Sitoutumiskammo

Vierailija

Minulla on kaksi keskenään aika ristiriitaista ongelmaa, joihin kaipaan mielipiteitä ja joista haluan kuulla kokemuksia!

Erosin eksästäni melkein vuosi sitten. Seurustelimme 1,5 vuotta, jonka aikana erosimme neljä kertaa. Mies laittoi kolmella ensimmäisellä kerralla poikki, koska aina kun meillä oli riitaa, hän näki eroamisen helpoimmaksi vaihtoehdoksi, ei osannut selvittää asioita. Aina hän halusi palata kuitenkin yhteen parin viikon jälkeen. Suhteen edetessä alkoi olla niin, että minä jouduin pyytää tapaamisia, sain tylyjä vastauksia eikä eksäni ollut oikein innostunut tapaamaan. Jos asiasta kysyin, eksäni suuttui ja aina silloin minä pelkäsin että eroamme taas, joten pyytelin jatkuvasti anteeksi vaikken mitään ollut tehnytkään. Kestin tuota tilannetta pari kuukautta mutta lopuksi olin aivan rikki ja laitoin suhteen poikki. Tämä oli sitten viimeinen eromme. Olen tyytyväinen että erosimme koska suhde oli melko stressaava.

Nyt olen siis sinkku, mihin yksi ongelmistani liittyykin: minulle jäi tästä suhteesta (ensimmäinen vakava suhteeni), jonkinlaiset 'traumat'. Tässä alkusyksyllä minulla oli juttua erään miehen kanssa mutta heti kun tämä sanoi että haluaisi seurustella, lopetin yhteydenpidon täysin. Ajatus seurustelusta ahdistaa minua aivan mielettömästi. Olisin ymmärtänyt jos ensimmäisen kuukauden ajan olisin tuntenut näin. Sehän olisi ollut aivan normaalia, mutta erosta on kuitenkin jo melkein vuosi enkä edelleenkään pystyisi ajatellakaan seurustelevani. Seurustelu ahdistaa, koska en halua enää olla kahlittu keneenkään, en halua pelätä että milloin tulee ero, enkä halua selittää jollekulle koko ajan menojani. Toisaalta kuitenkin kaipaan todella paljon läheisyyttä ja jotakuta joka välittää.

Tähän liittyvä toinen ongelmani ahdistaa minua myös. Saan tätä kaipaamaani läheisyyttä kyllä, koska olen nyt n. puoli vuotta tapaillut erästä miestä. Ongelma on siinä, että tietenkin ihastuin tähän mieheen, ja hän kun teki heti alussa selväksi ettei aio seurustella... Tämä johtuu kuulemma hänen elämäntilanteestaan (työmatkoja on paljon). Näemme kerran viikossa tai harvemmin, töiden takia. Olen miettinyt, että ehkä olen juuri siksi ihastunut tähän mieheen, koska saan häneltä läheisyyttä ja olemme todella samanlaisia sekä viihdyn hänen kanssaan aivan loistavasti, MUTTA tiedän ettei hän aio seurustella, eli saan olla vapaa enkä joudu sitoutua. Kuitenkin haaveilen että voisin olla hänen kanssaan, ja tuntuu että rikon itseäni tällä kun mies on luonnollisesti vain seksin perässä.

Haluaisin tavata jonkun kivan miehen ja haluaisin ihastua (tämän nykyisen säätöni kanssa en mitään vakavaa nimittäin tule saamaan), mutta este tulee aina, kun en pysty seurustella!
Ongelmani ovat niin ristiriitaisia että haluaisin kuulla kokemuksia, mm. miten muut ovat päässeet tällaisesta kammosta eroon.

Kommentit (8)

Vierailija

Kuulostaa kyllä vähän ristiriitaselta, mutta ymmärrän hyvin! Jokainen ihminen kaipaa ihan varmasti läheisyyttä ja ihmistä, joka välittää. Vaikka ei haluaisikaan mitään vakavaa tai pysyvää kumppania elämäänsä.
Eikä se vuosikaan välttämättä ole aika eikä mikään toipua edellisessä suhteessa pieleen menneistä jutuista, oli siinä sitten mättänyt mikä tahansa asia. Mietippä vaikka kuinka pitkään esim. edellisessä suhteessa petetyksi tulleen pelko ja luottamuspula saattaa vaikuttaa uusissa suhteissa. Vielä vuosienkin päästä!

Mun mielestä kannattaisi edetä ihan rauhassa ja nimenomaan kuunnella omaa sydäntä. Niin kauan kun ajatus jostain vakavammasta ahdistaa, niin annat itelles aikaa. Eihän sulla ole kiire mihinkään. Jos tapaat jonkun kiinnostavan ihmisen, etene rauhassa, äläkä vaan hätiköi. Voit vaikka yrittää selittää tälle tyypille tuntemuksistas, ja siitä, ettet välttämättä pysty vielä mihinkään vakavaan.
Ihan varmasti vielä jonain päivänä pystyt kunnon suhteeseen! Todennäkösesti oot vielä nuori, nauti nuoruudesta ilman sitoutumispakkoa ja sittenkun joku ihminen kolahtaa kunnolla, huomaat sen kyllä :>

Vierailija

Minusta on ainakin aika selvää se, mistä tämä sinun sitoutumiskammosi on oikein tullut. Edellisessä suhteessasi kun et olisi voinut sitoutuakaan,vaikka itse olisit niin halunnutkin. Ikävää tietysti, että olet joutunut kokemaan tuollaisen, henkisesti hyvin raskaan suhteen. On varmaan erittäin harva, kehen tämmöinen ei mitenkään vaikuttaisi. Pahimmassa tapauksessa toipuminen saattaa kestää jopa vuosia, vuosi on kuitenkin tällaisen jälkeen vielä varsin lyhyt aika. Tähän sinun tilanteeseesi liittyy kuitenkin mielestäni aika paljon ongelmia. Asiat ovat jotenkin tässä tapauksessa niin hirmu ristiriitaisia, ja itse koet ne ongelmaksi. Et ole jotenkin ollenkaan sinut asioidesi kanssa. Tämän takia minusta voisit jutella asiasta esim. psykologin kanssa. Uskoisin, että toipuisit tästä nopeammin. Se varmaan auttaisi sinua asioiden selkiytymisessä, ja pääsisit paremmin eteenpäin kuin vaan omin avuin. Tässä tietysti auttaa aikakin se nyt on selvä. Etköhän nyt kuitenkin ota tavoitteeksi sen, että ajan myötä löydät jonkun ihanan miehen, johon ilman muuta haluat sitoutua. Et varmaan oikeasti ole vielä tavannut sellaista. Jos kuitenkin läheisyyden kaipuusi on niin suuri, että tarvitset tällaisen pelkän seksisuhteen, niin siinä ei kyllä saisi olla liikaa tunteet mukana, koska niistä ei yleensä voi tulla mitään sen kummempaa. Vaikuttaa siltä, ettet osaa suhtautua asiaan näin. Tietysti ei kai sitä nyt intiimihetkiä yleensä ihan kenen kanssa tahansa edes halua/ pysty harrastamaan. Mihinkään yhden illan juttuihin en ainakaan kehoita sinua ryhtymään missään tapauksessa. Toivon sinulle asioiden selkiytymistä. Päätät sitten olla sinkkuna tai parisuhteessa. Pääasia, että voisit olla elämääsi jatkossa tyytyväinen!

Vierailija

Minkä laista sitoutumiskammo oikeastaan on?

Itse olen tapaillut miestä jo 2kk, hän ei halua sitoutua. En ymmärrä. Okei, hän seurusteli minua ennen 4½ vuotta naisen kanssa, heidän erosta on kuitenkin jo 1½ vuotta... Voiko tämä jotenkin olla syy tämän miehen sitoutumishaluttomuuteen? Hän haluaa tapailla, mutta ei sitoutua.. Me ollaan kyllä sovittu ettei olla muiden kanssa, ja nähdään pari-kolme kertaa viikossa. Minusta tuntuu tavallaan pahalta koska en tiedä oikein miksi tämä mies ei halua sitoutua.. Kyllä hän puhuu jostain että hän on tottunut olemaan yksin, hän on erakko, ja ei halua sitoutua koska se tarkoittaa että pitää jatkuvasti ilmoitella menoista ja kaikesta pitää sopia? (hän saa seurustelun kuulostamaan vaklilalta)kun minun mielestä taas seurustelu on vapaata ja rentoa..

Minua pelottaa että tuhlaan aikaani tähän mieheen, jospa hän ei koskaan haluakaan mitään vakavempaa minun kanssa? Ollaan me tästä puhuttu, mutta koskaan en saa vastauksia.. En ollenkaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä? tai minkälainen minun pitäisi olla tai ajatella... Apuja?

Vierailija

Kyllä kai se sitoutumiskammo aika monella jotenkin johtuu niistä aiemmista suhteista. Sitä varmaan jotenkin kokee epäonnistuneensa, eikä kovin nopeasti välttämättä haluaisi joutua samaan tilanteeseen uudestaan. Sitä jotenkin kai haluaa suojella itseään sitoutumattomuudella.Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö toinen tykkäisi, joten sitä ei kannata niin kauheasti miettiä, ja etsiä jatkuvasti itsestä jotain vikaa. Tärkeintä ei kai kuitenkaan ole suhteen laatu vaan se, että on muuten mukavaa ja hyvä olla yhdessä. Ainoastaan tämä asia saattaa olla siinä tapauksessa iso ongelma, jos toinen haluaa esim. avo-tai avioliiton ja lapsia, ja toinen haluaa pääasiassa vaan tapailla. Nuoretkaan ei monesti halua sitoutua, mutta silloin se varsinaisesti ei ole kammoa. Ehkä sitä voi olla ihan hyväkin saada vähän kokemuksia ennen kun alkaa olemaan vaan yhden ihmisen kanssa. Aika harvoin yleensä nimittäin se ensimmäinen kohdalle sattuva on se paras mahdollinen. Ehkä kuitenkin miehet ovat useimmin niitä, ketkä eivät niin halua sitoutua. Johtunee miesten ajatusmaailmasta ja jonkinlaisesta vapauden kaipuusta. Aika usein ainakin joutuu vähän odottamaan sitä sitoutumista. Yleensä kuitenkin jokainen haluaa sitoutua jossain elämänsä vaiheessa. Joskus tarve sitoutua voi mennä lopullisestikin sen jälkeen, kun sen on jo kerrankin kokenut. On tietysti olemassa sellainenkin ihmistyyppi, kuka ei pysty sitoutumaan koskaan, mutta se nyt on varmaan aika harvinaista.

Vierailija

Kiitos avusta Mirabelle ja Ilolumi! Joo, tuo aika tässä varmaan auttaa, mutta en haluaisi odottaa monta vuotta että pystyn taas sitoutua johonkuhun, kun kuitenkin haluan niin paljon läheisyyttä.
Tämän seksisuhteen haluankin lopettaa, koska se sattuu kun toivon samalla liikoja. Mutta jos lopetan sen, en saa läheisyyttä mistään ja ahdistun! Miten voi yksi ihminen olla näin sekaisin. :D
(Ja lisäksi tämä mies on juuri samanlainen kuin minä, jollaisia on todella vaikeaa löytää! Siksi en haluaisi päästää tätä juttua irti. Äh.)

Saanko kysyä Sussuw_, minkälaisia kokemuksia sinulla on seurustelusta? Sanoit että mielestäsi se on helppoa. Itselläni tähän mennessä ainoa kokemus seurustelusta oli todella ahdistava ja rankka, ja sen takia en halua enää kokea samanlaista. Jospa miehesi edellinen suhde oli samantapainen - oliko hänen exänsä esimerkiksi mustasukkainen, joka on luonut miehelle kuvan seurustelun kahlitsevuudesta? En usko, että se johtuu sinusta, ei varmasti! Ei mies tapailisi sinua ja sopisi ettei näe muita, ellei välittäisi. Hän ei vaan halua kahlita itseään keneenkään, koska joutuisi sopimaan joka asiasta eikä saisi mennä vapaasti. Aikahan se kai on ainoa mikä auttaa, omassa tapauksessani en välttämättä pystyisi edes vielä sitoutumaan tuohon että näen vain yhtä henkilöä (ellei se olisi tämä nykyinen seksipartnerini, mutta en tiedä pystyisinkö siltikään!).

Vierailija

Seie ja Sussuw, teillä molemmilla on miehet jotka ei osaa arvostaa teitä niinkuin pitäisi! Vaikuttaa enemmänkin hyväksikäytöltä, vaikka ymmärrettävää jos he ovat pettyneet itse aikaisemmissa suhteissa ja eivät osaisi sitoutua. Te olette molemmat siinä asemassa että voitte laittaa jutut poikki ettette satuta itseänne enempää. Ehkä miehet sitten tajuaisivat mitä ovat menettäneet! ;) Jos eivät, niin ei ole sitten tarkoitus.

Minäkin olen pettynyt pari kertaa seurustelusuhteissa, ja näiden huonojen kokemuksien jälkeen menetin osittain uskoni toimiviin, kestäviin parisuhteisiin. Sitten noin 2,5 vuoden jälkeen viimeisestä erosta tapasin maailman ihanimman miehen, jonka kanssa kaikki palaset loksahtivat nätisti kohdalleen. (Tosin jonkin ajan päästä ilmoitin että ollaan vaan kavereita, etten taas satuttaisi itseäni, mutta onneksi mies oli hurmaavan sinnikäs) Edelleen 7 kuukauden yhdessä olon jälkeen välillä mietin että entä jos tämäkin herra jättää minut, mutta kaikki tähdet ja auringot osoittavat toisin :)

Aika ei välttämättä itsestään paranna haavat, mutta oikea ihminen ainakin auttaa!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat