Pikkusen hämärää!

Vierailija

Tiedän kun tämän kirjoitan mitä mieltä ihmiset ovat, mutta kirjoitan kuitenkin.
Elän melko tuoreessa avoliitossa, olemme avokkini kanssa ostaneet maaliskuussa asunnon. Ongelmana on avokin exä ja avokin muukin käytös.
Exä häiriköi tahallaan avokin elämää laittamalla tekstiviestiä lähes päivittäin, avokki kärsi aikanaan exänsä käytöksestä todella paljon ja heidän ero oli riitaisa ja avokki oli siitä pitkään todella rikki (erosta aikaa lähemmäs 3 vuotta). Avokki vastailee exänsä viesteihin minulta salaa, menee pitkin nurkkia puhelimen kanssa, pitää sitä äänettömällä ja koko ajan kyttää koska viestiä tulisi. Avokki tykkää käydä samassa ravintolassa jossa exänsä myös käy ja kun yhdessä olemme liikenteessä avokki ei ole tuntevinankaan minua vaan pysyttelee exänsä näköpiirissä (tahallaan). Känniviestejä he laittaa joka viikonloppu puolin ja toisin. Asiasta kun sanoo niin avokki lähtee irti kaikista henkseleistä ja alkaa raivota.
Meidän suhteessa ei ole minkäänlaisia hellyyden osoituksia, seksiä on joskus usein joskus ei ollenkaan ja se on hyvin nopeaa toimintaa ilman ylimääräisiä lepertelyjä. Avokki ei koskaan kehu minua mistään, on kova arvostelemaan muiden elämää ja ylistää omaa osaamistaan ja tekojaan. Hän ei ole väkivaltainen fyysisesti mutta osaa henkisen väkivallan sitäkin paremmin. Yhteisen asunnon remontoinnissa olisi minun pitänyt osata tehdä kaikkea mitä miehetkin osaa (putki-, sähkö- ja remonttityöt) enkä saanut omien töiden lisäksi levätä, minulla ei saa olla vapaita vaan koko ajan pitäisi siivota tai muuta tuusata.
Olen suhteessa siis exässään kiinni olevan narsismista kärsivän kanssa, miksen lähde menemään? Siinäpä pulma, kertokaa mikä ihme mua pidättelee! Kiitos niille jotka jaksoivat lukea.

Kommentit (5)

Vierailija

Voi hyvä nainen! varmaan se on rakkaus joka pidättelee tai vastaava..
mutta nyt taitaa kyllä riittää! Ota itseäsi niskasta kiinni, ymmärrä että ansaitset vain kaikkein parasta (sanoi kuka tahansa sitten mitä tahansa)ja keskä avokkiasi suksimaan helvetin kuuseen ja jättämään sut kokonaan rauhaan! jos sulla olis veli tai joku jonka ottaa mukaan tueksi tilanteeseen se olis aika hyvä niin ei tarvitse pelätä että hän tekee sinulle jotain.
Tsemppiä sulle ja koita oikeesti päästä pois tosta! :S

Vierailija

Onko käytös ollut jatkuvasti samanlaista? Koska täytyy kyllä todella ihmetellä, miksi ihmeessä olet suostunut asunnon ostoon kyseisen miehen kanssa, jos hän on koko suhteenne ajan käyttätynyt tuolla tavalla.

Minäkin uskon, että rakkaus on se, mikä pidättelee. Toinen on varmasti juuri hankittu asunto, johon on kulunut aikaa, rahaa ja voimia. Tuntuisi varmasti turhalle luopua tai ruveta riitelemään kyseisestä asunnosta. (Sain sen käsityksen, että se on yhteinen asunto) Tähän päälle vielä se, että on tottunut olemaan jonkun toisen kanssa, niin täytyy kyllä sanoa, ettei varmasti ole helppoa lähteä vain lätkimään. Jos sitä ihan oikeasti haluat, tee itsellesi selväksi, kuinka väärin kyseinen mies sua kohtelee. Päätä, että et ole sen arvoinen ja ajattele, mitä kaikkea voit tehdä ilman häntä. Kun tajuat, että elämässä on paljon muutakin kuin vain mies ja rakkaus, ymmärrät oman parhaasi ja pystyt ottamaan isonkin askeleen elämässäsi.

Kovasti jaksamisia sinne!

Vierailija

Älä taivaan tähden ainakaan hanki lasta tuollaisen ihmisen kanssa! Asuntolaina-asiat saa sentään kerralla setvittyä (kun uskallat lähteä) mutta lapsen tullessa kuvioihin kaikki monimutkaistuu miljoonakertaisesti. Et nyt puhunutkaan lasten hankkimisesta, mutta pakko oli sanoa tästä, koska ihmisillä on tapana hankkia niitä lapsia ties millaisissa tilanteissa kuvitellen, että kaikki ongelmat ratkeaa.

Kyllähän siinä kaikista tositarinoista päätellen aikansa menee ennen, kuin tajuaa olevansa suhteessa narsistin kanssa. Mutta haluatko tosiaan tuhlata yhden ainoan elämäsi tähän tyyppiin? Jos toista rakastaa ja siksi on vaikea lähteä niin se on ymmärrettävää, mutta muistathan rakastaa itseäs vielä enemmän!

Vierailija

Lasten hankinta ei todellakaan tule ajankohtaiseksi itselleni vielä vuosiin kun on opiskelut kesken, luojan kiitos. Tuon kanssa en lapsia ala tekemään. Väärin kohtelua on päivittäin, ja ehkä ollut nyt enemmän kuin aikaisemmin. En vain ymmärrä että miksei mies mene exänsä mukana ja jätä mua rauhaan, ei sillä että odottaisin, että se lähtisi ilman että minä sitä haluaisin. Mutta jos niillä on enemmän asiaa keskenään niin menis sen kanan mukana. En mä ole todellakaan ansainnut mitään tällaista. Ehkä vielä pahemmaksi eron tekee paikkakunnan pienuus, jossa kaikki omat asiat tiedetään kylillä (as you know) paremmin kuin itse. En mä tiiä, jotenkin sitä odottaa, että tulisi se parempi päivä eikä tästä asunnostakaan haluaisi lähteä mihinkään kun on tosiaan tähän rahaa ja aikaa laittanut sekä rakkaudella (silloin luulin) rakentanut.

Vierailija

Onhan se inhottavaa, vaivalloista ja stressaavaa lähteä yhteisestä kodista. En voi kuin kuvitella, miten kamalaa se olisi, koska itse en oo moista koskaan kokenut. Mutta mieti asia niin, että mitä kauemmin roikut siellä, sitä enemmän menee elämääsi hukkaan. Nykyinen elämäsi syö päiviä siltä elämältä, jonka voit aloittaa vasta jätettyäsi vanhan taaksesi. Aika menee kankkulan kaivoon.

Ja joo, tiedän kyllä noi pienen paikkakunnan ihanuudet. Mutta muiden puheiden takia et voi elämääsi haaskata.

Raha-asiat saa aina sovittua. Voit laittaa miehen ostamaan sinut ulos kodistanne tai voit itse ostaa hänet ulos, jos haluat jäädä taloon. Onnellisuus on tärkeintä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat