en jaksa enää..

Vierailija

elii mun yks parhaimmista kavereista on alkanu yhtäkkiä olemaan tosi ilkeä mua kohtaan. Haukkuu mm.tyhmäksi ja ns.''dissaa'' kaikkia tekemisiäni. En ymmärrä mistä tää kaikki on yhtäkkiä tullu. Tää kaveri on mulle tosi tärkeä ja sen kans on paljo ihania ja hyviä muistoja+ yhteinen harrastus(jo monta vuotta) , että en haluis lakata olemasta sen kaveri tai näin, vaikka noiden haukkumis juttujen jälkeen oon aina niin maas, että mieli tekisikin. Tajusin eilen tälläsen tilanteen jälkeen, että kukaan ei oo ikinä sanonu mulle vielä noin pahasti ja pahottanu mun mieltä niin paljo ku tää henkilö. Lisäksi musta tuntuu, että mun itsetunto on alkanu romahtaa jo tämän ihmisen arvostelujen takia, koska aika tärkeä ihminen sanoo minulle kaikenlaista paskaa melkein päivittäin eikä oo siitä moksiskaan, että en sitte tiedä eikö ite tajua kuinka pahasti sanoo ''parhaalleystävälleen..'' Mut oon nyt tullu siihen pisteeseen, että mä en oo enää niin vahva, et voisin kestää enää tollasta. Juu ja oon puhunu tästä ennenki sille ja sanonu et ei oo kovin kivaa ku sanot noin niin sen kommentti on vaan aina ollu tyyliin et nohei,älä ota ittees se on vaa läppää. Musta vaan aika kuivaa läppää, mutta nii. Tuntuu vaan vähä siltä, että turvautuu ns aina ton läppä sanan taakse, mut ehkä mä sitten vaan kuvittelen.

Olis kiva jos joku vois kertoa oman mielipiteen et onko mulla oikeutta loukkaantua tollasesta ja näin? Ja sitte et miten ite selvittäisitte tollasen ihmisen kans tälläsen tai mitä sanoisitte ?

Kommentit (11)

Vierailija

No eipä tossa tilanteessa voi oikein muuta kuin laittaa välit poikki. Kavereita tulee ja menee, ja jos joku muuttuu tuolla lailla ihan täys idiootiksi, niin sit ei voi vaan muuta ku unohtaa koko tyypin. Jokaisella on kuitenkin loppujen lopuksi vaan itsensä, joten sunkin on nyt pistettävä ehdottomasti itses etusijalle ja suojeltava omaa henkistä hyvää oloas. Vaikka ootte ollu monta vuotta kavereita, niin se ei nyt auta. Sinuna toimisin ennen, kuin on liian myöhäistä. Kerrot sille et tilanne on nyt tämä. Kun hän on miettinyt tekemisiään jonkun aikaa (mielellään viikkoja tai kuukausiakin) niin voittehan te ehkä vielä "palata yhteen", jos tää ihminen muuttuu entiselleen. En tiedä onks se mahdollista. Maailma on kuitenkin pullollaan hyviä ihmisiä, joten tuollaisten myrkyllisten ihmisten ei kannata antaa myrkyttää itseään. Sullakin on kuitenkin vain yksi elämä, joten suuntaa katsees eteenpäin ja toimi.

Vierailija

Kiitos kannustavasta vastauksesta. En vain tiedä miten pystyn siihen, kun näkisin joka tapauksessa kyseistä henkilöä päivittäin harjoituksissa.

Vierailija

Oon tosi pahoillani sun puolesta! Kun lukee kirjoitustasi, tuntuu kun olisin itsekin voinut kirjoittaa kaiken saman... Minullakin oli paras kaveri, "Milla" jonka kanssa oli aina kivaa ja hän oli minulle todella tärkeä. Noin puoli vuotta sitten hän alkoi tehdä samaa kuin sinun kaverisi. Ennen olin niin ihana, nykyään olen kuulemma ihan "vitun nolo". Hän haukkuu minua minulle ja kaikille muillekkin.
Sinulla on todellakin oikeus loukkaantua, ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista. Itsekin siedin haukkumista aikani, kun ajattelin että se on ohimenevää ja meistä voisi vielä tulla kavereita, mutta hänellä on täysin uusi kaveripiiri, enkä minä voisi sellaiseen kuulua. Nykyään minulla on uusi paras kaveri, jolle kerron kaiken Millasta ja haukkumisista. Uusi kaverini sai itsetuntoni nousemaan, ja tiedän että Milla on loppujen lopuksi itse se "nolo", kun haukkuu muita. Se kertoo huonosta omatunnosta, ja siitä että yrittää korottaa omaa asemaansa kaveripiirissä sillä, että haukkuu muita. Ei se ole varmuutta. Itsekin olen puhunut Millalle, että miksi hänen pitää olla noin ilkeä? Hänen vastauksensa ovat yleensä: "Mitä ilkeetä siinä on?" tai "Mitä mä nyt oon taas muka tehny?" Minusta tuntuu tosi pahalta, kun hän ei edes ymmärrä miten paljon sellainen sattuu, kun haukkuu yleisesti esim facebookissa kaikkien nähden minua. Kun yksi poika pyysi minua kaverikseen, Milla kommentoi ilmoitukseen pojan seinällä: "lol poista ;d" ja sen lisäksi siitä Millan kommentista oli tykännyt liuta ihmisiä. Tuntui ERITTÄIN pahalta, ja silloin päätin, etää nyt riittää. Poistin Millan kavereistan facebookissa. Itkin usein ikävääni, kaipasin Millaa niin paljon. Yritin kaikkeni, laitoin viestejä joissa pyytelin anteeksi kaikkea mahdollista, vaikken ollut edes tehnyt mitään.
Jos olisin ollut silloin keväällä viisaampi, enkä niin sinisilmäinen kaiken suhteen, olisin kyllä sanonut suoraan, että ei tämä näin saa mennä, ei ole kivaa kun sanot noin.
Suosittelen samaa, kannattaa sanoa IHAN SUORAAN, että asia varmasti menee perille. Tsemppiä sulle, ehkä sinun kaverisi ei ole yhtä ilkeä kuin "Milla"! (:

Vierailija

ihanaa kuulla, että joku on ollut samassa tilanteessa ja voin helposti samaistua sinunkin tarinaasi. Minulla on myös todella hyvä ystävä jolle olen kertonut kaiken kyseisestä ihmisestä. Hän aina kuuntelee ja ymmärtää ja siksi sanonkin hänelle aina, että tuollaisia ihmisiä pitäisi olla täällä enemmän.Minkäkin olen aikani kestänyt tuota haukkumista, mutta nyt olen alkanut vähitellen murtua henkisellä tasolla. Olen niin väsynyt tähän. Pitäisi kestää kaikki paska mitä hän laukoo minulle.Joka kerta, kun hän sanoo jotain itsetunto romahtaa yhden askelman alemmas. En voi olla hänen seurassaan enää edes sellainen kuin ennen, sillä minun pitää varoa sitä, että sanon tai teen jotain mistä hän saa aiheen minua haukkua. Juuri eilen kun tulin kotiin tuon ystävän luota mietin matkalla kaikkea mitä hän oli sanonut ja itkuhan siinä tuli, eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Olin hajalla, mutta kerta ei ollut todellakaan ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen. ''Ulkoisesti kuori kova, sisältä mieli palasina.'' Toivotaan että asiat muuttuvat jotenkin. Mielestäni minun ei ole mikään velvollisuus kuunnella tuollaista. Hyvää jatkoa sinulle ja kiitos vastauksesta(:

Vierailija

Minuakin lohdutti, etten ole ainoa samassa tilanteessa oleva! Meidän kahden tilanne on jo siinä pisteessä, ettemme tuskin enää edes katso toisiamme silmiin koulussa, emmekä ole puhuneet viimeksi kuin joskus heinäkuussa riparilla, ja sekin oli ehkä kaksi sanaa. Tuntuu pahalta kuunnella hänen juttujaan koulussa, kun samassa luokassa joka päivä joudutaan olemaan. On niin vaikea hyväksyä, ettemme ole enää kavereita. En edes tiedä miksi, olen kysynyt, mutta "Milla" kiertää kysymykset kaikilla mahdollisilla keinoilla. Itse olen oikeasti yrittänyt kaikkeni, mutta Milla vaan ei halua olla enää kaverini. Joskus on vaan helpompi antaa olla, kuin yrittää kysyä miksi.
Tiedän mitä tarkoitat, kun sanot ettet voi olla hänen seurassaan enää omaitsesi. Minäkin mietin JATKUVASTI, mitä hän minusta ajattelee, ja mitä sanon ettei hän huomauta siitä joitain ilkeää koko kaupungille, joka sattuu olemaan niin pieni, että kaikki tuntevat toisensa.
On vaikeaa olla henkisesti vahva, kun joutuu kestämään tuollaista. Toivottavasti myös teillä asiat muuttuisivat parempaan, mutta kannattaa muistaa, että ystävyys ei ole ikuista. Sen olen itse ainakin joutunut oppimaan kantapään kautta.

Vierailija

olet oikeassa. Minäkin olen aina ollut se joka on yrittänyt enemmän selvittää ja kaverini vain kysynt juuri tyyliin mitä oon ny tehny yms.

Vierailija

Itselläni oli samantapainen juttu, tosin kaverini ei haukkunut, vaan alkoi yhtäkkiä hylkiä minua. Juuri ja juuri sain vastauksen jos jotain kysyin, oma-aloitteisesti hän ei mitään minulle sanonut. Vapaa-aikaakaan hän ei halunnut enää viettää kanssani. Olimme ensin parhaat ystävät ja yhtäkkiä hän ei vaan sanonut minulle enää sanaakaan! En ollut tehnyt yhtään mitään, sen tiedän edelleen, mutta kysymään en alannut. Päätin, että jos jollain on pokkaa tehdä toiselle noin halpamaisesti, minun ei tarvitse jäädä pyytelemään anteeksi, kun en ollut tähän kohteluun mitenkään syypää! Uusia kavereita olen nyt saanut ja aivan loistavia sellaisia!
Sinuna näyttäisin "ystävällesi" että olet vahva ja erityisesti fiksumpi kuin hän, sillä hänen oikkunsa eivät tule sinun tiellesi! Vaikka se rankkaa tekeekin, mutta tuollaista ystävää et tarvitse, ansaitset paljon paremman! Voimia, inhottavia ihmisiä löytyy näköjään monenlaisia.

Vierailija

Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan ns. hylkimistä, mutta onneksi olit rohkea ja näytit kaverillesi mihin pystyt!(= Kiitos vastauksestasi(:

Vierailija

Itse olen myös ollut äskettäin vähän samankaltaisessa tilanteessa.. Eräs läheinen ihminen haukkui minua aivan käsittämättömän ilkeällä tavalla ja joka kerta itsetuntoni mureni. Se tuntui pahalta vaikka toisinaan ehkä olin haukut ansainnutkin. Suurimmaksi osaksi kuitenkaan en, mutta vähitellen aloin uskoa että kaikki on minun vikaani. Muutamia viikkoja sitten itkin päivittäin, pienikin ilkeä kommentti joka minulle sanottiin, oli se vanhemman, opettajan tai jonkun muun satunnaisen, joka ei edes tarkoittanut välttämättä pahaa, laukaisi kamalan itkukohtauksen. Saatoin itkeä monta kertaa päivässä. Siitä ei ole kauaa, kun päätin että nyt tämän on loputtava. Minä en enää kuuntele kun minulle lauotaan paskaa päin naamaa, en todellakaan. Kipeää se teki, mutta luulin että kun pistän välit poikki hänkin ehkä ymmärtäisi että kaikkea en siedä. No.. Ei se tainnut tajuta. Mutta nyt ku siitä on kulunut hetki eikä ole tarvinnut kuunnella ilkeyksiä, tuntuu, että tein oikean ratkaisun. Ei semmoisen kaveri tarvitse olla, joka ei sinusta tykkää sellaisena kuin olet! :)

Vierailija

Mulla on ollut melko samanlainen tilanne. Mulla oli yks toooosi hyvä kaveripoika, joka oli mulle tärkee ja luulin et mäkli oisin ollu sille. Se oli aina tosi ihana ku oltiin kahestaan mutta kun muita kavereita oli niin se haukku mua kaikilla mahollisilla rumilla sanoilla. Monta vuotta ajattelin että oonki ruma ja lutka ja kaikkee, ajattelin ettei kukaan haluu olla mun kaa. Mut sit ku tapasin mun nykysen poikaystävän älysin et en ehkä ookkaa nii ruma ja näin. Olin aluks meijän suhteessa tosi epäileväinen et se ei haluis mua ollenkaa ja meni kauan ennen ku kerroin sille miks. Ja se sano et en oo rumaa lähelläkää ja et se vois tappaa sen ketä sano noin. Siit opin ettei kannata jäädä kaverisuhteeseen jossa on tollasta. :))) Me ollaan ainutlaatusia omina itsenämme ja ne ketkä ei tykkää ni painukoot sinne missä pippuri kasvaa :D

Vierailija

Mulla on vähä sama juttu. Itken aina kun kyseinen henkilö sanoo pienekin ilkeän tai arvostelevan kommeentin. Tuntuu siltä, ettei minusta ole mihinkään, kaikki on aina syytäni enkä kelpaa sellaisena, kuin olen. Pyydän jopa aina anteeksi, vaikka syy ei edes olisi minun.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat