Abortti

Vierailija

Hei!

Olen sairaanhoitaja opiskelija Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Teen opinnäytetyötä seksuaaliterveydestä ja raskauden keskeytyskokemuksista. Opinnäytetyöni valmistuu marraskuun loppuun 2010 mennessä. Opinnäytetyöhöni liittyvään tutkimukseen etsin raskauden keskeytyksen kokeneita naisia, jotka haluavat jakaa kanssani raskauden keskeytyskokemuksen ja antaa palautetta raskauden keskeytyksen ohjauksesta osastolla sekä poliklinikalla. Myös miehet saavat kertoa oman kokemuksen. Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista ja luottamuksellista. Voit vastata kysymyksiin täysin anonyymisti. Opinnäytetyön tarkoituksena on kehittää hoitajien toimintaa raskauden keskeytyksen aikana.

1. Tässä voit kertoa omin sanoin omasta raskauden keskeytyskokemuksestasi.(Ajatuksista, tunteista, kehollisista reaktioista, hoitajien toiminnasta, kaikesta mikä liittyy omaan kokemuikseesi)

2. Millaista ohjausta olisitte halunneet saada raskauden keskeytyksen aikana? Entä sen jälkeen?

3. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet selviytymiseenne raskauden keskeytyksen tuomasta fyysisestä ja henkisestä stressistä?

Yhteistyöterveisin, Marjo

Kommentit (2)

Vierailija

1. Aluksi pelotti aika paljon kun olin vain kuullut että sattuu mahaan niin paljon että tekisi mieli vaan hakata jotain.. Muutenkin mietin kokoajan että millasta se olis jos olisin sittenki päättänyt pitää sen. Ensin kun menin terveyskeskukseen ja siellä oli mies lääkäri, ei mulle kerrottu mistään mitään et mitä tulee tapahtuun jne, luin kaikkia juttuja vaan netistä ja osa niistäkin oli jotain keksittyjä joten en tiennyt enää edes mihin uskoa.. kun oli aika mennä sairaalaan ottamaan raskauden keskeytyksen alottavia pillereitä, sain onneksi tukea poikaystävästäni ja äidistäni. Siellä sitten oli onneksi nais-lääkäri joka kertoi todella paljon enemmän kaikkea, ja siihen olen tyytyväinen.
Kun raskauden keskeytys oli aloitettu se sattui todella paljon mahassa ja vain huusin ja pyörin lattialla, ja se oli kamalinta kipua mitä minulla on ikinä ollut! Söin siinä sitten parit kolmio-lääkkeet ja kyllä se siitä vähän ajan päästä sitten hiipui ...

2. Enemmän tietoa etukäteen, esim. terveyskeskuksesta. Sen jälkeistä tietoa sain jo sairaalasta kiitettävästi.

3. Oman äidin tuki. Oli todella hyvä kertoa hänelle raskaudestani, vaikka se oli aluksi aika vaikeaa. Äitini on aina sanonut että voin kertoa hänelle mistä tahansa.. Poikaystävästäni ei kauheasti ollut apua mutta yritti hänkin VÄLILLÄ parhaansa mukaan..

Nykyään tämä poikaystävä on siis jo historiaa ja olen ihan tyytyväinen päätökseen. Hän ei edes välillä tuntunut tajuavan mitä minulle tapahtuu.. Ainakaan kun oli pahoinvointia ja juoksin oksentamassa hän vain välillä huusi että ei aina voi olla noin huono olo... Olen sinäänsä ihan tyytyväinen päätökseeni, koska olen 15 -vuotias enkä olisi pystynyt kasvattamaan lasta yksin ja nyt saan jatkaa elämääni siihen asti, kun olisin oikeasti valmis omaan lapseen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat