Voikohan tälläinen suhde enään onnistua?

Vierailija

Ollaan siis seurusteltu kohta kolme vuotta mieheni kanssa. Viime kesänä suhde oikeastaan "katosi" kokonaan kun miehen oman elämän ongelmat veivät suhteesta kaiken ja tunsin oloni vain tukihenkilöksi. Seksi ja kaikki muu ilo loppui suhteestamme melkein kokonaan. Jatkettiin kuitenkin yhdessä, mutta omat tunteeni hiipuivat miestäkohtaan melkeenpä kokonaan.
Syksyllä petin miestä molempien kaverimme kanssa ja suhteemme oli katkolla muutaman viikon. Kunnes mies halusi minut takaisin ja päätettiin vielä yrittää. Meillä meni todella hyvin kunnes nyt reilu puoli vuotta tästä ollaan taas tauolla. Syynä se että pidin yhteyttä tähän kaveriin kenen kanssa petin. Mitään tunteita ei todellakaan ole enään kaverin suuntaan. Mieheni sanoo että ei voi ollenkaan enään luottaa minuun ja on pettynyt.. Nyt mies haluaa taukoa että miettisin tekemisiäni, voiko tästä tulla enää mitään? Rakastan miestäni edelleen ja hän sanoo rakastavansa minua. Haluasin vain kuulla mielipiteitä ja omia kokemuksianne.

Kommentit (4)

Vierailija

jos toista rakastaa tai edes arvostaa, ei petä
ja jos toisen kanssa on onnellinen sen toisen kanssa kuuluu olla
ja jos tuntuu siltä ettei suhde toimi millään sitä ei kannata väkisin yrittää
jos taas tuntuu ettei toista ilman halua olla niin suhdetta kannattaa yrittää.

kaikki vääntelee näitä suhdejuttuja ihan kummallisiksi. olkaa yhdessä jos se tuntuu hyvältä ja älkää jos ei. (en tietenkään tarkota et kokoajan pitäs olla yhtä juhlaa mut siis että: tietää että parempi olla yhdessä kuin erikseen)

Vierailija

Yhdyn tohon edelliseen tuossa että yksinkertaisesti jos ei halua erota niin ei eroa ja jos tuntuu että ns. vituiks menee niin sillon on parempi suunnistaa elämässä eteenpäin. Tietyssä kohtaa pitää vaan osata nähdä että ei vaan onnistu. Sit jos tuntuu siltä että kumpikaan ei kuulosta hyvältä niin silloin on välikatkon paikka. Itsellä se ainakin jostain syystä meni näin että kyllästyin totaalisesti nykyiseen mieheeni heti alkuun, koska jäin aina listan viimeiseksi hänen elämässään, lopetin tapailun kun seinään enkä ollut pätkääkään enää kiinnostunut. Kas kummaa vaan kun reilu kuukausi kului niin jollain ihmeellä tunteet palasi entistä voimakkaammin ja silloin alettiin uudelleen tapailemaan ja suhde alkoi luistamaan paljon paremmin.

Vierailija

Kerrot kirjoituksessasi, että parisuhteessanne tunnet olevasi tukihenkilö ja että tunteesi miestäsi kohtaan ovat hiipuneet. Oletteko puhuneet miehesi elämän ongelmista yhdessä? Entä tunteistanne toisianne kohtaan?

Kaipasit miestäsi niinä aikoina kun hänellä oli rankkaa ja siksi ehkä päädyit pettämiseen. Teoriassa sen ymmärtää mutta käytännössä en (oma mielipiteeni.)
Tulee mieleen kysyä sinulta, että miksi päädyit pettämään rakastamaasi miestä? Miten tärkeä asia seksi sinulle on? Pystyykö miehesi unohtamaan pettämisen? Mitä olet itse valmis tekemään sen eteen, että suhteenne toimisi jatkossakin? Mitä asioita haluat miehessäsi muuttuvan tai parantuvan? Kuinka paljon rakastatte toisianne, auttaako se kantamaan teidät vaikeiden tilanteiden yli?

Mikäli haluatte jatkaa niin kannattaa puhua asiat kuntoon ettei tule kaivettua riitatilanteessa vanhoja asioita uudestaan auki. Toki jokaisessa parisuhteessa on ylä-ja alamäkeä mutta kuitenkin sopivassa suhteessa.

Itse olen ollut yli 8 vuotta parisuhteessa ja viimeinen vuosi oli erittäin rankkaa. Miehelläni oli myös ongelmia,alkoholin ja taloudellisen rahatilanteen kanssa. Riitelyä ja mykkäkoulua oli melkein joka kuukausi ja ongelmakohdat olivat edellä mainituissa seikoissa. Välillä meillä meni hyvin ja toisinaan taas ei. Henkisesti miehen alakuloisuus,lievä masentuneisuus, ja alkoholin käyttö imi minusta kaikki energiat. En joka päivä edes jaksanut nousta sängystä kun olin niin henkisesti ja fyysisesti loppuun palanut mieheni touhuista. Turhauttavinta olivat viikonloput, sillä koskaan ei tiennyt missä kunnossa kumppani tuli kotiin. Useimmiten kännissä. Riitelyä, nälvimistä, syytöksiä oli aina tiedossa jos mies tuli kännissä kotiin tai ryyppäsi kotona itsensä huonoon jamaan. Sitten alkoi mykkäkoulu tai huuto, ihan kuin niillä ratkaistaisiin asiat. Henkinen pahaolo ja turhautuneisuus olivat aina läsnä. Ne veivät voimat ja uskon parempaan. Välillä sovittiin, ettei tää huono hetki toistu ja mies lupasi usein, ettei hän juo itseään niin huonoon kuntoon. Petetyt lupaukset ja turhat unelmat. Hyviä hetkiä ei kuukauteen monta mahtunut.

Joskus tuli miettineeksi, että mitä me enää yhdessä ollaan jos toinen koko ajan tekee oloni tukalaksi,surulliseksi,ahdistavaksi? Olenko nyt muka onnellinen? Kysymyksiä alkoi viimeisen vuoden aikana olla melkein kymmeniä, joita pohdin silloin kun oli rankkaa. Kaikesta huolimatta rakastin sitä miestä ja tein melkein kaiken hänen vuokseen. Mitä sain vastineeksi? En yhtään mitään.

Suhteen alussa kaikki oli hyvin ja rakkautta riitti vaikka kuinka paljon. 5 vuotta meni hyvin kunnes miehen olemus muuttui. Ei ollut enää yhteisiä hetkiä makuukammarissa niin usein kuin ennen oli, hyväilyt esim. suutelut ja halaukset olivat vähentyneet. Alkoholia mies joi melkein joka viikonloppu ja jätti laskuja maksamatta. Siitä ne ongelmat sitten kasaantuivat ajan saatossa. Mieheni ei halunnut puhua omista ongelmistaan mutta ne heijastuivat hänen jokapäiväiseen olemukseen ja tekemiseen. Ehdotin joskus hänelle ammattiautajaa mutta hän vain suuttui ehdotuksestani ja kiukuttelu jatkui. Syytä miehen käytökseen en osaa sanoa.

Sanotaan niin, että viimeinen vuosi oli sitä "yritetään nyt vielä kerran" olla yhdessä, kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Olin kuitenkin niin väsynyt ainaiseen riitelyyn, etten jaksanut enää panostaa suhteseen millään tavalla. Olimme pikku hiljaa vieraantuneet toisistamme, rakastavaisista tuli kavereita ja sen jälkeen vihamiehiä.

Erosin miehestäni joulukuussa 09 ja muutin pois toiselle paikkakunnalle. Aluksi ajattelin, että erottaisiin ns. hyvässä hengessä mutta niin ei tapahtunut ja jopa muuttopäivänä sain kuulla kunniani. Olin aiemmin jo vihjaillut miehelleni muutosta mutta hän ei sitä uskonut, että pystyisin siihen. Ehkä hän oli tottunut siihen kun joskus uhkailin lähteä hänen luotaan niin seuraavana päivänä palasin takaisin. Eli periaatteessa en tehnyt niin kuin sanoin. Mutta onneksi kaikki tämä on takanapäin!

Yksin ollessani olen saanut elämänhaluni-ja iloni takaisin ja samalla itsevarmuus on noussut. Vihdoinkin tunnen eläväni. Saan kerrankin tehdä asioita, joista olin parisuhteessa ollessani vain haaveillut.
Olen saanut uusia ystäviä ja muutaman bailuviikonlopun jälkeen oman uuden kumppanin. Hänen kainaloonsa on ihana käpertyä ja rakastamme toisiamme tulen palavasti..rakkautemme roihuaa..niin ihanaa.

Vierailija

Kiitos kaikille vastauksista ja mukava kuulla että teillä menee nyt suhteissa hyvin :)
On nyt sen verran sanaton fiilis tän asian kanssa että huh. Tauko meillä siis jatkuu jotta saataisiin molemmat selvitettyä päämme. Mutta se on päätetty että nyt on viimenen mahdollisuus meidän yrittää tätä suhdetta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat