkisesti, jos jätän hänet...

Jollain tapaa haluankin jättää hänet, mutta en uskalla: 1. Pelkään hänen tekevän minulle henkistä väkivaltaa minkä vain pystyy, enkä tiedä kestäisinkö 2. Pelkään että kadun myöhemmin ja 3. En löydä ketään enää tämän suhteen mahdollisen loppumisen jälkeen.

Tuo kohta 1 on jo itsessään syy jättää hänet. Sekin on jo henkistä väkivaltaa, että hän uhkailee henkisellä väkivallalla jos jätät hänet. Mun lapsellinen eksäni sanoi suhteen loppuaikoina sellaisia asioita kuin "et ikinä pääse musta yli" ja "jos yrität irtautua musta, niin tulet lihoamaan, koska olet niin surullinen". Siis häh?! Sanoilla oli kyllä muhun ihan päinvastainen vaikutus kuin mitä hän kuvitteli... Mitä tulee kohtaan 2, ainahan sitä toipumisvaiheen alussa tulee se hetki, jolloin miettii, että "mitä jos sittenkin olisi pitänyt jäädä", mutta siitä pääsee kyllä yli. Ja tuo kolmonen nyt ainakaan ei pidä paikkaansa, vai oletko koskaan kuullut kenestäkään joka olisi jättänyt jonkun eikä olisi enää ikinä löytänyt ketään? :D

Ja jos nyt päädyt eroon, niin kannattaa ilmeisesti olla olematta missään tekemisissä tämän jätkän kanssa, jotta välttyisit tuolta paskanpuhumiselta ja noilta ihme tempuilta :/

Anuski
Seuraa 
Liittynyt12.10.2010

Darkling oikeessa, jo eka kohta on erinomainen syy jättää. Ja jos tuntuu että et yksin uskalla, ota joku tukihenkilö mukaan. Jos tuntuu, että vois jotain tehdä sillä hetkellä. Tai sitten sähköposti, tekstiviesti tai muuta.

Ja sanon toisen kerran, mielummin yksin kuin huonossa suhteessa. Yksin voi voida paljon paremmin, kuin huonossa suhteessa elävä, eipähän tarvii huolehtia mitä mies voisi tehdä. Ja, mitä pitempään jatkat tässä huonossa suhteessa, sitä vaikeampi on lähteä.

Vierailija

Poikakaverisi lukeman perusteella vaikuttaa narsistiselta, enkä tarkoita haukkua, vaan tarkoitan oikeaa ongelmaa.
Mielikuvaa vahvistaa se, että etsit vikoja itsestäsi ja "sitoutumiskammostasi". Tutullani oli narsistisesta persoonallisuudesta kärsivä mies, eikä siinä lopulta käynyt hyvin...
Neljässä kuukaudessa ei tuollaisia ongelmia yleensä vielä tule. En sano suoraan, että jätä se, mutta olet nuori ja tähän maahan mahtuu paljon huomaavaisia ja ihania miehiä. Haluatko tuhlata parhaat vuotesi jonkun kanssa, joka ei sinua arvosta kuin oman itsetuntonsa pönkittäjänä?

Vierailija

Minun mielestä sinun täytyy erota siitä sun poikaystävästä jos puhuminen sen kanssa ei auta tilanteeseen. ja jos ajot erota niin se on parempi jos teet sen heti, se on tietenkin surullista mutta mitä kauemmin oot sen kanssa sitä vaikeempi se on, tsemppiä :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat