Miksei kihloihin?

Vierailija

Okei.. eli ollaan seurusteltu kohta 2 vuotta ja haluaisin kihloihin. Mies on varmasti elämäni rakkaus ja haluaisin olla hänelle muutakin kuin pelkkä tyttöystävä. Jotenkin minusta on nöyryyttävää olla tyttöystävä kun voisin olla virallisemmin kihlattu.

Kuitenkin mies kokoajan sanoo että kyllä hän vielä kosii ja tulemme menemään kihloihin, mutta voinko luottaa hänen sanaansa. Minusta on ihan hirveää että hän on seurustellut minua ennen kauemmin kuin mitä me nyt. Haluaisin tämänkin takia mennä kihloihin, että mies näyttäisi minulle että haluaa kanssani naimisiin ja elää kanssani koko elämän, enkä olisi vain tyttöystävä muiden joukossa.

Miten saan selville onko mies tosissaan ja aikooko hän oikeasti mennä kanssani kihloihin? Vai onko se vain puhetta, minua on kohdeltu edellisessä suhteessa todella huonosti joten luottamukseni voi horjua helposti, siksi haluaisinkin jotain pysyvää.

Kommentit (14)

Vierailija

minkä ikäisiä olette? Ehkä hän ei vielä vain ole valmis menemään naimisiin... Kihlaus on kuitenkin lupaus avioliitosta.

Itse menin viime jouluna kihloihin ja häät sitten kun on rahaa...pitää kuulemma olla kirkkohäät vaikka mies ei edes kuulu kirkkon, mulle riittäisi pelkkä maistraatti... mä oon 19 ja mies 25.

Vierailija

Itse en ole sitä tyyppiä että olis pakko mennä kihloihin jotenkin aikasessa vaiheessa. Ei se sormus tarkota sitä etteikö suhde voisi mennä samalla tavalla poikki kuin vaikka ei olisikaan kihloissa.

Toisaalta taas, tiedän monia jotka ovat oleet yli 10vuotta kihloissa eivätkä halua mennä naimisiin. Ja esimerkiksi eräs sukulaiseni on asunut 20vuotta saman naisen kanssa yhessä eikä heillä ole tullut mieleenkään mennä kihloihin. Ei se sormus selvitä sitä onko mies tosissaan vai ei, kyllä se näkyy ihan normaalissa elämisessä.

Vierailija

Oletteko keskustelleet siitä, miten suhtaudutte kihlaukseen? Meillä poikakaveri oli ja on sitä mieltä, että kihlat tulevat sitten kun hääpäivä häämöttää(eli noin vuoden-puolentoista sisään kihlauksesta). Itse olisin halunnut kihloihin myös vajaan kahden vuoden seurustelun jälkeen, mutta eipäs menty. Nyt ollaan pian seurusteltu 5 vuotta eikä olla kihloissa ja olen nykyään itsekin samoilla linjoilla poikakaverin kanssa. Me olemme puhuneet sen suuntaista että kihloihin mentäisiin valmistumisen jälkeen:)

Jälkeenpäin ajatellen taisin olla hiukan lapsellinen silloin 19-vuotiaana. Halusin myös että meidän suhde olisi jotenkin vielä vakavampi.Tosiasiassa meidän parisuhdetta kihlaus ei olisi muuttanut yhtään mihinkään suuntaan, koska jo silloin tuntui että tässä tämä elämänkumppani on eikä se vaihtamalla parane. Meillä olisi ollut vaan sormus sormessa viimeiset kolme vuotta ja tuntisin häntä kohtaan silti samoin kuin nyt.

Eikä se sormus valitettavasti estä eroamista, mutta voisin veikata että kihlauksen purkaminen koskisi vielä enemmän kuin "tavallinen" ero tai se aiheuttaisi ainakin morkkista kun kaikki sukulaiset voivottelisi kahta kauheammin. Tiedän kaksi (entistä)paria meidän kylältä jotka aloittivat seurustelemaan samoihin aikoihin kun me ja ne kerkes jo kihloihinkin, mutta hupsis, nyt ovat eronneet... Oho, tulipas aika romaani muuten:D

Vierailija

Itse koen asian melko nöyryyttävänä, koska mieheni on sanonut että olen hänen elämänsä nainen ja hänellä ei olisi mitään ilman minua. Tuntuu pahalle ettei hän halua kanssani kihloihin vielä, miksei mentäisi heti jos kerta jokatapauksessa tulemme menemään.

Lisäksi se lisäisi luottamusta ja tuntisin itseni muuksikin kuin pelkäksi tyttöystäväksi, minulle olisi kunnia olla hänen kihlattunsa.

Olen aivan järkyttynyt ja todella masentunut, kun mies ei halua vielä kanssani kihloihin.

Vierailija

Ymmärrän sun pointin kyllä, koska ihan samoista syistä halusin mennä kihloihin. Toisaalta jos miehesi on sinua ennen seurustellut pidempään jonkun toisen kanssa eikä ollut ilmeisesti hänenkään kanssa kihloissa, niin on ihan ymmärrettävää että hän ei ehkä yksinkertaisesti uskalla kosia vielä. Jos vaikka edellinen suhde kesti esimerkiksi neljä vuotta ja sun kanssa hän on ollut nyt pari vuotta, niin ehkä miehesi pelkää että tekin eroatte sen neljän vuoden kohdalla vaikka tunteet olisivat nyt kuinka varmantuntuisia. Ehkä hän vain alitajuisesti pelkää, että tekin eroatte. Samoin kuin sinä pelkäät, että miehesi ei puhu tosissaan kihlauksesta.

Mutta vielä kysyn: Voiko miehelläsi olla sellaista perinteistä kihlauskäsitystä että kihlojen jälkeen mennään aika pian naimisiin?

Ja et sinä ole "vain" tyttöystävä, sä olet selvästi sun miehelle todella rakas ja tärkeä:) Ja jos asutte yhdessä, sinä olet avopuoliso ja sekin on paljon!

Vierailija

Olemme kumpikin ateisteja. Mutta olemme puhuneet että menemme naimisiin, koska minä pysyn kirkossa perinne syistä niin kauan kunnes lapset on kastettu.

Miehelläni ei siis ole tälläistä käsitystä että kihlojen jälkeen tulisi mennä naimisiin, olemme yhtä mieltä siitä että naimisiin sitten kun on tarpeeksi rahaa.

Vierailija

Itse menin kun olin 19v, avomieheni 24v. Oltiin seurusteltu myös 2vuotta. Nyt on alkanut itseä mietityttää, että tuli ehkä kuitenkin hätäiltyä tämän asian kanssa. Ehtiihän sitä nyt kihloissa olla, kun ei edes häistä ole tietoakaan (mennäänkö ollenkaan, en tiedä haluankokaan). Yhdessä toki ollaan edelleen, mutta olisin kuitenkin halunnut kokea noin ihanan asian joskus vähän vanhempana.. : D

Vierailija

Olin kaks vuotta sitten samassa tilanteessa kuin sä. Puit sen tunteen hyvin sanoiksi kun kirjoitit, että on "nöyryyttävää olla pelkkä tyttöystävä". Ymmärrän siis äärimmäisen hyvin, miltä susta tuntuu!

Menimme lopulta kihloihin neljän vuoden seurustelun jälkeen, vaikka itse olisin ollut valmis menemään vaikka ekalla viikolla (olin aika lapsellinen vielä silloin, koska olin vasta 17 kun aloitettiin...) Nyt olen kuitenkin todella onnellinen, että mies oli kypsempi ja lykkäsi kihlausta muutamankin vuoden.

Sellaisen neuvon voin sulle antaa, että ajattele asia niin, että te ette tarvitse kihlausta pysyäksenne yhdessä. Parit, jotka menevät kihloihin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, ovat harvoin niin kypsiä, että suhde kestäisi (ja lähes poikkeuksetta tällaiset kihlat purkautuvatkin!). Ajattele, että te olette fiksuja aikuisia jotka tietävät, että suhde kestää ja voi hyvin ilman kihlojakin.

Itse olen nyt onnellinen, että me emme menneet "teinikihloihin", vaan seurustelimme monta vuotta ennen kihlapäätöstä. Suhde tuntuu jotenkin vakaammalta ja arvokkaammalta, aikuiselta suhteelta. Me olemme nähneet ystäväpiirimme menevän kihloihin ja eroavan oman suhteemme aikana. Silloinkin huomaa, että ehkä odottaminen oli sittenkin paras vaihtoehto!

Tsemppiä sulle!

Vierailija

Tuosta "nöyryyttävyydestä", jos yhtään lohduttaa, niin en ainakaan itse todellakaan ajattele, että kaksi vuotta seurustellut kihlapari on jotenkin enemmän vakavissaan kuin kaksi vuotta kihlautumatta seurustellut pari. :) Päinvastoin jos kuulen joidenkuiden menneen parin vuoden sisällä kihloihin, ihmettelen, mihin heillä on ollut kiire ja ovatkohan kihlat sittenkin vain "todistelua" suhteen kestävyydestä, etenkin jos kyseessä ovat nuoret henkilöt.

Vierailija

Itsekkin olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt kaksi vuotta, eikä minusta ole ollenkaan noloa sanoa, että olen hänen tyttöystävänsä. Päinvastoin, se on ihanaa ja varmaan olisi vielä kahden vuodenkin päästä! :)

Uskon että poikaystäväsi on ihan tosissaan sinun kanssa, mutta sun kannattaa nyt miettiä omaa asennetta hiukan. Mikä kiire teillä on, eihän kihlat kuitenkaan muuta suhdettanne mihinkään. Sitten kun poikaystäväsi on valmis, hän varmasti kosii, mutta kai itsekin haluat hänen ja sinun olevan 200% varma ennen sitä?

Vierailija

Tunnut olevan aika epävarma suhteestanne. Niinkuin monet on jo sanoneet, ei sormus sormessa muuta oikeastaan mitään. Ihan yhtä todennäköisesti voitte erota, olitte kihloissa tai ette. Jos tunteet esimerkiksi lopahtaa, ei se yksi sormus saa ylläpidettyä rakkautta. Sen takia tietysti jotkut saattavat roikkua suhteessa pidempään kuin normaalisti, ajatellen "eihän me voida erota kun on lupaus avioliitostakin".
Ite oon ainakin huomannut, että juuri nämä vuoden - kolmen vuoden seurustelun jälkeen kihlautuneet ovat lähes kaikki eronneet. Ei kannata hätiköidä. Itseäni ahdistaa ajatuskin jostain lopullisesta liitosta tässä vaiheessa, kun elämää on takana 19 vuotta, niin paljon kun miesystävääni rakastankin. On ihanaa olla vaan yhdessä miettimättä liikaa tulevaisuutta. Pettymykset on sitten kahta suurempia. Ikävää mutta totta, tosi nuorena solmitut avioliitot tai kihlaukset ei niin todennäkösesti kestä kuin vaikka kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En tiettykää tiedä minkä ikäinen oot, mutta olettasin että aika nuori.

Tarkoitus ei ollut mitenkään lannistaa, toki teidän suhde voi ja toivottavasti kestääkin ikuisesti, mutta älä hätiköi, äläkä ahdista kumppaniasi liikaa tällä kihlausjutulla! :]

Vierailija

Olen pian seurustellut kaksi vuotta poikaystäväni kanssa eikä mulla oo mitään kiirettä kihloihin, koska myös mun mielestä kihloihin meneminen tarkottaa sitä että seuraavaks on tulossa häät.

Ja jos mietitään negatiivisesti kuvittele kuinka paljon enemmän sattuu jos menette kihloihin ja jostain syystä joudutte eroamaan ?

Vierailija

minkä ikäisiä olette? nuorenahan se tuntuu varmaan hienolta olla kihloissa ja mullakin joskus jopa oli jotaki ruusunpunasia haaveita häistä ja avioliitosta... voi kun olin pentu sillon! Nyt naimisissa enkä lähe suosittelemaan ku harvoille, niille jotka on tosissaan ja haluaa perheen.oikeesti .kihlaus lupaus avioliitosta. meillä oli ikää 26 minulla ja 33 miehellä, ja yhdessäoloa takana kuukausi kun naimisiin mentiin, aika hurjhaa mutta tuntui NIIN OIKEALTA. kuitenkin joskus alkaa arki :( tappeluita tulee KAIKILLE. ja mitä enemmän kiirehtii, sen nopeemmin myöskin arki alkaa. ja suhde vanhemmiten voi kaveroitua, ihan normaalia. sanoit että on nöyryyttävää olla pelkkä tyttöystävä, niin eikö sun mielestä ole hienoa olla juuri kyseisen jätkän tyttöystävä? eikö olis vielä paljo nöyryyttävämpää tulevaisuudessa olla ex-vaimo?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat