Onkelma

Vierailija

No niin, siis mielipiteitä kaivattaisiin.

Siis, mulla on poikaystävä, jonka kanssa oon seurustellu nyt melkein 2 vuotta. Ite oon 15 ja se 17. Erottiin n. 2vk sitten. Rakastan sitä tosi paljon ja sekin rakastaa mua. Ongelmana on vaan sen "sairaus", mustasukkaisuus ja vainoharhaisuus, joka on todella pahaa, siksi sanoin noin ilkeästi sairaus.

Hyppään nyt vähän aiheesta ja palaan taaksepäin ajassa.
Eli siis. Oon aina ollu tosi sosiaalinen. Ala-asteella mulla oli paljon kavereita, suurin osa poikia. Oon itekin ollu aina vähän jätkä ja liikkunu jätkien kaa. Oikeestaan kaikki _kaverit_ oli poikia, mut YSTÄVÄT, jota oli muutama, tyttöjä. En ala asteella kertaakaan seurustellu, se että olin poikien kaa ei tarkottanu et tykkäsin niistä kaikista vuoroperää ja et oisin niissä roikkunu, ne oli vaan kavereita.

Sama jatkui ylä-asteella, porukka vaan vaihtui. Jouduin eri luokille ystävieni kanssa, ja tiet vähän eros sitä kautta. Sain uusia ystäviä myöhemmin sitten omalta luokaltani. Melkein heti alkuun aloin liikkua yhden tytön kanssa mun luokalta, ja se sitten tutustutti mut sen porukkaan. Seilläkin suurin osa jätkiä, ja tulin heti niitten kaa toimeen. Aloin sitten taas liikkua lähinnä jätkien ja sen tytön kanssa. Rassailtiin mopoja ja kaikkia jätkien juttuja. Siinä menikin melkeen eka syksy ylä asteella, kunnes tämä alussa mainittu poikaystävä jota en ennestään tuntenut, siirrettiin meiän luokalle. Aluksi vihasin sitä niin paljon, se oli ihan äärettömän ärsyttävä. Sitä paitsi sillä oli ollut jotain juttua yhden muijan kanssa, jonka kanssa en ikinä ollu tullu toimeen, ja ne oli sitte vähä yhessä vittuillu mulle :D No, jostain syystä se alko sit enemmän juttelee mulle ja hakeutuu mun seuraan, ja mäkin sit huomasin et se on oikeestaan ihan jees :) Siin meni sit jonku aikaa, ekan oltii sen kaa "sattumalta" samas porukas, ja sit alettii olee jo kahestaa. Sit melkee heti joulun jälkee alettii seurustelee. Aluks kaikki on ihan hyvin, kun se ei ollu vielä niin vakavalla pohjalla, mut pikkuhiljaa kaikki alko muuttuu.
Täs kohtaa ois varmaa hyvä palata alkuun. (huh, tuleepa pitkä teksti..)

Niin siis, nyt kun tunnette minuu jonkun verran, niin pari kysysmystä:

1. Onko väärin, jos seurustelen, ja mulla on kaveri, joka on poika, jonka oon tuntenu polvenkorkusesta asti, ja se on ollu paras kaveri melkein tarhaiästä lähtien, ja vietän sen kanssa aikaa? Onko se väärin jos on jonkun toisen pojan kanssa?

2. Onko väärin, että vaikka aloitan seurustelun, ja mulla ja mun poikaystävällä ei ole yhteisiä kavereita, jos olen jossain omassa porukassani missä oon ollut kauan ennekuin seurustelu alkoi, jossa suurin osa on poikia, mutta myös tyttöjä?

Joskus silloin, kun oltiin joku 6kk seurusteltu, alko ilmetä näitä ongelmia. Se alko vahtii mua, en saa tehdä yhtään mitään, en saa olla kavereitten kaa, en saa puhuu muille pojille.. Tää ilmeni jo lievempänä aikasemmin, mut ei näin pahana.. Pikkuhiljaa mun kaveritki alko kyllästyy siihen, että en koskaan voinu olla niitten kaa, tai jos itsepäisesti olin, niin aina jouduin samalla heidän kanssa ollessaan riitelemään puhelimessa. Kaikenlisäks kun meillä ei ollu mitään yhteisiä kavereita, ei ikinä voitu yhdessä olla missään, niin hän ei voinu olla vahtimassa mitä teen jne. Häntä ei kuulemma kinnosta missään porukassa oleminen, eikä hää oo kenenkään tyttöjen kaveri, kun se on kuulemma väärin jos seurustelee. Ja ihankuin muka ikinä olisin mitään tehnyt, en ikinä, en ikinä maailmassa voisi kuvitella takaväni mitään niin kamalaa kuin pettäminne taijokin muu tollanen. Mutta ei. Aina vaan "kyllä mä suhun luotan mut en luota niihin muihin ketä siellä on".

Tässä vaiheessa olin jo niin rakastunut, etten osannt tehdä mitään. Ja rakastuin vaan koko ajan enemmän ja enemmän kaikesta vaikeasta huolimassa, sillä osasi se olla ihanakin.

Nyt viimeisen 8kk aikana tilanne on mennyt siihen, että olen menettänyt kaikki vanhat ystävät ja kaverit. He eivät vaan enään jaksanu pitää yhteyttä, kun tiesivät minkälaista mun kanssa oleminen poikaystäväni takia oli. Mua alettiin jättää kaiken ulkopuolle, ja ei ollut enää muuta seuraa kun poikkis. Silti hän aina jaksoi epäillä mua jostain, vaikka en edes käynyt missään. En enää jaksa tähän kirjoittaa asiasta enempää, kysykää sitten jos on jotain kysyttävää niin tarkennan.

Niin siis, tää pointti on, et mitä mieltä te ootte näistä asioista, ja mitä @!#$ä mun pitäis tehdä kun rakastan sitä niin älyttömän paljon. Vaikka tää teksi on aika negatiivinen hänestä, niin silti, se on auttanut mua niin paljon kun on ollu vaikeeta, en ois koskaan uskonu että joku olis mulle niin ihana kun hän on. En ees osaa selittää tätä kunnolla, mut silti. Meillä on jo näinkin lyhyessä ajassa kertynyt niin paljon yhteisiä muistoja ja ihania hetkiä, ettei tätä voin vaan hetkessä unohtaa tyyliin "joo mä jätän sut, en enää ikin puhu sulle teremorohei!"

Kommentit (2)

Vierailija

joskus juttu ei vaan toimi. poikaystäviä tulee ja menee, mutta siinä vaiheessa kun kaverit alkaa kaikota, pitää jo tosissaan punnita tilanne uusiksi:S

Vierailija

ai nii, heti muistu mielee mitä unohtu. siis olin aika pitkään yksin, enneku viime keväänä aloin taas tutustuu pariin tyttöön, jonka kaa viimeeks seiskalla oon ollu kaveri. Nyt meist on alkanu tulee iha hyvii ystävii.

Ja se tärkein unohtu! :D

Melkeen kaikki, mistä hän on minuu kieltäny, se tekee ite! Se ei vaan ymmärrä sitä. Se ei haittaa mua, et se on porukassa mis on tyttöjä, juttelee tyttöjen kaa, sil on kavereit ketkä on tyttöi, vaan se, että se ei ymmärrä, et se tekee samoi NORMAALEITA nuorten juttuja mistä se mua kieltää.

Sit se ei haluu olla mun kaa samas porukas, vaikka nykyää meil on yhteisii tuttui jne. se on sanonu ettei se mua häpee, mut joku kyllä mättää ja pahasti.

En vaan voi ymmärtää tällasta. Mut siis, jos jotain kiinnosti tää, niin kysykää ihmees jos jäi asioit epäselviks. Ja Suuri kiitos etukäteen!
------------------------------------------------------------------------------

Niinhän se menee, halusin vaan silti asioihin selkoa.. Pitäis kaan vaan vihdoin antaa periks.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat