Mikä vikana?

Vierailija

Siis minun ongelmani on moninainen ja minulla on vähän ihmisiä jolle puhua. Ensinnäkin minua ahdistaa kaikki. Siis olen 20, enkä ole koskaan seurustellut. En yksinkertaisesti pysty. Olen vitsikäs, sukkela ja osaan jutella miehille jos tiedän että he haluavat vain olla ystäviä tai jutella muuten vaan. Jos tiedän että he haluaisivat jotain muuta, en yksin kertaisesti pysty. Minua käy heti ahdistamaan aivan mielettömästi ja ,jotta pääsen ahdistuksesta heittäydyn kylmäksi ja teen selväksi ettei minuun ole mitään mahdollisuuksia. Sitten kumminkin haaveilen elämäni jutusta, mutta tosi paikan tullen en pysty.
Lisäksi minua hävettää kun mietin jälkeen päin että juttelin jollekkkin äijällä, vaikka sehän on ihan normaalia. Ja mitä sitten? Tuskin näen häntä enään koskaan.

Lisäksi veikkaan että minulla on paniikkihäiriö, koska viime vuonna olin ihan todella ahdistunut omasta terveydestäni (pelkäsin sydänkohtausta ja jne vaikka olin terve) ja nyt pelkään että tulen hulluksi ja teen itselleni jotain ja perheelleni. Tämä vain lisää ahdistustani ja möykkyä rinnassani. Voin unohtaa nämä jutut vaikka viikoiksi, mutta sitten ne taas iskevät ja murehdin niitä koko ajan. Pelkään oikeasti tulevani hulluksi. En pysty tyhjentämään astianpesukonetta ollenkaan,koska siellä on veitsiä.Tämä on itse asiassa alkanut jo lapsena, sillä minulla oli pienenä erittäin paha oksennuspelko. Nukuin hyvin pitkään vanhempieni kanssa samassa huoneseessa, enkä pystynyt käymään alle 13-v yökylässä ollenkaan. Siksi, että pelkäsin oksentamista.

Olisiko jo aika mennä jollekkin terapeutille ja miettiä mistä tämä kaikki johtuu? Miksi kaikki ahdistaa, on luottamuspelko ihmisiin ja kehittelen joka vuosi itselleni uuden pelon aiheen. Mitään traumaattista en muista lapsuudestani.

kiitos kaikille jotka luki ja tämäkin jo helpotti :)

Kommentit (1)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat