Koukussa exään..

Vierailija

otsikossa tulikin jo.. En oikeasti tiedä yhtään mitä tehdä..
Tunne alkoi viime talvena, kun olimme avomieheni kanssa seurustelleet vähän yli puolivuotta. Sitten jokin ruuvi päässäni naksahti pois paikoiltaan ja aloin kaipaamaan exääni. Puhuin exäni kanssa mesen välityksellä, sillä hän asuu n 300 km päässä mikä oli eromme syy. Sitten exäni lisäsi vettä myllyyn myöntämällä, että kaipaa minua. Erostamme oli silloin melkein vuosi. Puhuin asiasta avomieheni kanssa, joka luonnollisesti sai hänet aivan sekaisin. Kaipasin omaa rauhaa, että saisin pohdiskella asioita, mutta päinvastoin hän liimautui minuun kuin täi tervaan. Tapasin exäni myös muutamia kertoja ja se oli aivan mahtavaa.. kuin olisi saanut elää uudestaan seurusteluaikaamme sillä erotuksella tietenkin, että kaikki läheinen kontakti jäi pois, sillä en voisi koskaan pettää miestäni ja exänikin sen tiesi. Sitten välimme exäni kanssa ns. viilenivät, emmekä ottaneet toisiimme yhteyttä netissä tai txt viestitse. Emme siis riitautuneet vaan yhteydenotto jäi. Vielä muutamakuukausi sitten luulin, että olin päässyt ihastuksestani eroon, mutta taas se pistää päätänsä esiin, vaikken ole jutellut melkein puoleen vuoteen exäni kanssa. Nyt hän on muutaman kk seurustellut. Nykyinen tilanne on ahdistava, tunnen itseni jatkuvasti väsyneeksi, surulliseksi ja vihaiseksi ja purkaan usein negatiivisia tunteitani avomieheeni, sillä tuntuu ettei pääni enää oikeasti kykene kestämään tätä. Tuntuu, kuin pettäisin itseäni. Useasti minusta tuntuu, että olisi parempi jos olisin sinkku ja että mieheni varmasti löytäisi arvoisensa tyttöystävän, toisinkuin tällaista hepsankeikkaa joka ei edes tiedä mitä haluaa.. Kun ajattelen eroa, niin se herättää välillä kauheaa surua ja joskus se ei tunnu miltään. Seksihalunikin ovat jotenkin loppuneet.. tai vähentyneet hyvinkin radikaalisti.. Mitä ihmettä teen?

Kommentit (4)

Vierailija

Välillä myös tuntuu, että tilanteen laukaisee se, että olemme mieheni kanssa todella erilaisia. Olen ulospäinsuuntautunut ja räväkkä persoona jolla on valtava tempperamentti ja mieheni taas on melko hiljainen ja ns. "sivistynyt"

Vierailija

Aika hankala juttu teidän molempien kannalta..
On oikeastaan aika normaalia että välillä miettii millaista oma elämä olisi, jos olisikin tehnyt/valinnut toisin. Ainakin itse huomaan ajattelevani sillä tavoin joskus.
Mutta en kuitenkaan ikävöi ketään/mitään menneisyydestä, koska olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.

Minusta on väärin, että ajattelee exää kun on kuitenkin suhteessa toisen kanssa. Kannattaisi pitää ainakin tauko, että sinulla olisi aikaa miettiä mitä oikeasti elämältäsi haluaisit ja rakastatko oikeasti nykyistä miestäsi vai kuitenkin sitä entistä.
Ei ole oikeastaan muuta keinoa selvittää asioita...

Vierailija

Tauko olisi muuten ihan hyvä asia, mutta aika vaikeaa toteuttaa. Eikä tunne ole jokapäiväinen. Joskus on hyvä "normaali" päivä ja joskus on tällainen minkä tuossa aloituksessa kuvasinkin. Enkä kyllä usko, että mieheni "mielenterveys" kestäisi tauon pitämistä, sillä ei siitä ole kuitenkaan kauhean kauaa, kun ongelmia oli ja miehelle tuotti tuskaa päästää minua toissavklp viikoksi sukulaiseni luokse. Minusta muutenkin tuntuu, että mieheni on aivan älyttömän riippuvainen minusta..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat