masennus vai jotain muuta?

Vierailija

Olen nyt jo pidemmän aikaa mietiskellyt olenko/olinko masentunut. Kaikki alkoi lukion jälkeen, kun kaikki kaverit lähtivät opiskelemaan ja minä halusin pitää välivuoden. Oli jotenkin tosi huono omatunto siitä, että oon vaan kotona enkä opiskele. Vaikka olinkin suurimman osan välivuodestani töissä, niin se ei silti helpottanut oloa. Häpesin sitä, että olen niin laiska etten opiskellut. Tästä on nyt jo kaksi vuotta. Lukion jälkeisenä vuotena mulla oli myös todella pahoja univaikeuksia ja lopulta sain unilääkettä. Irtaannuin kaveriporukasta, en halunnut enään lähteä heidän mukaansa, enkä edes vastannut puhelimeen, jos joku soitti. Kaverit olivat todella kärsivällisiä kanssani, pyysivät mukaansa hyvin pitkän aikaa. Nyt viime aikoina olen alkanut huomaamaan, ettei mua enään pyydetä mukaan. Se vetää mielen kyllä maahan. Vaikka tiedän, että olen ansainnut sen, enkä vieläkään "uskaltaisi" mennä mukaan. Luulisin, ettei kukaan kavereistani ole tajunnut tilannettani ja luulevat, etten enää halua viettää aikaa heidän kanssaan. Haluaisin, mutta en vaan pysty.
Nyt olen siis 21-vuotias, käyn ammattikoulua ja asun koulun asuntolassa. Viikonloput vietän kotona perheeni kanssa. Kaikki viikonloput ovat samanlaisia, koska en käy missään, enkä tee mitään. En seurustele, enkä ole koskaan seurustellut. Tuntuu mahdottomalta, että tapaisin jonkun, koska en osaa tutustua ihmisiin ja häpeän itseäni!
En ole puhunut tästä kenellekkään ja tuntuu, ettei ole ketään kenelle voisin puhua asioistani ja murheistani. Tuntuu mahdottomuudelta nousta tästä enää.
Jos joku voisi sanoa mielipiteensä tästä kaikesta ja kertoa mitä mun kannattais tehdä?

Kommentit (2)

Vierailija

Itselläni oli masennus tässä viimesen kahden vuoden aikana... nyt keväällä 2010 yks ystävä vei terapeutti/psykologille, kävin muutaman kerran hänen kanssaan puhumassa. Tärkein neuvo minkä sain oli Tee asioita joista nautit.
Eli mä siis kannatan et meet puhumaan jolleki ammatti-ihmiselle, sielä tehtiin ainaki sellanen testi millä testattiin masennuksen laatu ja mitä hoitoa mahdollisesti tarvii.
Tsemppiä sulle! :)

Vierailija

Jep, kannattaa ehdottomasti käydä jollain ammattilaisella puhumassa tilanteestasi. Ja jos et ole vielä valmis puhumaan feis tu feis, voit käydä pyytämässä sen testin, josta selviää, onko sun mahdollista esimerkiksi saada lääkehoitoa tuohon sun tilanteeseen. Itse masennuksen kokeneena koin saavani kovasti apua henkilöltä, jolle kävin juttelemassa lähes viikottain. Vaikkei se saanut mua paranemaan niin sen keskustelun aikana tuntui, että on vihdoin ihminen, joka ymmärtää. Kannattaa ehdottomasti yrittää katsoa jokaista pientä asiaa positiivisesti. Kuten aiempi henkilö sanoi, tee asioita joista nautit. Jos ennen tykkäsit vaikka kävellä puistossa, yritä sitä nytkin. Ja kun muistelet asioita, jotka susta nuorempana tuntui hyvältä, saatat saada taas mielihyvää siitä, joka kohentaa oloasi. Muistot voivat olla ihmiselle yllättävä voimavara, vaikka toisinaan se tuntuu olevan myös taakka.
Mulla sattui käsittämätön onni masennukseni aikana, kun elämäni muuttui silloin täysin. Muutin uudelle paikalle, sain upeita ystäviä, ja rakkauden, joka on pysynyt rinnallani siitä asti. Voin vaan sanoa, että älä koskaan luovuta ja tee kaikkesi, että oikeasti veisit eteenpäin paranemistasi. Yritä kuvitella ideaalitilanne, jossa kokisit olevasi terve ja tähtää siihen. Ja jossain vaiheessa sä mietit, että mä pystyin siihen. Tsemppiä!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat