Yhteenmuutto suhteen alkuvaiheilla

Vierailija

Haluaisin kuulla muiden kokemuksia ja mielipieitä yhteenmuutosta aivan suhteen alkuvaiheilla, koska itse olen aivan pian tuollaisessa tilanteessa.

Oliko yhteenmuutolle jokin erikoinen syy vaiko tunsivatko molemmat aivan heti, että tämä on se oikea ja sen takia muutitte yhteen? Kävikö kaikki vain pikkuhiljaa, mutta silti vielä seurustelun alkuvaiheilla?
Yhteenmuutto tuo varmasti paljon haasteita suhteeseen, mutta toivottavasti yhtä paljon niitä ilonaiheitakin. Haasteita luultavasti vielä enemmän, kun suhde on täysin alkutekijöissään.

Itse siis olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa vasta muutaman viikon. Tunnettu kuitenkin ollaan joku kolmisen kuukautta ja koko tuntemisen ajan tunnettu jonkinlaista sähköä välillämme. Nyt kuitenkin on jo yhteenmuutto edessä noin viikon päästä.
Tähän asti olen ollut koko muutosta aivan innoissani, mutta nyt alkaa kaikki tuo hieman pelottamaan. Loppupeleissä emme vielä tunne toisiamme vielä ihan hirveän paljon ja millaista on kun nähdään about 24/7.

Yhteenmuuttoon on kylläkin myös järkiselitys. Olen asunut nykyisessä kaupungissani vasta puolisen vuotta ja tämän ajan olen ollut alivuokralaisena. Nyt kun vuokrasopimukseni loppuu tämän kuun lopussa, alkoi tulla pieni paniikki, että mistäs uusi asunto. Vielä kun pääkaupungissamme asun, jossa kohtuuhintaisten yksiöitten löytäminen (vielä koiran kanssa) on ollut huomattavan vaikeaa. Sekä miehen nykyisessä asunnossa on putkiremontti tiedossa marraskuulle, ja hän sai erään järjestön kautta todella helposti toimivan yksiön hyvään hintaan. Päätimme siis tehdä radikaalin päätöksen ja muuttaa yhteen. Nyt siis muutto tiedossa tasan viikon päästä ja hieman jännittää, miten kaikki lähtee toimimaan.

Olisi siis kiva kuulla teidän omia kokemuksia, miten on asiat lähteneet toimimaan - vai eivätkö ne sitten ollenkaan toimineetkaan? Miten vaikutti asiaan se, että seurustelua ei ollut vielä paljoa takana? (:

Kommentit (14)

Vierailija

Olin aika samanlaisessa tilanteessa pari vuotta sitten. Muutin yhteen poikaystävän kanssa periaatteessa vain parin seurustelukuukauden jälkeen. Molemmilla sattui olemaan muutto halvempaan asuntoon ajankohtainen joten päätettiin sitten muuttaa yhteen. Alkuaika yhteisessä asunnossa oli ihanaa kun oltiin vielä ihan vastarakastuneita. Miehestä ei periaatteessa paljastunut mitään uusia huonoja puolia mutta voin vain kuvitella minkälainen shokki hänelle oli yhtäkkiä huomata kaikki mun viat ja outoudet :D Hyvin lähti kuitenkin yhteiselo käyntiin ja tultiin toimeen kohtuuhyvin vielä parinkin vuoden jälkeen. Tylsä arki astui kuvioihin noin puoli vuotta yhteenuuton jälkeen ja siinä vaiheessa itseä ainakin hieman kadutti että oltiin hätäilty. Aloin muistelemaan niitä aikoja kun vasta tapailtiin ja kaikki oli vielä niin jännää ja uutta, ja harmitti kun se aika oli loppunut niin lyhyeen.

Suurin syy näihin ajatuksiin oli kuitenkin se etten ollut hirveän kauan ennen yhteenmuuttoa ehtinyt olla omillani ja itsenäistyä kunnolla, ja erohan siinä sitten lopulta tuli. Mutta tosiaan jos olet jo yksikses ehtinyt jonkin aikaa asua ja ei haittaa että alkuhuuma lyhenee, niin miksei muutto teidän tilanteessa olisi hyvä ajatus.

Vierailija

Itse olen asunut kahden miehen kanssa tähän mennessä, ensimmäinen vakava suhteeni kesti 3,5 vuotta, muutimme yhteen noin 2-3 vuoden seurustelun jälkeen. luulimme tuntevamme toisemme kokonaan mutta eipä näin ollutkaan..
nykyisen avomieheni kanssa muutimme yhteen kun olimme tunteneet muutaman kuukauden ja seurustelleet ehkä parisen viikkoa, eli nopeaa toimintaa oli! :) mutta ei tämä ihan tyhmä päähänpisto vain ollut, vaan olimme erittäin innoissamme toisistamme, tuntui kuin olemme "ne oikeat" toisillemme, alkuhuuma kukoisti (taitaa vieläkin kukoistaa) ja se tuntui vain niin sopivalta silloiseen hetkeen: olin juuri eronnut edellisestä miesystävästäni, kämppätilanne oli itselläni hieman auki edelleen, nykyinen avomieheni asui silloin 40km päässä, joten koska nukuimme joka tapauksessa joka yö yhdessä ja hänen luonaan, niin sekin että muutimme yhteen minun paikkakunnalleni niin säästimme bensoissakin yli 100km verran per joka päivä :)

omasta mielestäni se toi vain suhteeseen (ja tuo edelleenkin) lisää mielenkiintoa ja hieman hauskuuttakin kun oppii pikkuhiljaa lisää toisesta pieniä hauskoja tapoja :) meidän suhteemme on kylläkin vielä niin alkuvaiheilla (reilu puoli vuotta asuttu saman katon alla) etteihän sitä pidemmän päälle tiedä mitä tuleman pitää, mutta jos vertaa siihen että edellisessä suhteessä muutimme yhteen lähes 3vuoden jälkeen vasta, niin kyllä tämä on paljon parempi - oppii tuntemaankin toisen nopeammin. ja aina sitä erilleen pääsee jos jostain syystä meneekin lusikat jakoon.
ainoa miinuspuoli mikä mieleen tulee, on juurikin se että alkuhuuma on alkanut jo hiipumaan kauas pois ja nopeasti, ja välillä kaipaa niitä aikoja kun oli perhosia mahassa ja sai aina ajaa 40km toisen luo, kaikki oli jännittävää, ihan alkuaikoja siis kaipaan. :)

Vierailija

Muutin eksäni kanssa yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen, enkä olisi silloinkaan millään halunnut, mutta jouduin ottamaan hänet uuteen kämppääni kun hänen äitinsä heitti hänet kotoa pois. Eihän siitä suhteesta tullut yhtään mitään, kun olin haaveillut yksin asumisesta ja aloin muutenkin huomaamaan miehen todellisen luonteen. Asuimme 3-4kk yhdessä ja mies lähti sitten käskystäni pois ja olin tosi onnellinen :D Nykyisen kanssa muutimme yhteen n.8kk seurustelun jälkeen ja se on sujunut todella hyvin.

Vierailija

Miehe näkökulmaa ku nyt sattu osumaan kohalle.

Itse en ole muuttanut yhteen kenenkään tyttösen kanssa pikasesti, mutta eipä se mahottomuus olisi. Nuorena tosin muutin yhteen silloisen tyttöystävän kanssa reilu 2 vuoden pitkänmatkan suhteen jälkeen. Enkä katunut kunnes erottiin :D.

Pari pointtia pitää kuitenkin sanoa tähä väliin. 1.) Yhteenmuutto ei tarkoita alkuhuuman loppumista. Se että näätte päivittäin ei tarkoita, että rutiinit tulisi heti mukaan. Toki huomaat paljon asioita toisessa jotka pistävät ärsyttämäänkin. Kuten klassinen WC pytyn istuin ja tiskirätin paikka. Silti se mikä ratkasee on suhtautuminen näihin asioihin. Kumppanisi voi myös yllättää positiivisesti pienillä asioilla kuten kuorimalla appelsiini ja jättämällä se samaan paikkaan mihin se oli kädestä tiputettu. Eli kun siis muistat hemmotella ja helliä niin se leimu pysyy yllä. Oli paikka mikä tahansa taikka meikkit kuinka huolitellut.

2.) Vakavan parisuhteen ei tarvi alkaa yhteenmuutosta ja toisekseen sen ei tarvi muuttaa mitään muuta kuin sen, että näätte toisianne enempi. Aina kannattaa muistaa, että myös sinusta suhteen on tunnuttava hyvältä ja siltä se ei tunnu jos äkkinäinen läheisyys ahistaa. En nyt kuitenkaan suosittele katsomaan muita äijiä vaan antamaan tunteillesi aikaa. Ei kaikki voi klikata kohilleen heti kättelyssä.

3.) Pelko on hyvästä. Ainakin oman kokemuksen mukaan rakastuminen on helkkarin pelottava kokemus vaikka sen kokis kuinka monta kertaa. Nauti siis tuosta tunteesta ja pie huoli, että se äijä joutuu tuntemaan samat tunteet ku siekin. Ku tulee töistä niin yllätä se valmiilla vaahtokylvyllä ja jos se pentele pääsee yllättää sut niin älä vaan sano, että "Ei sun ois tarvinnut". Ole kiitollinen jos sulla on hyvä mies jonka kanssa jakaa kämppä. Kyl se siitä suttaantuu ja jos ei niin olet yhtä kokemusta rikkaampi.

Vierailija

Armaa kompaten, nauti siitä! :) se toimii jos on toimiakseen, ja sitä omastakin kirjoituksesta painotan, että se tuo enemmän mielenkiintoa ja on oikeasti ihanaa kun oppii pikku hiljaa tuntemaan toisen tapoja, ja on ihanaa kun pystyy yllättämään toista pienilläkin asioilla!

Vierailija

Minä ja poikaystäväni muutettiin yhteen 5kk seurustelun jälkeen..
Tilanne oli se, että minun piti muuttaa vanhempien luota pois ja poikaystäväni asui kämppiksen kanssa ja etsi itselleen uutta asuntoa ettei välit menisi (välit vähän tulehtui kämppiksen tyttöystävän takia) noh.. sitten päätimme kokeilla yhteen muuttoa, mitä järkeä maksaa 2 kämpästä kun toinen on kuitenkin toisen luona koko ajan.

Meillä on mennyt tosi hyvin ja vaikka ei tunnettu toisiamme niin hyvin vielä kun muutimme niin varmasti nyt ollaan opittu tuntemaan! Riitoja ei ikinä voi välttää vaan niitä tulee aina ja me osataan myös selvittää ne ja pieni räjähdys välillä puhdistaa ilmaa.

Sen jälkeen kun huusimme toisillemme ensimmäisen kerran kunnolla tai itkimme toisetemme nähden, tuntui että nyt tunnetaan toisemme kun voidaan näyttää mitä tunteita vaan.. Niiden jälkeen tajusin vielä paremmin että haluan olla tämän miehen kanssa aina! Nyt melkein vuoden yhdessä asumisen jälkeen olen edelleen sitä mieltä että kyllä, juuri tuon miehen kanssa haluan perustaa perheen :)

Vierailija

Tavattuani kihlatuni jonka kanssa olen menossa pian naimisiin, aloin vain menemään hänen luokseen joka päivä koulusta suoraan ja jäämään yöksi muutaman viikon seurustelun jälkeen. Pian käytännössä asuin hänen luonaan ja kävin vain pyörähtämässä omalla kämpällä. Virallisesti muutimme yhteen noin puolen vuoden seurustelun jälkeen, mutta käytänössä asuimme yhdessä jo kuukauden seurustelun jälkeen. Emme tunteneet toisiamme ollenkaan ennen kuin tapasimme, joten tutustuminen tapahtui vasta myöhemmin. Meidän suhteellemme ei ollut haitaksi muuttaa yhteen jo alkuaikoina, vaan suhteemme kehittyi siinä matkan varrella. Ainakin huomasi heti että se tuntuu oikealta. Nyt olemme asuneet yhdessä kohta kolme vuotta, alkuhuuma on mennyt ja arki on koittanut, mutta edelleen tuntuu oikealta ja niin kuin aikaisemmin mainitsin naimisiin ollaan menossa ja onnellisia ollaan yhdessä! Meistä on ainakin tullut parhaita ystäviä ja minusta oma kulta on paras kämppis mitä voi saada! Ja jos huomaa että homma ei toimikkaan, niin etsii sitten oman kämpän. Sulla ei oo mitään menetettävää, kun tarviit nyt kuitenkin kämpän ja näätpähän sit onko teidät tarkoitettu toisillenne. Koska jos on niin hyvin se yhteiselo lähtee siitä pyörimään! :)

Tatte
Seuraa 
Liittynyt12.6.2010

Itse olen sitä mieltä, että katso tai kadu:) Jos on monia syitä muuttaa yhteen tässä vaiheessa, niin miksi ei? Paremminhan sen ihmisen oppii tuntemaan kun asuu yhdessä, ja sitten sen näkee toimiiko juttu vai ei.

Itse käytännön syistä muutin yhteen avomieheni kanssa n. 1kk seurustelun jälkeen. Olimme tunteneet ennen seurustelun aloittamista puolisen vuotta, mutta välillämme oli 250km, joka esti varsinaisen seurustelun. Sitten kun päätimme että yritetään, tuleeko tästä mitään, niin pakkasin tavarani ja muutin avomieheni asuntoon. Sovimme jo silloin, että katsotaan pikkuhiljaa, mitä siitä tulee... joko se onnistuu tai sitten ei. On ollut ihania aikoja ja vaikeita aikoja, mutta kuusi vuotta yhteisasumista on takana, ja seuraavaksi on oman asunnon oston aika, yhdessä.

Elämässä tulee kaduttua ihan liikaa niitä asioita joita jätti tekemättä, joten rohkeasti vaan yrittämään!

Vierailija

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa about 7kk ja muutimme yhteen noin kuukausi sitten.

Olin itse muuttamassa toiselle paikkakunnalle työn takia, ja siinä vaiheessa annoin vaihtoehdon poikaystävälleni että jos tämä haluaisi niin voisi muuttaa kanssani. Olin hommaamassa anyway kaksiota, sillä pienemmässä asunnossa ahdistaa joten miettimis aikaa annoin pidemmänkin aikaa :) Toki sanoin että toivoisin tämän muuttavan kanssani, sillä välimatka olisi ollut kuitenkin 67km, ja siinä vaiheessa kun töissä käy niin ei jaksa joka päivä lähteä ajamaan työpäivän päätteeksi toista näkemään, varsinkin kun joskus on tullut tehtyä 12h/pv.
Noh, poikakaverini kävi "kylässä" usein ja joka kerta toi vähän jotain mukanaan. Ensiksi tuli tv ja dvd soitin, sillä uudella paikkakunnalla ei mulla kauheasti yksin tekemistä ollut. Rahan puutteessa en voinut missään käydä, ja kun töitäkään ei vielä ollut niin ei uusiin ihmisiinkään kauheasti tullut tutustuttua.

Nyt kun kuukausi on kulunut niin kundikaverini etsi täältä töitä, on tuonut sukkansa ja kaiken muunkin kotoaan. Ja hauskinta oli se kun tämä sanoi tässä yksi päivä "en koskaan ollut varma että kannattaako tässä seurustelun vaiheessa yhteen muuttaa, mutta koska olit ensimmäinen nainen joka hammasharjan oli heti ensimmäisenä päivänä kotiin molemmille ostanut, koin itseni enemmänkin kuin tervetulleeksi."

Välillä naurattaa kun mietin että oliko hammasharjan ostaminen se ratkaiseva tekijä, mutta kukin tavallaan :))

Hyvin on sujunut tähän menessä ja toivottavasti sujuu myös täst edes.

Vierailija

Turha kai sitä on jännittää - menee miten menee! Pahimmassa tapauksessa joudut vain sittenkin etsimään itselles oman kämpän jossain vaiheessa, parhaassa tapauksessa et. Eihän tuossa tilanteessa mitään hävittävää ole.

Itse tunnen pariskunnan joka muutti yhteen kahden, kolmen kuukauden tuntemisen/seurustelun jälkeen (kavereiden kauhisteluista huolimatta), ja ovat nyt asuneet yhdessä onnellisina jo kaksi vuotta.

Tottakai jokaisen suhteen alkuvaiheessa ollaan varmoja, että tää on nyt ihan varmasti "se oikea", vaikka usein niin ei loppujen lopuksi ole. Mutta ei voi tietää, ellei yritä! Voihan se ihan yhtä hyvin onnistuakin aivan mahtavasti!

Onnea teille uuteen kotiin :)

Vierailija

Muutettiin ylivuosi sitten yhteen ja oltiin silloin seurusteltu n. 4 kuukautta ja olin juuri täyttänyt 18. mies oli silloin 24. Hän sitten sanoi että on muuttamassa joulunjälkeen omaan asuntoon ja olinsin siellä kuitenkin kokoajan ,että mitä jos muutettaisiin yhdessä sinne?

sitten ruvettiin heti kattomaanki kämppiä ja löydettiin ihana heti ja saatinki se ja muutettiin viimevuoden elokuussa.

Mutta tiedettiin jo silloin että halutaan viettää loppuelämä toistemme kanssa. jouluna mentiin kihloihin. ja naimisiin sitte ku on rahaa. ja eka lapsi toivottavasti jo vuoden päästä...

Vierailija

Itse muutin yhteen poikaystäväni kanssa kun olimme seurustelleet 1v 6kk ja tunteneet melkein 3 vuotta. Asuimme 250km päästä toisistamme joten mietimme tämän olevan paras vaihtoehto, varsinkin kun poikaystäväni on "normaalissa" työssä eli ma-pe töitä ja itse olen ravintola-alalla. Oli stressaavaa suunnitella aina kumpi tulee toisen luokse, varsinkin kun viikonloput oli ainoa aika kun poikaystävälläni oli vapaa-aikaa ja itse olin yleensä aina koko ajan töissä. Ja valmistuinkin sopivasti juuri ennen muuttoa.

En silti olisi osannut kuvitella että olisimme muuttaneet aikasemmin yhteen, sillä tämäki tuntu jo aika aikaselta ajalta muuttaa yhteen. Mielipiteeni voi johtua myös siitä kun olen nähnyt monien mun ikästen (19v) muuttavan kuukauden seurustelun jälkeen yhteen ja parin kuukauden päästä ollaankin jo raskaana ja kun lapsi syntyy erotaan kun huomataan ettei se perhe-elämä olekaan enää niin kivaa. Eihän kaikilla näin ole mutta harmittavan monella. Mielestäni ei kannata muuttaa yhteen ennenkuin oikeesti on valmis siihen, siinä vaiheessa ei pitäisi olla minkäänlaista epäilystä ja tiedät silloin että tunnet toisen oikeesti läpikotaisin.

Vierailija

Olette ehkä ehtineet jo muuttaa yhteen, kun keskustelun aloituksesta on jo yli viikko.
Kuitenkin ajattelin tuoda esille ajatuksia joita ei vielä kirjoitettu.

En itse ole asunut yhdessä poikaystäväni kanssa, mutta haaveilemme yhteenmuutosta sitten kun asumme samassa maassa taas. Suunnittelemme yhteenmuuttoa koska tiedämme olevamme toisillemme oikeat, haluamme elää loppuelämämme yhdessä.

Paljon kavereitani ja tuttujani olen nähnyt muuttavan yhteen seurustelukumppaneidensa kanssa, aikasemmassa tai myöhemmässä vaiheessa, ja kuullut monilta että odottaminen ja toiseen kunnolla tutustuminen olisi hyväksi ennen yhteen muuttoa. Olen todistanut monta hankalaa eroa, kun kaikki pitää jakaa yhteisestä sängystä lähtien. Kyllähän erot ovat aina hankalia kun tunteita on pelissä, mutta varsinkin silloin kun koti on ollut yhteinen, kuin avioliitto ilman sormusta. Usein juuri nämä "järkiselitykset" saavat ihmisia muuttamaan yhteen, onhan halvempaa maksaa vuokraa vain yhdestä kämpästä, mutta kun miettii pidemmän päälle, niin maksaa mielummin vuodessa pari sataa enemmän, kun että käy hankalan eron läpi sen takia että muutti yhteen ihmisen kanssa joka ei sittenkään ollut loppuelämäsi kumppani.

Muuta sitten yhteen kun olet varma suhteesta, niin tiivistäisin tämän.

Kuitenkin onnea teille yhteiseen elämään!

Vierailija

Meillä yhteenmuutto tapahtui hiukan alle vuoden seurustelun jälkeen, syystä että sain töitä miehen paikkakunnalta. Ennen seurustelua olimme kyllä olleet kavereita jo pidemmän aikaa, joten sinänsä ei kaikki läsähtänyt naamalle ihan suoraan. Ja jo opiskelunikin aikana olin työharjoittelussa täällä suunnalla, eli 4-5vkoa oltiin oltu 24/7 jo aiemmin nokatusten. Juuri muutettiin isompaan asuntoon. Kaikki on sujunut hyvin ja todennäköisimmin tulee sujumaan vastakin, mutta toki se arki on tullut vastaan jo :)

Sun täytyy ottaa itsestäs sen verran irti et kokeilet! :) Sitä ei kukaan meistä voi oikeastaan tietää, ja voitko sinäkään ennenkuin olet asian testannut? :) Tsemppiä

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat