Pitkään (yli 2v.) seurustelleet!

Vierailija

Eli oon seurustellu 2v ja pari kuukautta. Vaikka rakastan miestäni, jo pitkän aikaa on tuntunut, että en menettäisi paljoa, vaikka en seurustelisi. Mies lähti armeijaan vähän aikaa sitten. En tunne ikävää enkä jaksa soitella/laittaa viestiä, vaan annan jätkän ottaa yhteyttä sillon kun huvittaa. (kuitenkin päivittäin) Armeija aika tuntuu iha mukavlta, kun ei tarvitse ottaa jätkäkaveria mukaan melkein kaikkialle eikä tarvitse seliellä tekemisiään. Suhteemme on vain yhdessä hengaamista, tuntuu että iteltäni intohimo on kadonnut, vaikka miehelläni se on vielä hyvinkin tallella. Tuntuu kuin olisi parempi olla vain kavereita.

Tällästäkö tämä tulee olemaan?
Minkälaisia pitkiä suhteita muilla? Miten menee?

Kommentit (9)

Vierailija

Kyllä mulla oli miestä ihan hullu ikävä kun se oli armeijassa, ja kun meni kertaukseen muutamaa vuotta myöhemmin viikoksi, niin silloinkin oli kamala ikävä, ja vietittelimme ja soittelimme joka päivä.

Vaikea uskoa että rakastat miestäsi, jos samalla kuitenkin tunnet noin kuin kirjoitat. Kannattaa tosiaan ehkä miettiä, kannattaako suhdetta jatkaa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta, mutta kyllä meillä ainakin ikävöintiä ja intohimoa riittää...

Vierailija

Ollaan seurusteltu kaksi vuotta ja risat, ja kyllä alkuaikojen intohimo on edelleen tallella. Musta tuntuu, että meidän suhde on syventynyt ajan kuluessa. Jos ollaan muutama päivä erossa, niin kyllä mulle tulee ikävä, mutta se riippuu varmaan ihan luonteesta.

Jos susta tuntuu tolta, niin voithan ehdottaa, että pitäisitte taukoa vaikka vain viikon tai pari, ettekä pitäisi minkäänlaista yhteyttä sinä aikana (tietysti vain, jos se sopii miehelle myös). Sekin on yks mahdollisuus, että sun tunteet on laimentuneet. Siinä tapauksessa ei varmaan ole kauheasti syytä jatkaa suhdetta, vai?

Vierailija

Mun edellinen suhde kesti n.3v8kk ja noh, loppuaika oli aikalailla tuollaista sinun kuvailemaasi. Tuntui ettei sitä intohimoa enää ole, toista ei ikävöinut vaikka toinen olisikin ollut pidempäänkin reissussa tai ei olisi pitänyt yhteyttä. Joten sanoisin että kannattaisi ehkä puhua näistä tunteista seuraavalla lomalla tämän sun miehesi kanssa ja sitten miettiä että onko suhteella tulevaisuutta sinun puoleltasi. Hallaa vain teet teille molemmille jos roikut suhteessa vaikket saa siitä enää mitään irti itsellesi ja tunteesi ovat tuollaiset.

Ei meillä vielä kahden vuoden jälkeen ollut mitään ongelmia. Suhde oli ehkä parhaimmillaan kun oli pikku hiljaa oppinut tuntemaan toista paremmin ja uskalsi olla aivan oma itsensä ja seksi oli aivan loistavaa ja mitähän kaikkea.

Mutta tuossa nyt hiukan omia kokemuksia. Jospa niistä olisi apua.

Vierailija

Meillä suhde lähti vasta nousuun tuossa parin vuoden kohdilla, koska vasta silloin rupes tuntumaan, että me luotetaan toisiimme kunnolla.
Ollaan seurusteltu öööh 4 vuotta ja 8 kuukautta jos oikeen laskin. Meillä on yhä vahva alkuaikojen intohimo, joka tosin välillä on voimakkaampana ja välillä heikompana, mutta se säilyy silti.

Kyllä mun mielestä kanssa on hieman erikoista ettet tunne ikävää, mutta miehesi on ollut siellä vasta reilun kuukauden? Voihan olla, että vähän ajan päästä alat jo ikävöidä häntä. Onhan kotiinkin mukava palata loman jälkeen aina:)

Vierailija

Me ollaan seurusteltu 2½ vuotta ja tuntuu että joka päivä vaan rakastaa toista enemmän ja enemmän. Kaikki intohimo on tallella ja keväällä kun oltiin viikonloppu erossa toisistamme niin molemmilla oli tosi kova ikävä. Tapauksesi kuulostaa kyllä oudolta, keskustelisin miehesi kanssa kunnolla asiasta.

Vierailija

Tänään tuli 2½ vuotta täyteen.. mielestäni meidän suhde on ajan kanssa mennyt aina vain parempaan suuntaan. Luottamus on lisääntynyt ja intohimoa löytyy (seksiä on tosin vähemmän kuin ennen, mikä tosin johtuu suureksi osaksi asuntolasta jossa elämme..:D) Osaamme arvostaa tosiamme ihan erilailla kuin ennen. Tottakai meillä on ERITTÄIN huonoja päiviä mutta niistä on kaikista tähän asti, ja toivon mukaan tulevaisuudessakin selvitään. :) Tämä on se mies jonka kanssa tahdon olla loppuelämäni.

Vierailija

Me ollaan seurusteltu pari vuotta ja viitisen kuukautta siihen päälle. Mies meni armeijaan kun olimme seurustelleet 8 kk joten ikävä oli ensimmäiset kuukaudet aivan kamalat ja viikonloput kun se oli kiinni oli tuskaista, vuoden myötä alkoi helpottaa mutta silti aina ikävöi vaikka yhteydenpitokin oli vähäisempää muttei tunteet koskaan vähentyneet. Hassua että sinulla tuli ne nyt jo, kannattaa tosiaan keskustella asiasta miehen kanssa, se useimmiten myös helpottaa hahmottamaan suhdetta. Nyt melkein 9 kk armeijan jälkeen arki on todenteolla iskenyt kasvoihin vaikka ollaan jo reilu vuosi asuttu yhdessä. Välillä tuntuu että on vaikeaa ja tulee mietittyä onko tää suhde ikuinen mutta pitää muistaa työstääkkin molemminpuolin suhdetta ja pitää yllä sitä rakkautta :)) Ja pitää muistaa antaa toiselle sitä omaa aikaa!

Vierailija

Ollaan seurusteltu kohta neljä vuotta ja ollaan asuttu yhdessä n.3.5v. Tässä äskettäin mieheni kysyi menenkö kihloihin hänen kanssaan ja minä joka ei kovin paljoo itkeskele niin liikutuin ja tottakai suostuin. Suhteemme on ollut aikalailla yhtä ylä- ja alamäkeä, huonoja aikoja on ollut erittäin paljon syyt tosi vaihtelevia mutta kun ollaan näin paljon kestetty tähän asti niin suhteemme vaan on vahvistuu ja osaa nyt käsitellä asioita paremmin jne.. Kohta pääsemme juhlimaan vuosipäiväämme ja kihlajaisia :)

Aelyn
Seuraa 
Liittynyt1.10.2010

7 vuotta yhdessä oloa ja intohimoa riittää edelleen, kuten alkuvaiheessa. Ikävä on suuri jos toinen on vaikka yhdenkin yön poissa ja ainakaan itse en voisi kuvitella rinnalleni ketään toista miestä. Toki pitkissä suhteissa voi välillä eteen tulla aikoja jolloin on vaikeampaa, mutta kuvailemasi tilanne kuulostaa kyllä siltä, ettei kaikki ole kunnossa.

Itselläni oli exäni kanssa samanlainen olo, "tässäkö tämä nyt sitten oli". Ehdimme seurustella vajaan vuoden, kun sitten jätin hänet tavattuani nykyisen avomieheni. Päivääkään en ole päätöstäni katunut.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat