pettäjän sanoin koko totuus

Vierailija

olen pettänyt kahdesti...taino kerran mutta se jatkui kiinni jäämisen jälkeenkin...suhde on siis ollut vakava jo vuoden mutta alku aikoina oli epäilyksiä ku mullaki on suhteet kestäny sen lähinnä 2-4kk...kerrompas ny koko jutun...

elikkä siis mul oli yks kaveri hesast jonka oon tuntenu joabaut 6 vuotta...sinänsä iha normaalia kaveruutta mut sit välil ain suhteellisne tiuhaanki oli kaikenlaista seksuaalistaniinku vihjailua ja rivouksia yms...tätäsiis oli kestäny seabaut 6v...mut sitteko olinki taas varattu nii en osannu lopettaa...siis alus olin varsin jyrkkä koska vihasin pettäjiä mut vähitellen hän sai minut suostuteltua ja kohta malli oli sama ko aina ennenki...

ensimmäinen muutos tuli keväällä kun kihlattuni oli tutkiskellus keskusteluhistorioita yms koneeltani ja saanut selville...siitä selvittiin suhteellisen helpostikkin mutta viimenen niitti sitte oli täs kesän lopulla kun jäin lopullisestikiinni...näytti siltä että suhde oli siinä...

masennuin aika rajusti ja lähdin 800 km ajamaan hesaan että selvittelen asiat sen "kaverin" kansmut peril sit ei aukassu ovee tai mtn...mehän siis ei oltu koskaan nähtykkään livenä...nukuin yön autossa siin lähistöl ja kokeilin uudestaan käydäovella koska edellisenä iltana vartiat ajoivatminut pois...

eei avannu sittenkään...sitten lähdin ajamaan kotia kohti ja lähinnä itsemurha mielessä koska elämä oli lopullisesti pilalla...en tiiä mikä minulle tuli mutta nousi kova kuume yms...ajoin sen 800 km melkolailla 165 lasissa (tuo rakkine ei kovempaa kulkenut) ja kun pääsin kihlattuni kohdalle niin pistäydyin juomassa vettä ja päätin sitten hyvästellä anopin yms ja lähtee...

lähdimpä sitten kotio päin iha vaan sukulaisten painostuksesta mutta koti matkalla kuitenki vielä yritin päästä hengestäni...siis ihan tosissani kyttäsin sopivaa kohtaa mis ajais ulos tieltä koskapa en halunnut satuttaa ketään muuta...muutaman kerran renkaat jo kävi pientareen puolella muttei siit tullu mtn...aloin ajatella miten pahasti se olisi tehty kihlattuani kohden ja äitiäni yms sukulaisia...tajusin miten itsekästä se olisi...ajoin sitten kotia ja koti pihassa jalat pettivät alta ja kaaduin tietenkin...en enään jaksanut edeskävellä...epäilen nyttemmin nestehukkaa sillä se tapahtui helteiden aikaan ja ajoin ikkunat kiinni ilman ilmastointia enkä ollut 3 päivään syönyt enkä juonut...

jotenka en nyt tiiä miten tuos nii kävi mut henkiin jäätiin...seuraavana päivänäköhän se oli kihlattu soitti että olisi valmis tapaamaan minut koskapa olin koko sen kaksi päivää anellut että voitaisiin tavata koska haluaisin kasvotusten pyytää antaaksi ja jättää hyvästit...tapasimme ja saimmekin sovittua koko jutun...jälkeenpäin selvisi että se "kaveri" oliki houkutellu mua pettämään ja oli kihlatullekki valehellu yms että sai meidät eroamaan koska oli ihastunut minuun...

katkaisin tietenkin kaikki välit hesan suuntaan mutta ei siitä päässykkää nii helpolla eroon...seuraavaksi hän vikitteli veljeni ja he alkoivat seurustelemaan ja oon ihan varma että se teki sen ihan vaan kostaakseen minulle sen että katkaisin välit...

enää en voi tuomita pettäjiä koska olen itsekkin sellainen ja se seuraa hautaan asti...joka päivä sitä ajattelen ja aina se tuntuu yhtä pahalta...tulen vielä jatkamaan tästä mutta alkaa jo olla nii pitkä viesti et jatkan toiste...

Kommentit (2)

Vierailija

Joo siis itsekkin tuomitsen pettämisen. Mutta pakko sanoa, että kun mitään fyysistä ei ollut tapahtunut (tai sellaisen kuvan sain sinun tekstistä) niin turha sen takia on itseään kiikkuun vetästä. Ja sit vaikka historiaa ei voi muuksi muuttaa, kannattaa oppia myös antamaan itselleen virheet anteeksi. Virheistä on tarkoitus oppia, ei syyllistää itseään.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat