Kun mies ei osaa puhua tunteistaan

Vierailija

Otsikossa asian ydin tulikin jo ilmi...

Olen seurustellut nykyiseni kanssa n.3kk ja on alkanut tuntua siltä että hän ei osaa puhua tunteistaan ollenkaan. Alussa hän jopa sanoi minulle jotain pieniä ihania asioita ja kaipaan niitä nyt todella paljon. Hän myöhemmin myönsi että on huono kehumaan toista ja vihaa kuulema jos häntä kehutaan. Tuntuu että tällaisia asioita ei pitäisi kohdata vielä näin alussa olevassa suhteessa... Olen itse hyvin puhelias ihminen ja kykenen puhumaan tunteistani melko helpostikin, mutta nyt kun olen ihmisen kanssa joka ei osaa, tuntuu että omakin taitoni on katomassa tai sitten pelkään mitä tapahtuisi jos oikeasti puhuisin vakavasti tämän ihmisen kanssa asioista. Pelkään myös sitä että ymmärtäisikö hän tunteista puhumisesta yhtään mitään... Hän kyllä välittää musta paljon, se näkyy hänen eleistä, ilmeistä ja teoistaan.

Hän tuntuu myös olettavan että hänellä on aina huono tuuri naisten suhteen, koska edelliset suhteet hänellä aina päättyivät siihen että nainen otti ja lähti pois suhteesta. Tuntuu että hän ajattelee minustakin aivan samanlailla ja tämä asenne tuntuu olevan hänessä päällä kokoajan. Tuntuu kuin hän ei jaksaisi edes vaivauta siihen että pysyisin hänen vierellään.

Äh, mitä teen? Miten saan miehen puhumaan? Mikä olisi paras aika ottaa puheeksi tämä asia? Olen pian lähdössä n.1kk ulkomaille reissuun, ja olemme sen aikaa erossa, pitäisikö minun sen reissun jälkeen ottaa puheeksi tämä vai jo ennen matkaa?

Kommentit (5)

Vierailija

Ota puheeksi jo ennen matkaa, niin pystyt olemaan hyvällä mielin reissussa, eikä tarvitse tällaista murehtia.. :) Ymmärrän jos tunteista puhuminen on vaikeaa, mulle on jotenkin tosi vaikeeta puhua negatiivisista tunteista. Joskus on mielessä hyviäkin asioita joita haluisin sanoo, mut sitten ne sanat jää kurkkuun kun tulee jotenkin hölmö olo. Vaik en kyllä niin puhumaton oo, etten kertoisi rakastavani, jakaisi kehuja tms. :) Isommat asiat tuntuu jotenkin vaikeilta.Mun on usein helpompi kirjoittaa tunteistani. Jospa ihan kirjoittaisitte toisillenne vanhanaikaiset kirjeet.. :) Tai sitten keskustelet miehen kanssa tästä mesessä tai tekstarein. Sen takiahan ne osittain on olemassa kun suomalaiset on niin huonoja puhumaan... :D Ehkä hän siten saa tunteensa kuuluviin. Ei toista voi pakottaa puhumaan.

Vierailija

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa että ota puheeksi ennen matkaa, niin ei tarvitse siellä murehtia.

Itse olen seurustellut muutaman kuukauden ja minun mies oli kanssa alussa paljon kehuja antava, ja olin itse ihan hämmästynyt kehuista joita en ollut tottunut kuulemaan, nyt kun olen tottunut ja minusta on ihanaa kuulla niitä niin nyt hän ei sano niitä niin suoraan niin paljoa mitö ennen.

Minun suhteessani minä olen se ujompi ja hiljasempi puoli varsinkin suoraan puhuttaessa tunteista, suosittelen viestittelyä esim tekstarit/mese tms. se auttaa ainakin mua kertomaan paremmin tunteistani ehkä se auttaisi sinun miestäsikin? Tavallinen vanhanajan kirjekki voisi jopa olla romanttista ;) saada kirjoitettuna tunteet mitä toinen tuntee, jos voisit vakka ehdottaa miehellesi jos hän kirjoittaisi sinulle kirjeen tunteistaan ja sinä tekisit saman hänelle, jotta hänelläkin olisi ns.varmuus tunteistasi jos häntä vaikka ujostuttaa kertoa sinulle..(?)

Vierailija

Puhu ihmeessä heti vain, jos joku painaa mieltä ! Opin edellisestä suhteesta (jonka päättymisestä ei ole kauaakaan) että jos ei puhu niin ei siitä tule mitään. Poikaystäväni oli aivan samanlainen. Hän ei osannut puhua tunteistaan, ja myönsikin sen minulle. Meidän täytyi erota että pystyimme puhumaan. Minulle tuli aivan samanlainen ongelma kuin sinulle. Osaan puhua kyllä jotenkin, mutta exäni kanssa siitä tuli todella vaikeaa, koska hän ei ikinä tullut puhumisessa minua vastaan. Ei siinä sitten yksin viitsi jatkaa jutustelua. Kirjoitin jopa hänelle kirjeen, mutta häneltä en koskaan takaisin saanut mitään. Silloin onkin erittäin sulkeutunut tyyppi kun ei osaa puhua, eikä kirjoittaa. Silti hän oli aina niin ihana ja rakastuin häneen päivä päivältä enemmän. Emme usein puhuneet vakavasti, mutta puhuimme kuitenkin aina jostain. Syyksi hän sanoi kun minut jätti, että ei osaa sitoutua. Hän myönsi pitävänsä muuria ympärillä, mutta ei osannut kertoa miksei anna sitä kenenkään murtaa. Erostamme ei tosiaankaan ole kaukaa, ja haluaisin auttaa häntä, koska hän tuntuu tarvitsevan sitä. Poikaystävälläsi voi olla sama. Jos hänelle on sattunut niin paljon pahaa, että hän sulkeutuu, eikä uskalla / kehtaa kertoa, koska pelkää jotain. Periksi ei kannata antaa. Kun saat hänet kertomaan, mikä siinä oikeasti mättää, poika tajuaa miten paljon hän pystyy sinuun luottamaan. Tsemppiä !! :)

Vierailija
Ankkuri

Itse olen seurustellut muutaman kuukauden ja minun mies oli kanssa alussa paljon kehuja antava, ja olin itse ihan hämmästynyt kehuista joita en ollut tottunut kuulemaan, nyt kun olen tottunut ja minusta on ihanaa kuulla niitä niin nyt hän ei sano niitä niin suoraan niin paljoa mitä ennen.

Ylläoleva voisi olla kuin suoraan minun suustani, mutta itse olen seurustellut pian 1½ vuotta. Ennen siis suorastaan sateli kehuja, suukkoja, hellyyksiä sekä sanoissa että teoissa. Juuri kun olin tottunut saamaan sen kaltaista huomiota sellaiselta ihmiseltä josta yli kaiken välitän, niin koko touhu unohtu mieheltä ihan tyystin. Sen jälkeen ollaan muutama pieni riidan poikanen saatu aikaiseksi asiasta. Olen monesti kysynyt että onko minussa jotain vikaa, ja tiedän että se asia ei varmastikaan niin ole. Hän sanoi, että hän omasta mielestään näyttää tunteitaan, mutta kun se on niin hemmetin hankalaa. Tässä kohtaa tuntosarvet nousi ylös ja ihmettelin suuresti kuinka se ei silloin alussa sitten ollut niin hankalaa.
Tähän ongelmaan en ole vieläkään saanut vastausta ja sama touhu jatkuu edelleen.

Toivottavasti ketjun aloittajalla on jo asiat paremmin =)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat