Outoa?

Vierailija

Elikkäs, mä jätin poikaystäväni vähä päälle kuukausi sitte, meidän juttu kesti jotain 7kk. Koko sinä aikana en ollu hirveen varma, että haluanko ees olla sen tyypin kans, vaikka kyllähän se aina ajoittain hauskaa oliki, mutta en osannu ottaa sitä juttua silleen yhtää totisemmin. Monta kertaa mietin pitäiskö mun jättää se, ku ei se tuntunu musta kovin oikeelta sitä kohtaan, et jatkan vaikka mulla ei mitää kovin erikoisia tunteita sitä kohtaan ollu. Tai ainaki suurimman osan ajasta oli niin. Sillä taas asiat oli päinvastoin, se otti sen aiva tosissaan ja sanoi eron jälkeen et oli aikonu kosia mua jo jonku aikaa, ja tietysti sillä otti ero tosi koville. Ei oo vielä toipunu siitä, ja välillä aina joudun lohduttaan sitä, ku se on niin maassa :<.

No, kumminki, mun piti vaan kysyä että onko se outoa jos mä nyt tunnen pientä mustasukkaisuutta ku se saa huomiota joltain toisilta naisilta? Vai onko se ihan normaalia?

Mulla on kyllä pienesti ikävä joitain asioita meidän suhtees, niinku vaikka seksiä, keskusteluita ja kaikkia semmosia huomionosoituksia. Mutta en oo varma pystyisinkö ainakaa palaamaan yhteen, ku ensinnäki mua ajoittain ahdisti olla yhdes sen kans, ja sit pelkään että särkisin sen sydämen uudelleen...

En oikeen tiä minkälaisia neuvoja mä haluaisin, mutta sanokaa ny vähä mielipidettä tilanteesta :D

Kommentit (5)

Vierailija

Ei se mun mielestä outoa ole että kokee tuollaista mustasukkaisuutta (luulen ainaki et itse samassa tilanteessa kokisin myös, koska oon itsekin peruskatkera) mutta kuulostaa siltä että oman hyvänolos kannalta sun on syytä siirtyä eteenpäin mahdollisimman äkkiä. Jos nyt jäät potemaan edellistä suhdettas niin saatat paisutella sitä päässäs niin paljon et loppujen lopuks palaattekin yhteen, ja sitten oletkin taas jo pisteessä a.

Lisäksi aika harvoin kestää sellainen suhde, jossa kihloihin mennään jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Sellainen ei ole kovin aikuismaista toimintaa eikä lapset osaa pitää parisuhdetta yllä kovinkaan usein. Eli jos se sua yhtään lohduttaa ni olisitte varmastikin päätyneet eroon joka tapauksessa.

Siirry eteenpäin, mutta maltilla. Seksiä, keskusteluita ja huomionosoituksia on kaikissa suhteissa (tai no terveissä ainakin) ni kannattaa keskittyä löytämään joku sellainen kundi jonka kanssa kaikki muukin naksahtaa paremmin kohdalleen kuin tämän edellisen.

Vierailija

Tekstistäsi päätellen olette molemmat nuoria ihmisiä. En usko, että noin lyhyessä ajassa kumpikaan vielä kunnolla toisiaan oppii edes tuntemaan. Voi olla, että poikakaverisi oli enemmän halukas tutustumaan sinuun paremmin ja ehti jo unelmoida ties mistä. Olitteko koskaan keskustelleet teidän suhteesta? Eli mitä te molemmat haluatte ja jne?
Itse et näyttänyt kauheasti panostavan suhteeseen vaikka piditkin siitä kun on seksiä yms. Nuorina sitä opetellaan erilaisten ihmissuhteiden kautta mitä on olla suhteessa tai ylipäätään mitä haluaa omalta elämältä. Seikkailunhalu, itsenäisyys ja erilaiset kokeilut ihmissuhteissa kuuluu tuohon nuoruuteen. Haluat ensin kokea ja tutustua kaikkeen uuteen, etkä välttämättä ole valmis parisuhteeseen? Tiedä sitä sitten mutta näin minä näen ja ymmärrän asiasi. Ei sitä tarvitsekaan nuorena suhteeseen mennä hetken huumasta vaan ota oma aikasi siihen, että ymmärrät itseäsi ja toimiasi paremmin.
Joskus ihminen kaipaa läheisyyttä ja lämpöä, yksin ei aina ole mukavaa. Silloin voi tulla erilaisia tunteita pintaan ja ajatella et mitä se suhde olis voinut olla. Turha menneitä on murehtia ja poikakaverisi oli yksi niistä monesta muusta pojasta, joita vielä tuolla maailmassa on.
En suosittele sinua toimimaan lohduttajana exällesi koska se ei ole sinun tehtäväsi. Koetko jotenkin loukanneen exääsi? Helposti tuollaisissa tilanteissa voi vanha suola janottaa ja hups voit löytää itsesi taas hänen läheisyydestään. Ja yleensä tunteet voivat vaihdella rajusti puolelta toiselle ja etenkin jos olet tekemisissä sen pojan kanssa niin voi noita mustasukkaisuus juttuja ilmestyä.
Sinun kannattaa välttää exääsi ja etsiä itsellesi uusia kavereita muuten jäät kiusaamaan itseäsi ja haikailet sellaisen asian perään johon aiemmin olit tehnyt lopun. Hyväksy menettämisen tunne ja etsi uusia juttuja elämääsi. Pojat ja tytöt menee ja tulee. Ja kyllä sinä ehdit vielä kokea parisuhteen ihanuutta kunhan kasvat aikuiseksi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tsemppiä.

Vierailija

Oon itekki miettiny just noita samoja asioita.. Ja mä oon siis 18-vuotias ja se 22. Unohdin vähä kertoo näitä taustoja tarkemmin :D, se poika on mun yhden parhaan kaverin isoveli. Ja me ollaan tunnettu n. 7-vuotiaasta asti sen pikkusiskon kans, eli tunsin ton pojanki ennestään ja se tunsi mut, vaikka ei oltu ikinä kumminkaa oikeen erityisemmin toisiin tutustuttu. Toi juttu vaan jotenki lähti siitä ku yks päivä jutskattiin facebookis ja sovittiin tapaaminen ja yks asia johti toiseen. Sitte ne tapaamiset vaan jatkui, ja siitä pikkuhiljaa kehittyi jotaki enemmän. Mua alunperinki kumminki epäilytti koko juttu, mutta olin niin tyhmä että annoin sen vaan jatkua. Aluksi se oli silleen "salatapaamisia" :D, mutta sitte me pikkuhiljaa tultiin esille varmaan parin kuukauden jälkeen joskus.
Sitte mä kyllä järkytyin ku se alkoi pikkuhiljaa puhua kihloihin menemisestä, että oli nähny sellasia unia ja kaikkee tollasta. Mua ahdisti ajatuski siitä. Ensinnäki sen takia ku en kokenu, että se on oikea henkilö, ja toiseksi mä oon aiva liian nuori sitoutumaan ja lupaamaan jotaki sellasta jonka odotetaan kestävän loppuelämän ajan. Lopulta mua sitte rupes ahdistamaan yhdessäoloki, ja jopa sen kosketus niin paljo että päätin laittaa pisteen koko jutulle.

Kyllä me keskusteltiin meidän suhteesta aika useinki. Mutta useimmiten meillä vaan tuli riitaa koko jutusta loppujen lopuks, koska me molemmat haluttiin eri asioita.
Ja sitä mäki yritin koko ajan selittää tälle toiselle, että en välttämättä oo vielä valmis mihinkää hirveen vakavaan, että katotaan ny mitä tästä tulee. Yritin siis sanoa sille ettei otettaisi tätä juttua liian vakavasti. Mutta eihän se mua kuunnellu, sanoi vaan että haluais löytää elämänkumppanin jo nyt ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja että nyt se oli vihdoinki löytäny jonku sopivan, josta todella välitti. Kaikki tollanen mitä se sanoi kuulosti hirveen painostavalta, mutta en mä pystyny vaan särkemään sen unelmia kertaheitolla, vaan mietiskelin asioita ennenku tein mitää, koska se oli tavallaan muuttanu elämäntyyliään ja itteään mun takia. Se teki asioita eri lailla ku ennen, ja kasvoi ihmisenä (jos sitä ny niin voi sanoa : D). Sitte ku mä yllättäen halusin erota, niin se mietiskeli että miten se osaa elää ilman mua. Mä kyllä tiedän että on aika naiivia ajatella niinku se ajattelee, ja kiintyä niin kovasti lyhyessä ajassa. Mutta minkä mä sille voin?
Mä nimenomaan halusin vaan kokeilla minkälaista sitä on elää parisuhtees (aika törkeesti sanottu sitä toista kohtaan, mutta kyllä te tiedätte mitä mä tarkotan).

Kyllä mä luulen että loukkasin sen tunteita aika pahasti. Se on monta kertaa sanonu mulle että olisin vaan käyttäny sitä hyväksi koko 7kk ajan, ja oon aina yrittäny selostaa että se on aika pieni osa ihmisen elämästä ja suhteita tulee ja menee ja kaikesta saa lisää elämänkokemusta, pitää vaan osata jatkaa elämää ajatellen että olihan se kiva kokemus, mutta onhan sitä elämää vielä edessä. Se vaan masentuu lisää noista mun puheista, ja eroamisen jälkeen on monesti sanonu mulle tekevänsä itsemurhan... Eli aika pahasti mä sitä loukkasin, sen kunnia ja itseluottamus meni, tai niin se ainaki sanoo, ja ettei enää pysty luottamaan kehenkää. Mutta kyllä mä uskon, että se lopulta tästä yli pääsee, jos vaan jaksaa pysyä vahvana.
On aika vaikeeta olla lohduttamatta sitä, ku mä olin oikeastaan ainut ihminen sen elämässä johon se voi täysin luottaa. Ku se liikkui vähä sellasis piireis, ettei niis yleensä paljo tunteistaan tai mistää henkilökohtasesta voi puhua, ku kaikki vaan juoruttiin eteenpäin. Mutta oon kuitenki yrittäny olla mahdollisimman vähä läsnä sen elämäs nyt, että ei olla tavattukaa nyt vähään aikaan. Ja en mä antaisi mitää kaduttavaa ees tapahtua, jo ajatuksesta tulee huono omatunto. Se vois saada väärän käsityksen siitä ja ties mitä sitte vois tapahtua...

Onneks meillä ei oikeestaan ollu yhteisiä kavereita, ettei ainakaa siitä tarvi kovin murehtia :D.

Oho, vähä venyi tää viesti : D no toivottavasti ees joku jaksaa lukee.

Kiitti vastauksista, oon odottanukki saavani jonkilaista tukea mun päätökselle :).

Vierailija

tuo on erittäin normaalia. ite jouduin kans jättämään yhden tyypin samasta syystä, että en tunte olevani reilu jos oisin jatkanu. Se löysi aika lyhellä aikavälillä uuden ja aluks olin mustis. tunne kyllä katos yhtä nopeaa ku tuliki. Ajan kanssa siis pitäisi helpottaa. Koeta vaan jaksaa vaikka koville ottais. Sä löydät kyllä sellaisen josta oot oikeasti kiinnostunut kumppanina

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat