Paniikkihäiriöstä kärsiviä?

Vierailija

Kaipaisin keskustelu seuraa muista paniikkihäiriöstä kärsivistä

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Mä olen kärsinyt 14vuotiaasta asti, elikkä 5 vuotta nyt. En voinut ruokailla koulussa ahdistuneisuuteni ja paniikkihäiriöiden takia, en olla yksin esim juna-asemalla, en käymään missään nimessä kaupassa (kassalla tuli aina kohtauksia). Kaikki muuttui keväällä. Aloin käyttämään 40mg citalopharm ratiopharm paniikkihäiriöiden lievittämiseen. Olen todella onnellinen tällä hetkellä ja pystyn hoitamaan kaikki arjen asiat normaalisti,. Tsemppiä sullekin! :)

Vierailija

Ei se siitä keskustelemalla parane, konkreettinen vertaistuki on paras apu paniikkihäiriöön. Ei muuta kuin lähipiiristä etsimään ystävää/puolisoa/sukulaista, joka voisi auttaa, viedä esim. kauppaan, kirjastoon, bussiin, leffaan.. Ei se parane täällä netissä vatvomalla.

Vierailija

Mulla on myöskin Citalopram käytössä, ollut nyt pari vuotta eikä oo pitkään aikaan tullu kunnon kohtauksia ollenkaan. Rauhottavia on aina varulta mukana, mutta eipä oo tarvinnu. :)

Vierailija

Itse kaipailisin myös juttuseuraa asiasta...en ole käynyt asiasta vielä edes lääkärissä,mutta oletan että kärsin paniikkihäiriöstä.Se tulee ihan yhtäkkiä ja ensimmäiset oireet yleensä on hengenahdistus ja sydän alkaa hakata ihan älyttömästi...samalla tulee myös tunne että sekoan,tuntuu että on tulossa hulluksi.Kerran se tuli töissä ja sen jälkeen oon pelännyt sitä vielä enemmän...joten tuntuu että kohtaus on aina ihan lähellä.:( näinkö teilläkin? ja siihenkö vois saada rauhottavia?

Vierailija

Mulla oli siis kohtaukset tosi pahoja, vapina oli pahinta ja huimaus.. eka terapiaa ainakin kerran ja sitten lääkäriin niin saa yleinsä paniikkihäiriölääkkeitä :)

Vierailija

Moi! Tulin itsekkin tänne etsimään ihmisiä jotka kärsivät paniikki häiriöstä, sillä minulle on juuri n. kk sitten puhjennut se ja uskon että helpottaa itseäni paljonkin jos saa jutella sellaisen kanssa kuka itsekkin siitä kärsii :). Vaihdetaanko s-posti osoitteet :)??

Vierailija

Täällä myös yksi paniikkihäiriöstä kärsivä!! panikointi on rauhoittunut kun pakotin itseni tilanteisiin missä kohtaus tuli ja ajattelin, että muutkin ihmiset käyvät yksin kaupassa...täytyyhän minunkin pystyä, mutta kyllähän se kauan veikin!! ja edelleen saan kohtauksia, mutta lieventyneet onneksi. aina on puhelin mukana ja jos unohdan kännykän kotiin kaupassa huomaan että kohtaus voi iskeä ihan kohta...saan turvaa joskus soittamalla kaupasta ystävälle tai tuttavalle. Kukaan ei tiedä häiriöstäni, koska osaan peittää sen...

Gimli
Seuraa 
Liittynyt29.8.2010

Täällä kans yksi! Paniikkihäiriö puhkesi kun aloitin ehkäisypillerit. En käynyt missään 2 viikkoon ja lopulta minut raahattiin psykologin juttusille ja lopetin pillerit. Siellä sitten kävin vuoden, kunnes olo alkoi helpottaa ja vaihdoin paikkakuntaa. Uudella paikkakunnalla olen käynyt muutaman kerran psykologilla juttelemassa, vaikka olo onkin ollut ihan hyvä. Lääkkeitä en ole syönyt. Välillä kun tuntuu, ettei uskaltaisi lähteä kauppaan, otan itseä niskasta kiinni ja pakotan itseni kauppaan. Tsemppiä kaikille paniikista kärsiville :)

Vierailija

Moi taas,en alkanut syömään estolääkkeitä,,haluan olla oma itseni "hullu" :D ONNEKSI kohtaukset ovat harventuneet,kun elämä on tsaantunut .

Vierailija

Moi taas,en alkanut syömään estolääkkeitä,,haluan olla oma itseni "hullu" :D ONNEKSI kohtaukset ovat harventuneet,kun elämä on tsaantunut .

Vierailija

Kärsin paniikkihäiriöstä useampia vuosia ja söin siihen lääkärin määräämää lääkettä. Nyt en ole tarvinnut lääkkeitä pariin vuoteen enkä myöskään muutakaan hoitoa. En milloinkaan käynyt terapeutilla. Paniikkihäiriö katosi kun tajusin ahdistukseni aiheuttajan ja pystyn suhtautumaan häneen nyt eritavalla. Kyllä, väittäisin että narsistin kanssa eläminen voi johtaa paniikkihäiriöön. Se onkin erijuttu kykenetkö huomaamaan sitä, että kaikki vika ei olekaan sinussa. Anteeksi en voi antaa, mutta sovussa kyetään elämään :)

Myös itsekuri on hyvä muistaa eli se, että jos pelottaa/ahdistaa, ajattele, mikä sinua oikeasti pelottaa. Onko nyt kyse siitä, että hengenlähtö on lähellä vai mitä sinulle pahimmassa tapauksessa voisi tapahtua esimerkiksi kassajonossa. Tee pelostasi naurettava. Muista se, että pelot ovat sinun ajatuksiasi eikä aiheettomalle pelolle pidä antaa valtaa. Tiedän senkin, että tarpeeksi voimakkaan ahdistuskohtauksen aikana on silti parempi poistua tilanteesta ja rauhoittua muualla, koska rajansa se on ajatuksenvoimallakin :)

Vierailija

Minulla on samallainen ongelma. Joissakin tilanteissa minua vaan alkaa ahdistuttaa, hengenahdistusta, paha-olo. Olen käynyt koulussa terkkarilla tämän takia ja on todettu paniikkihäiriö. Mietityttää että auttavatko todella rauhottavat?

Vierailija

Minäkin olen pakottanu itseäni tilanteisiin jotka minua ahdistavat. Ovat lieventyneet mutta en ole vielkään pystynyt kunnolla syömään. Lisäksi olen alkanut miettimään liikaa enkä pysty rentoutumaan..

Vierailija

Itselläni paniikkihäiriöt alkoivat kun menin lukioon. Säikähdin aluksi kovasti kohtauksia, koska en tiennyt mitä ne oli, eikä tullut mieleenkään mikään paniikkihäiriö. Sairaalassa tutkittiin minut läpikotaisin, magneettikuvat ja kaikki. Lopulta lääkäri määräsi minulle rauhottavia ahdistuksen hoitoon. Vasta vuosi myöhemmin tajusin paniikkihäiriön, ja ylioppilaskirjoitusten alla kävin hakemassa siitä lääkärintodistuksenkin kirjoituksia varten (kohtaukset tulivat yleensä aina kokeissa, joten sain kirjoituksissa itselleni oman rauhallisen tilan).

Nyt kun lukio on käyty ja välivuotta pitämässä töiden lomassa, olen huomannut, etten ole lukion jälkeen saanut ainuttakaan kohtausta. Kouluaikana kesälomatkin sain viettää ilman niitä. Ilmeisesti paniikki johtui stressistä tai jostakin, koska lukeminen/opiskelu oli minulle suunnattoman vaikeaa.

Paniikkikohtauksen iskiessä otin aina lääkärin määräämän opamoxin. Joskus se auttoi heti, joskus paniikki kesti kauankin. Koulussa kannoin niitä aina mukana, koska pelkäsin kohtausta. Joskus sain kohtauksen pelkästään siitä, että pelkäsin/odotin sen tulevan :D Ja illat (kun menossa nukkumaan) olivat myös tyypillinen aika kohtaukselle.. todella tympäisevää. Aina kun alkoi kurkkua kuristamaan, aloin haukkoa henkeä miettien kohtauksen tulemista, ja silloinhan se tulikin.

Jossakin vaiheessa aloin pelätä kohtauksia aina julkisilla paikoilla ollessa. Kaupassa (tai vaikka oppitunnillakin) katsoin aina valmiiksi nopeimman reitin ulos. Tämäkin lisäsi sitä, että mietin kokoajan tulevaa kohtausta ja sitten se helposti tulikin.

Onneksi kohtaukset ovat ohi! Pidän lääkkeitä silti tallessa kohtauksien varalta, mutta voin jo elää normaalisti, eikä kokoajan tarvitse pelätä milloin se iskee. :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat