Mikä vaivaa?

Vierailija

Olen huomannut itsessäni tietyn piirteen, joka paitsi ärsyttää, myös vaikeuttaa elämääni tarpeettoman paljon!

Kun olen syystä tai toisesta päätynyt sinkuksi ei mene kovin kauaa ennenkuin alan kaivata miesten huomiota: hellyyden osoituksia, kehuja ja huolepitoa ja kun näin tapahtuu palaan jonkun sellaisen exän luo jonka kanssa ei ole tulevaisuutta ja joka ei varmasti rupea soittelemaan perääni kun rupean taas pitämään yhteyttä vähemmän ja vain kaveri-mielessä (eli kun olen taas onnelisesti varattu)

En jaksa ymmärtää miksen vain voi rauhassa odotella että löydän prinssini vaan miksi kävelen suoraan takaisin sammakkolammelle odottamaan?!
Olen monesti yrittänyt estää itseäni eron jälkeen toistamasta kaavaa mutta jos sopivaa seurustelukumppania ei löydy muutamassa kuukaudessa tulee hellyydenkaipuusta niin sietämätön että en enää kykene estämään itseäni!

Kommentit (6)

Vierailija

tää on ihan tuttua monelle :) se johtuu siitä että oot jääny riippuvaiseks jostain etkä enää osaa olla yksin. Kannattaa vaan yrittää unohtaa miehet ja hengailla enemmän kavereitten kanssa :) se auttaa oikeesti. Lähe bilettämään tai rannalle ihan vaan tyttöporukalla ja keksikää yhessä kaikkee plussaa siitä mitä hyvää on ku ei oo miehiä :) jos ei seurustele kenenkään kanssa ei oo myöskään tilivelvollinen mistään ! :)

Vierailija

Mulla oli vähän samaa ongelmaa sinkkukautenani: pyörittelin niitä samoja kusipäämiehiä ympärilläni vaikka tiesin että niistä ei oo kun lakanoitten lämmittelijöiks. Sit joka kerta kun olin taas ollu hommissa jonkun vakioni kanssa niin avauduin kavereilleni, joskus ihan itkin sitä kun en osannu/pystyny sanomaan 'ei' kun joku niistä häntäheikeistä soitti mulle ja ehdotti tapaamista. Kaveritkin alko pikkuhiljaa kuvitteleen musta kaikenlaista, että oisin seksiaddikti, sitoutumiskammoinen ym. vaikka todellisuudessa mä vaan kaipasin pitkän suhteeni jälkeen sinkkuutta ja yksinoloa mut samalla kuitenkin lievitin ikävääni vääriin miehiin...se hellyyden ja läheisyyden tarve ei jää taakse koskaan, sitä tarvii vaan saada jostain se kainalo johon käpertyä edes yhden yön ajaks. Mulla tää touhu loppu kun löysin nykyisen poikaystäväni, hänpä ei halunnut ainoostaan jalkojeni väliin ja alusta asti mulle oli selvää että siinä on mies jonka vierelle pystyn jäämään... :)

Vierailija

Ja vaikka sinkkuaikanani tuli vastaan muutama jätkä jotka ois halunnu jotain pysyvämpää niin mä joko vähättelin niiden puheita ja tunteita tai kylmästi vaan sanoin haluavani ainoastaan seksiä. Siltikin samaan aikaan kirosin alimpaan helvettiin ne miehet jotka osottivat mulle hakevansa ainoostaan seksuaalista tyydytystä itelleen. Ehkä mä en ollu vielä valmiskaan uuteen seurustelusuhteeseen. Sitä kyl tiedostaa itessään jälkeenpäin kaikenlaista, kun sillon näiden taphtumien aikaan mulla oli polla ihan sekasin että mitähän helvettiä mä haluun itelleni tapahtuvan tässä elämässä miesasioiden suhteen.

Vierailija

Kärsin tosta ongelmasta myös! Ärghhh :( On tässä tullut otettua koiranpentukin erotuskaan (muttä äiti omi sen itselleen, onneksi :D )
Paras apu on ystävät, mieluusti sellaset, joiden kanssa voit lähteä ulos viettämään hauskaa tyttöporukalla. Mulle ainakin on auttanu, ku ystävät on sanonu napakasti, et "nyt nautitaan vapaudesta/sinkuudesta", "unohda se" ja tää perus "uutta matoo koukkuun vaan" :D
Hyvällä tavalla komentelevista kavereista on hyötyä :p

Vierailija

Ite erosin about viikko sitten yli puolentoista vuoden suhteesta, ja jo seuraavana päivänä ihastuin baarissa yhteen mukavaan jätkään.. Alkaa itteeniki huolestuttaa että ennkö tosiaan osaa olla yksin, vaikka tekis tässä tilanteessa ihan hyvää.
Oon kai jollain tasolla riippuvainen siitä läheisyyden tunteesta, haluaisin että koko ajan olis joku jonka kainalossa vois olla.

Deline, mä oon harkinnu tässä ottavani kissanpennun lievittään tätä oloa. :D
Mun kaverit kanssa patistaa jatkaan elämää, ja ne on ollu tosi kivasti yhteydessä ja kyselly kuulumisia ja sanonu että nauti nyt elämästä kun kerrankin voit. Oon itekin huomannu että meen ja teen paljon enemmän asioita sinkkuna kuin silloin kun seurustelin.

Vierailija

Voisko tää liittyy jotenkin itsetuntoon? Ehkä jos on parempi itsetunto niin ei kaipaa yhtä paljon hellyydenosotuksia muilta (itsetunnon pönkitystä). Itse oon ainaki huomannu että ajan kanssa (jollon itsetunto on kasvanu) sellanen "sinkkuhermoilu" on hellittäny jonkin verran. Tosin viime eronkin jälkeen toistin kyllä just tota ihan samaa kaavaa, takas exän kainaloon tietäen ettei siinä oo tulevaisuutta ja siitä sitte uuden miehen kainaloon. Uskon että jos mulla ois parempi itsetunto, en ois tarvinnu hellyyttä exältä. Lisäks mulle ainakin seurustelu on, valitettavasti, jollain tasolla sellanen statusjuttu: on hienoa, että seurustelee ja sitten on jotenkin mystisesti arvokkaampi ihminen tai jotain. Veikkaan etten välittäis tosta statusasiastakaan jos itsetunto ois parempi.

Eli ratkaisu tähän lienee itseensä keskittyminen. Pitää olla hyvä itelleen ja tehdä kivoja asioita kavereiden kanssa. Itteensä ja kavereihin keskittyminen helpottaa mieskaipuuta kummasti :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat