Seurustelu nuoremman miehen kanssa

Vierailija

Seurusteletteko tai oletteko seurustelleet itseänne nuoremman miehen kanssa? Miten koette ikäeron? Onko asia ahdistanut tai mietityttänyt?

Itse olen "tapaillut" itseäni neljä vuotta nuorempaa poikaa. Poika 16, minä 19 vuotta. Ikäero tuntuu minusta välillä aika hurjalta ja asia on ahdistanutkin. Mietin sitä usein, mutta hän on ikäistään kuitenkin paljo vanhempi. Hänen ystävätkin ovat pari, kolme vuotta vanhempia kuin hän itse. Mitä mieltä te olette? Silloin kun ei ahdistus paina, olen hyvin tyytyväinen "suhteeseen" ja pidän pojasta paljon. Seurusteluksi en halua "suhdettamme" kutsua juurikin ikäeromme takia. Vanhemmille (asun kotona vielä) en ole asiasta maininnut eivätkä he ole tavanneet kyseistä poikaa. Jotenkin häpeän asiaa, mutta silti tahdon pojan kanssa viettää aikaani.

Kommentit (10)

Vierailija

voisin sanoa tuohon että kuuntele sydämesi ääntä äläkä välitä iästä jos teillä kemiat kohtaa ja oikeasti pidätte toisitanne paljon ja sun on hyvä olla ko. pojan kans.ikä on vain numeroita eikä mielestäni saa vaikuttaa suhteen laatuun millään lailla.ja jos joku ei hyväksy ikäeroanne niin se on sen häpiä,ei sinun!

ite olen seurustellut itseäni nuoremman kans pariinkiin otteeseen ja jos todella olen pitänyt ihmisestä en ole välittänyt iästä saati toisten mielipiteistä,niillä ei ole mitään merkitystä jos oikeasti toisesta välittää ja haluaa toisen kans olla.sen periaatteen minä olen ainaki itelle luonut.

Vierailija

Seurustelen itseäni 2 vuotta nuoremman kanssa (17 & 19 v.). Tapailimme 2kk ennen seurustelun aloittamista, sillä halusin olla varma, että jätkä on kunnon tyyppi. Aluksi ikä mietitytti paljonkin, koska toista ei tuntenut hyvin, mutta nyt asia ei haittaa. Lähinnä mietin mitä jätkä mahtaa ajatella, mutta ilmeisesti hän ei pidä sitä erikoisena - meillä ikäeroa onkin vähemmän...

Yritä nyt siis vain olla ajattelematta pojan ikää sen enempää. Ikä tosiaan on vain numeroita, se ei kerro ihmisestä mitään. Jos oikeasti tykkäät hänestä, go for it! Nuorukaiset on kivempiakin ku vakavat aikuistuneet kundit :D

Vierailija

Ompa kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Jotenki helpottavaa ja myös kannustavaa! :) Olen kyllä pyrkinyt siihen ettei ikää ajattele juurikaan. Hyvin on alkanu onnistumaan ja jospa se tästä. Täytyy tehdä miten itselle on hyvä eikä muista välittää. Ja täytyy myöntää itsekin että vähän nuoremmissa on sitä jotain, ehkä energiaa tms, toisin kuin vanhemmissa ! :D

Vierailija

Minä olen seurustellut reilut 1,5vuotta itseäni kaksi vuotta nuoremman pojan kanssa. Ollaan yli 20vuotiaita, eikä sitä ikäeroa oikein huomaa missään. Minun kaveripiirissä on trendi seurustella itseään nuoremman pojan kanssa. Kaikki tuntuvat olevan ihan onnellisia. Ikäero ei ole ongelma jos siitä ei tee ongelmaa. Tosin tuossa iässä missä te olette saattaa mielenkiinnon kohteet ole aika erityyppisiä.

Vierailija

Tuntuu siltä että juuri 'vanhemmalla iällä' ikäero ei enää vaikuta tai tunnu niin suurelta. Ja ehkä johtuukin juuri elämäntilanteesta jne. Kyllä meillä kemiat kohtaa, mutta saa nyt nähdä miten tie vie kun opiskelupaikka vaihtuu ja muutto sun muut edessä piakkoin. Ja niimpä juuri, itsehän se tässä suurin ongelma ollaan. :D

Vierailija

Seurustelin lähes vuoden itseäni 3 vuotta nuoremman kanssa, kun tapasimme hän oli vielä 15 ja minä lähestyin 18:aa. Aluksi ajattelin, miten muut suhtautuvat ikäeroon ja usein jätin mainitsematta pojan tarkan iän. Pojan seurassa en kuitenkaan ikinä tuntenut itseäni vanhemmaksi, sillä hän oli ikäisiään kypsempi. Suhteemme kuitenkin laimeni ja aloimme riidellä paljon ja lopulta erosimme vaikka vieläkin vähän rakastan häntä. Poika kuitenkin muuttui paljon suhteemme aikana ja tuntui, ettei hän enää ollut sama ihminen johon rakastuin.

Vierailija

Olen seurustellut kahden vuotta nuoremman jätkän kanssa ja eikä se ole juuri haitannut minua ollenkaa! En ees ajatellut asiaa, koska meillä oli hauskaa ja olimme vain me, eikä ajateltu muita. Nykyiseni on 3vuotta vanhempi minua ja minusta kokemus on plussaa.. :)

Vierailija

En ole ennen ottanut vuoden ikäeroa kovin raskaasti (mies 22, minä 23), mutta nyt ottaa todella päähän. Ikäero korostuu, sillä mieheni on jotenkin lapsellinen. Sain keskenmenon muutama päivä sitten. Tämä tuli vähän järkytyksenä, koska meillä ei ollut suunnitelmissa hankkia ainakaan vielä lapsia eikä testi ole ikinä ennen edes näyttänyt plussaa; minun ei pitänyt olla raskaana, vaan minulla piti olla kierukka paikoillaan, ja aivan yht'äkkiä sisälläni onkin 6-viikkoinen, kuollut sikiö. Mies suhtautuu siihen tyyliin "nyt ei ainakaan tarvitse tehdä aborttia", ikään kuin että olisi aivan itsestään selvää, että sellaisen tekisin!

Minä haluan koittaa muutaman vuoden päästä tulla raskaaksi, sillä haluan saada lapset lähellä kolmeakymppiä. Mieheni ei edes suostu puhumaan lapsista. Hän on vielä varmaan sellaista tyyppiä, joka aikuistuu vasta aivan viimeisen pakon edessä ja hoksaa joskus keski-ikäisenä, että voisihan sitä lisääntyäkin. En halua kokea keskenmenoja enää, sillä tämä on ollut hirveää! Äidilläni oli suuria vaikeuksia raskautua jo päälle kolmekymppisenä. Miehen olisi jo aika aikuistua ja suorittaa opinnot kunniallisesti läpi, mutta hän vain pelaa tietokonetta ja mässyttää perunalastuja.. jos hän haluaisi vältellä aikuista parisuhdetta ja perhettä sen takia, että hän haluaisi seikkailla ja tutkia maailmaa kanssani tai yksin, sen ymmärtäisin. Nyt hän ei vaan kertakaikkiaan tee mitään tai edes mieti tulevaisuuttaan kanssani!

Vierailija

Nykyään ollaan pääasiassa paljon suvaitsevaisempia myös "sopivan" ikäeron suhteen. Miehet ovat jo vuosia seurustelleet itseään nuorempien naisten kanssa ja jos suoraan sanotaan heitä on lähinnä onniteltu ja näitä nuoria naisia taas haukuttu pyrkyreiksi,rahanperässä juoksijoiksi ymsyms.

Ymmärrän että asia kiusaa sillä harvemminhan sitä näkee naisia nuorempien miesten kanssa kuin päinvastoin ja sitten TAAS naisia haukutaan kehdonryöstäjiksi, puumiksi jne.
Eikö olekkin hassua, että huolimatta siitä onko nainen vanhempi vai nuorempi osapuoli kaikki loka kaatuu juuri meidän niskaamme? :D
Mutta oma mielipiteeni asiasta on kuitenkin se, että ikä on VAIN numero ja jos TODELLA välittää toisesta sillä ei ole MITÄÄN merkitystä.
Itse olen seurustellut itseäni 4 vuotta vanhemman kanssa, 2 vuotta nuoremman ja ikäiseni kundin kanssa. Näiden kokemusten perusteella olen ehdottomasti päättänyt, että vuosikerta on mitä on, jos on tunnetta ja kemiaa, niin suhde on aina yrittämisen arvoinen! Oli vuosia mittarissa minkä verran tahansa.

Riippuen kavereista ja vanhemmista voi olla että he eivät ota juttuanne vakavasti juuri tuon ikäeron tähden, mutta siitä on turha suuttua, kun aikaa kuluu he huomaavat että olette tosissanne.
Eikä myöskään tarvitse pelätä, että he tuomitsisivat teidän suhteenne.. Vanhempasi ja ystäväsi rakastavat sinua 100% varmuudella ihan yhtä paljon kuin ennenkin vaikka ikäeronne olisi kymmenenkin vuotta.

Vierailija

Ei ikäeroa pidä kumpaankaan suuntaan surra. Tuttava pariskunnassa naisella on 4-5vuotta enemmän elämänkokemusta miehenpuolikkaaseen verrattuna. Aluksi heitä katsottiin vähän kummasti, mutta nyt noin vuoden seurustelun jälkeen asia on viimeisimmällekin juoruakalle tarpeeksi hyvin päähän paukutettu. Ja ei heistä huomaa että tyttö vanhempi on, asiaa tosin varmaan auttaa vajaan puolen metrin pituus ero =D

itse seurustelen vuotta nuoremman kanssa ja vielä ikä erosta ei mitään haittaa ole ollut. Saa nähdä kuinka tilanne muuttuu kun saan aikuisenpaperit kouraan. toki välillä jopa näin pienellä ikä erolla tuntuu että toisen iästä se ensimmäinen ykkönen puuttuu, mutta yleisesti hän taitaa se kypsempi meistä kahdesta olla syntymä järjestyksestä huolimatta.

Kuten sanottua, ikä on vain numeroita, persoonallisuudesta se on kiinni toimiiko juttu vaiko ei =)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat