ahistaaaaaa!!

Vierailija

olen 19 vuotias tyttö. Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa noin 2 vuotta. aluksi kaikki oli ihanaa ja alkuhuuma kesti noin vuoden. Oikeastaan yht äkkiä aloin tuntea kauheaa ahdistusta ja erittäin ristiriitaisia tunteita häntä kohtaan. osa minusta välittää ja rakastaa ihan hirveästi. toisaalta ahdistun ihan pienistäkin asiosta mitä hän tekee tai puhuu. tunnen usein myötä häpeää ja mietin liikaa mitä muut ajattelee hänestä.. Silti kun olemme kahden meillä on todella hauskaa.. Usein tuntuu että rakastan häntä, mutta en enää samalla tavalla.. tuntuu että pääni räjähtää kohta kaikesta tästä miettimisestä..
hän on myös erittäin tarrautuva ja tunteitaan tuputtava. en voi sille mitään että kaikki tällainen ahdistaa.. olemme puhuneet paljon ja kaikkien taukojemme aikana hän soittelee ja ei anna tauon kunnolla koskaan tapahtua... kaikkein ahdistavinta tässä kuitenkin on että en tiedä miltä minusta tuntuu, miten ihmeessä saisin tunteisiini jotain selkoa? miten pystyn tietämään miltä minusta tuntuu? tämä järkyttävä miettiminen ei tunnu auttavan asiaan.. tuntuu että sekoan kohta..

Kommentit (2)

Vierailija

Kannattaa miettii että pystyisitkö seurustelemaan muiden kanssa, vai sattuisko se liikaa. Tietysti tunteet alkaa olla ristiriitaisia kun alkuhuuma on mennyt ohi, silloin alkaa nähdä toisesta ne vähemmän kivat puolet. Mieti kuitenki että onko poikaystävässäs enemmän hyviä kuin huonoja puolia ja miten suuria ne asiat on :) Kyllä tästä yli pääsette. Jutelkaa vaan rauhassa tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Ja tehkää yhdessä jotai kivaa. Kannattaa miettiä onko teillä kahdella ollu mitään yhteistä aktiviteettiä vähään aikaan vai onko se mennyt vain kotona makoiluun. Mieti myös mihim asioihin rakasuit miehessä. Se selkeyttää paljon asioita!

Vierailija

Tää on kuin suoraan mun pääni sisältä. Toisaalta huojentavaa tietää, että jollain on samanlaisia ajatuksia, mutta tunnen tuskasi. Itse olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2½ vuotta ja viimeaikoina on alkanut ahdistaa. Nämä samat tunteet tulivat pintaan jo aikaisemmin, mutta poikaystäväni lähdettyä armeijaan asiat helpottuivat hetkeksi. Nyt ne kuitenkin ovat palanneet entistä vahvempina. Asiat ei enää tunnu niin selkeiltä ja jatkuvasti mietin ovatko tunteeni aitoja vai uskottelenko vain itselleni niin, jotta ei tarvisi käydä läpi kivuliasta eroa. Poikaystävä on läheisyydenhaluinen ja itse en vain jaksaisi kokoajan makoilla ja halailla. Sen tiedän, että yhä rakastan häntä, mutta entä jos en kuitenkaan enää ole _rakastunut_. Olemme puhuneet tästä paljon, mutta kumpikaan ei voi edes ajatella eroamista. Kaikki tämä vaan sekoittaa päätä ja olen jatkuvasti allapäin. Emme vaan voi erota... kunpa tähän löytyisi ratkaisu.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat