Erotakko vai ei?

Vierailija

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa yli kolme vuotta, suhteen alkaessa olin 16-vuotias. Poikaystäväni on minua muutaman vuoden vanhempi. Olemme viimeaikoina puhuneet yhteen muuttamisesta, mutta en enää tiedä haluanko sitä. Unelmoin ulkomailla asumisesta, poikaystäväni ei sitä missään tapauksessa halua. Koko ikäni olen halunnut asua ulkomailla, mutta nyt en tiedä kumman vaihtoehdon valitsen; poikaystäväni vai ulkomaat? Tietysti voisin asua vuoden jossain muualla ja elää kaukosuhteessa, mutta en tiedä nauttisinko ulkomailla olosta, koska poikaystäväni valittaisi kokoajan miten ikävöi minua ja haluaa minut kotiin (Olin kolme viikkoa ulkomailla ja koko loman ajan sain viestejä, jotka oli täynnä valitusta.)

Muutenkin ahdistaa aina välillä. Aloitin opiskelut tänä syksynä, ja koulussa on paljon komeita miehiä, jotka vie vähän liikaakin huomiota... En voisi ikinä pettää poikaystävääni, ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun edes ajattelen muita miehiä. En tiiä onko tää vaan joku vaihe vai miks mietin kokoajan vaan muita...

Rakastan poikaystävääni todella paljon enkä haluaisi erota, mut joskus vaan tuntuu niin väärältä, että unelmoin siitä että pääsisin pois täältä... En vaan tiedä mitä tehdä... En halua erota, koska en tiedä mitä teen tulevaisuudessa... Käyn kuitenkin vielä viisi vuotta koulua täällä ennen kuin edes voin lähteä mihinkään ulkomaille, ja toiseksi, opiskelemani ala on sen verran kansallinen, että en edes tiedä työllistyisinkö tutkinnollani ulkomailla... Mutta siis... Pitäiskö mun vaan luopua koko unelmasta päästä pois täältä, lähteä jossain vaiheessa ja elää kaukosuhteessa vai vaan erota poikaystävästäni? En todellakaan tiedä mitä tehdä...

Kommentit (2)

Vierailija

Mun on hyvä vastata tähän koska kaikki mitä itsestäs ja tilanteestas kerroit vastaa mun elämääni. Taisin olla seitsemänvuotias kun ekan kerran ymmärsin, että haluan aikuisena muuttaa ulkomaille. Tarkoituksenani on siitä lähtien ollut muuttaa täältä pois kunhan valmistun ammattiin. Olen lapsesta saakka haaveillut Ranskaan muuttamisesta.

Kappas vaan, kuusi vuotta sitten, 16-vuotiaana, tapasin miehen, jonka kanssa olen siis yhä yhdessä. Hän on hyvin kotimaarakas eikä ikinä muuttaisi täältä pois. Olimme seurustelleet kaksi kuukautta, kun lähdin vaihto-oppilaaksi Ranskaan yhdeksäksi kuukaudeksi.

Aluksi Ranskassa oli aivan mahtavaa, mutta noin puolen vuoden jälkeen tajusin, ettei se niin hienoa ollutkaan. Suomea tuli ikävä monessa asiassa - kaipasin suomalaisia ihmisiä, suomalaista yhteiskuntaa ja jopa suomen talvea. Ennen Ranskaan lähtöä olin inhonnut noita kaikkia enkä olisi ikinä kuvitellut kaipaavani niitä.

Ranskan-vuoteni aikana meillä meni poikki mieheni kanssa. Hän rakasti minua suuresti, mutta minä jätin hänet siinä vaiheessa, kun luulin vielä haluavani jäädä Ranskaan. Olimme eronneet puolisen vuotta ennen kuin palasin takaisin Suomeen.

Suomeen palattuani mies oli armeijassa mutta siltikin meni vain viikko, ennen kuin palasimme yhteen. Nyt olen äärimmäisen onnellinen, etten antanut ulkomaanhaahuiluni viedä minulta miestä, joka rakastaa minua ja jota itse rakastan yli kaiken. Tuhat kertaa mieluummin asun hänen kanssaan Suomessa kuin ilman häntä ulkomailla. Ja kun hieman muuttaa ajatteluaan, on Suomikin todella hyvä, kaunis, kiinnostava ja jopa eksoottinen maa asua. Täällä on moni asia todella, todella hyvin!

Ja mitä niihin kauniisiin poikiin siellä koulussa tulee, tuo on ihan normaalia. On fakta, että jotkut ihmiset vain ovat todella hyvännäköisiä. Jotkut ovat jopa hyvännäköisiä ja mukavia. Jos on riitaa poikaystävän kanssa, voi mielessä käydä, että pitäiskö vaihtaa. Mutta rehellisesti, olisitko muka valmis vaihtamaan kumppaniasi johonkuhun, joka hetkellisesti tuntuu kiehtovalta kenties vain siksi, ettet voi saada häntä? Hyviä miehiä voi olla vaikea löytää, ja jos sellainen on, siitä kannattaa todella pitää kiinni eikä haikailla tuntemattomien komistusten perään. Katsella toki saa, mutta sen pidemmälle ei kannata mennä ja tuskin haluaisitkaan, jos tarkkaan mietit.

Ole onnellinen, että miehesi kaipaa sinua kun olet poissa. Hän saattaa purkaa kaipuutaa ja pahaa oloaan valittamalla, mutta kaipuuta se silti on. Eikö olisi kamalaa, jos hän ei kaipaisi sinua? Jos se nyt tuntuu sinusta roikkumiselta, niin on paljon mahdollista, että se lievenee vuosien mittaan. Itse olin ennen aikamoinen ripustautuja, mutta nykyään on järki paremmin päässä. Ihminen kasvaa ja kehittyy suhteen mukana.

Toivottavasti tästä oli sulle apua. Tsemppiä!

Vierailija

No minun mielestä sinun ei tarvitse tehdä näille asioille juuri nyt yhtään mitään. Jos nimittäin tulet opiskelemaan Suomessa seuraavat viisi vuotta ennen kun edes voit muuttaa ulkomaille, niin miksi nyt miettiä noin kaukaisia asioita? Ehdithän sinä miettiä sitä sitten silloinkin. Toki tuo haave varmaan kannattaa toteuttaa ilman muuta. Ei kuitenkaan tiedä, vaikka poikaystäväsikin vielä muuttaisi mielensä ulkomailla olon suhteen. Voitte varmaan jonkun aikaa elää kaukosuhteessa ja katsoa, miten teidän rakkaus sen kestää? Kyllä sitä muillakin voi olla tuo sama tilanne, ja välillä joudutaan elämään vähän vaikeimmissakin olosuhteissa. Myös mulla itselläni vähän tämän tyyppinen tilanne, ja olen päättänyt olla sinut tämän asian kanssa. Teillä on jo takana hienosti noinkin pitkä suhde, ja se on varmaan aika vankalla pohjalla. Jatka vaan ihmeessä nykyisen miehesi kanssa. Jokaisessa suhteessa kun on aina omat ongelmansa, ja ei se aina vaihtamalla parane! Uskon, että löydätte asioihin oikeat ja hyvät ratkaisut sitten, kun oikeasti niiden päätösten aika on!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat