minun rikki mennyt rakkaustarinani...(kiitos jos jaksatte lukea)

Vierailija

täällä on todella paljon kysymyksiä ja puhetta mustasukkaisista poikaystävistä ja puolisoista. siksi ajattelin kertoa teille jotka jaksatte tämän lukea, minun oman tarinani.
toivon, että jokainen joka elää mustasukkaisessa parisuhteessa jaksaisi lukea tämän ja miettisi todella tarkkaan parisuhdettaan...kenenkään ei pitäisi käydä läpi sitä helvettiä mitä minä kävin läpi.

muistan yhä elävästi sen ensimmäisen kerran kun näin mikan (nimi muutettu). oli kuin tuhannen voltin sähköisku olisi kulkenut lävitseni. se oli todellakin rakkautta ensi silmäyksellä. pyörimme yhdessä ja pian hän ilmaisikin minulle olevansa kiinnostunut. olin seitsemännessä taivaassa.
parisuhteemme alku oli ihana. hän oli kaikkea sitä mitä pystyin toivomaan. komea, hauska, älykäs, sosiaalinen...siinä iässä, 15 vuotia tyttö oli aivan myyty.
puoli vuotta seurusteltuamme, kaikki muuttui pikkuhiljaa. hän alkoi epäröimään tekojani ja kyselemään ihmeellisiä kysymyksiä, kuten "katselenko ikinä kaupungilla muita miehiä", ja että pidänkö muitakin viehättävänä. sama kysely alkoi televisiosta. jos vastaus ei häntä miellyttänyt, alkoi riitely jolloin hän väitti minun olevan huono ihminen kun katson muita, ja pikkuhiljaa alkoi kääntämään koko minun moraalisen käyttäytymiseni täysin vääräksi. ja minä uskoin. olin niin korviani myöten rakastunut tähän ihmiseen että tein mitä vain että hän ei loukkaantuisi, eikä suuttuisi. en halunnut olla se paha ihminen joka hän sanoi minun olevan. halusin että hän antaisi minulle mahdollisuuden olla hänen luottamuksensa arvoinen...lupasin enää olla katsomatta muita.. kuinka vähän tiesinkään sen lupauksen tehdessäni, kuinka äärimmäisesti joutuisin sitä noudattamaan..

muistan kuin eilisen, sen ensimmäisen hetken kun hän löi minua..tuntui kuin maailmani olisi murennut palasiksi. koko riita oli alkanut autossa, kun tuttumme (miespuolinen) oli ajanut autostamme ohi, ja mika alkoi tivaamaan katsoinko häntä, pidinkö häntä viehättävänä yms. kun myönsin hänen olevan ihan hyvän näköinen, mika löi minua..vannoen pahoillaan sen olleen viimeinen kerta.

mikan hysteerinen käytös muuttui yhä radikaalimmaksi. tuntui kuin hänen koko itsetuntonsa olisi rapissut olemattomiin, ja minun piti koota sitä koko ajan takaisin paikalleen. sain kuunnella tuntikausia kyselyitä eri elokuvatähdistä, tutuista yms, olivatko he hyvän näköisiä, paremman näköisiä kuin hän, panisinko heitä yms. yritin valehdella parhaani mukaan. pelkäsin mitä tapahtuisi jos sanoisin totuuden. että toisiakin ihmisiä voi pitää viehättävänä kuin omaa puolisoaan. ja koko tämän ajan, myös minun itsetuntoni polkeminen jatkui. en enää katsonut ylös maasta kun kävelimme kaupungilla. en enää katsonut televisiota kyselytulvan pelossa. en halunnut liikkua missään..ja koko tämän ajan, aloin todella uskoa että olin paha. että oli vääristynyt ihminen.

koulun loputtua, muutin hänen kanssaan yhteen. se oli pahin virheeni ikinä. tilanne kärjistyi todella nopeasti todella pahaksi, eikä väkivalta enää pysynyt poissa. hän määräsi minulle mitä saan ja mitä en saa tehdä. en enää pitänyt katsettani maassa vain siksi että en halunnut hänen hermostuvan...en enää saanut katsoa ylös...sama asia television kanssa. en saanut enää katsoa sitä.

väkivalta alkoi olemaan päivittäistä. usein se
tuli vain siitä syystä ettei vastaukseni johonkin miellyttänyt. ja kysely vain jatkui. muistan yhä sen järjestyksen missä kyselyt tulivat. joka päivä. samoista asioista, samassa järjestyksessä. monta tuntia.
kasvoni olivat usein niin turvonneet ja "veripisaroilla" hakkaamisesta ja kuristamisesta, että saatoimme olla sisällä jopa viikon yhtäsoittoa sillä en voinut mennä sen näköisenä ulos.
hän joutui piilottelemaan minua.
usein hän löi juuri paikkoihin missä jälkiä ei näkyisi. pääni oli usein niin kipeä että itkin kivusta kun pesin hiuksiani suihkussa.
sain hakkaamisesta myös paniikkikohtauksia jotka muistuttavat epilepsiakohtausta. ensin en saanut henkeä, minulta meni taju ja aloin sätkimään lattialla suu vaahdossa...

mika myös eristi minut pikkuhiljaa kaikelta muulta maailmalta.
muille hän kyllä osasi esittää aivan loistavan hyvin täydellistä poikaystävää. kukaan lähipiiristä ei olisi koskaan voinut arvata millainen parisuhteemme todella oli..millainen hän oli.
ja minun oli näyteltävä mukana. en uskaltanut tehdä muuta. en tiedä kumpi oli vahvempi; menetyksen pelko, vai väkivallan pelko.
mikä oli todellakin uskomattominta, minä todella rakastin häntä. joka solullani. en tahtonut menettää häntä.
ja hän sai pelkällä puheellaan uskomaan aivan kaiken mitä hän sanoi oikeaksi.
aloin todella uskomaan sen. että oli huora, olin lehmä, että kukaan ei huolisi minua, että olen huono ihminen...
uskoin sen kaiken.
jos joku sanoo sinulle joka päivä että olet paha...kai sen alkaa jossain välissä uskomaan.

tilanne kärjistyi jopa siihen että yritin riidan päätteeksi tappaa itseni.
olimme kahden vanhempieni kotona ja riitä yltyi siihen että hän hakkasi minua ja nosti minut kurkusta ylös kaapinovea vasten.
huusin hänelle että jos kerran olen niin huono ihminen, niin päästän hänet tästä riesasta...vetäisin purkillisen unilääkkeitä.
valitettavasti se on mikan ansiota että jäin henkiin. hän soitti minulle ambulanssin.
mutta onneksi en onnistunut yrittämässäni..

mikä hulluinta, lähdin kaksi kertaa hänen luoltaan pois. kaksi kertaa.
ja aina hän sai puhuttua minut palaamaan luokseen.
joka kerta hän lupasi että muuttuisi, menisi terapiaan, tekisi mitä vain.
hän ei voinut elää ilman minua. hän tarvitsi minua. hän rakasti minua....ja minä hölmö uskoin.
tässä vaiheessa aloin jo ymmärtää ettei vika ole minussa. olin jo siinä pisteessä että vihasin häntä. vihasin häntä yli kaiken mutten voinut vain jättää häntä.
pelkäsin että hän tekee jotain itselleen niinkuin hän uhkasi. en olisi voinut ottaa sitä omalletunnolleni että joku tappaa itsensä minun takia vaikka kuinka pahasti tämä on tehnyt...olisimpa silloin tajunnut ettei hän koskaan olisi sitä tehnyt.
narsisti ei koskaan tee itselleen mitään.
en kuunnellut vaikka kaikki ympärilläni yrittivät näyttää minulle mitä hän oikeasti on, kun heille alkoi totuus mikasta valjeta.

parisuhdetta oli kulunut vajaa pari vuotta, ja oli niin turtunut tilanteeseen...olin menettänyt kaiken. ystäväni, perheeni...en saanut olla edes oman siskoni kanssa kahdestaan samassa huoneessa. en saanut katsoa televisiota, en katsoa ulos ikkunasta...en ylös kun kävimme jossain...istuin vain makuuhuoneen sängyllä ja pelkäsin. pelkäsin mitä hän tekee seuraavaski, pelkäsin riitaa, pelkäsin väkivaltaa...pelkäsin ja vihasin häntä.

sitten tuli uutinen, joka käänsi sisuskaluni ylösalaisin pelosta....

olin raskaana.

se oli rarkaiseva avain koko tässä tarinassa. se on se syy miksi istun nyt tässä kirjoittamassa tätä tarinaa. se on se syy miksi pääsin pois.

vaikka olin itse jo luovuttanut, päätänyt että tällainen on koko loppuelämäni....antanut periksi ja jo henkisesti kuollut.
silti,
en antaisi sitä koskaan ikinä itselleni anteeksi, jos toisin pienen lapsen tähän parisuhteeseen.
en ikinä.
joko pakenen, tai edes kuolen yrittäessäni.

ja minä pääsin pois.
minä ja minun pieni vauvani pääsimme turvaan. hengissä.

ja vielä pitkään, eron jälkeinen aika oli myös helvettiä. mutta oli vapaa. olin kahden ja puolen vuoden vankilahelvetin jälkeen vihdoin vapaa.
muistan sen yhä kun viimein pääsin omaan asuntoon, avasin television ja vain tuijotin sitä kyynelten valuessa pitkin poskiani. pelkäsin katsoa sitä..en voinut uskoa että voin ja saan katsoa sitä.

jouduin opettelemaan kaiken uudestaan.
sen etten käännä katsetta pois kun näen miehen. se että saan katsoa televisiota vaikka siellä on mies ilman paitaa. sen että voin puhua muille..sen että olen vapaa.

ensimmäiset ihmis suhteet oli todella rankkaa opettelua mikan jälkeen. pelkkä elokuvan katsominen oli henkisesti raskasta, koska pelkäsin uuden reagoivan samalla tavalla kuin mika. olen ikuisesti kiitollinen exilleni jotka auttoivat minua olemaan taas "normaalissa" parisuhteessa, vaikka eroon päättyivätkin..

nyt olen onnellisesti parisuhteessa ihanan ihmisen kanssa, joka tulee nyt neljä vuotiaan lapseni kanssa erittäin loistavasti toimeen.
olen henkisesti vahvempi ihminen kuin koskaan olen ollut, mutta yhä, 4vuotta eron jälkeenkin, kokoilen palasia mitä mika minulle aiheutti...mutta hiljaa hyvä tulee, ja suunta on ylöspäin..

syy, miksi kerron tarinani on yksinkertainen: jos se, että kerron tarinani, pelastaisi edes yhden imisen siltä helvetiltä mitä minä kärsin, on kirjoittaminen ollut sen arvoista.
toivon että jokainen muistaa että mustasukkaisuus ja väkivalta eivät missään tapauksessa ole oikeutettua. ja rakkauden takia ei todellakaan kannata suostua tekemään mitä tahansa.

toivon että jokainen joka on edes hivenen tällaisessa parisuhteessa hakee nopeasti apua ja poistuu parisuhteesta.
tämä voisi olla tuleva tarina sinun parisuhteestasi..

kiitos jos jaksoitte lukea tämän.
toivotan voimia ja jaksamista kaikille teile, jotka elätte mustasukkaisessa parisuhteessa, tai olette päässeet irti sellaisesta.
tämä elämä on sinun. elä se itsellesi, ei toiselle.

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Tiedostan väkivallan ja mustasukkaisuuden olevan osa joidenkin ihmisten parisuhdetta, mutta silti se tuntuu itselle jotenkin niin etäiseltä. Olet tosiaan kokenut kovia ja toivon sinulle kaikkea hyvää. Ihanaa, että olet löytänyt uuden ja toimivan parisuhteen. Toivon myös, että Mika ei ole aloittanut uutta parisuhdetta tai jos on, niin hän on muuttanut tapojaan. Kukaan ei anstaitse tuollaista kohtelua.

Vierailija

Todella koskettava tarina. Ei tälläisen haluaisi uskoa olevan edes todellista. Kaikkea onnea ja hyvää uudelle parisuhteellesi, ja niille muillekin! Uskoakseni tälläistä tapahtuu aivan liian paljon.

Vierailija

Väkivalta ei ikinä ole oiken. Vaikka toinen sanois mitä tahansa, ikinä ei saa lyödä. Mustasukkaisuus taas on hyväksyttävää ( se tervemustasukkaisuus).

Vierailija

Voi Garnett mitä oletkaan joutunut käymään läpi! :( Ihanaa että olet nykyään onnellinen, ja kiitos kun kerroit tarinasi, uskon että kaltaisiasi on yllättävänkin paljon..

Vierailija

Heippa!

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Olet vahva nainen,joka uskalsi lähteä pois väkivaltaisen miehen kourista! Arvostan tätä tosi paljon varsinkin äitinä saat olla todella ylpeä itsestäsi. Moni nainen ei pysty tekemään samaa kuin sinä ja tekemällä tuon olet osoittanut itsellesi,että olet vahva ja kaunis ihminen.

Vierailija

Ikävää että olet joutunut kokemaan tuollaista :/ mustasukkaisuus, joka muuttuu väkivallaksi, on niin väärin jokaista ihmistä kohtaan! Olen joutunut kokemaan samaa entisessä parisuhteessani, ja tiedän kuinka vaikeaa on päästä jaloilleen ja varsinkin päästä kyseisestä parisuhteesta eroon. Itse olen käynyt terapiassa, jonka avulla olen päässyt jaloilleni. Tsemppia sinulle eteenpäin jatkossa (:

Vierailija

oho, olen todella otettu että oin moni on jo jaksanut tämän lukea..toivon todella että jos ei omalla kohdalla tällaista tilannetta ole, mutta jos tietää lähipiirissään tapahtuvan tällaista mustasukkaisuutta, laittakaa linkki vaikka tarinastani että he lukisivat tämän...itselleni oli todella tärkeää varsinkin se että ihmiset yrittivät "taistella" vuokseni, vaikka en sitä sillä hetkellä osannut arvostaa. olin niin sokea kaikesta. mutta tiesin että minulla on lähipiiri joka on valmis ottamaan minut turvaansa jos ja kun pääsen irti sairaasta suhteesta...
älkää hylätkö ystäviänne kokonaan vaikka he ovat tällaisessa parisuhteessa, he eivät osaa ajatella oikein siinä tilanteessa... valitettavasti perhe eikä ystävä voi tehdä asialle oikein mitään ennenkuin uhri itse ymmärtää tilanteen vakavuuden, ja ymmärtää itse lähteä pois..
ja silloin tämä uhri tarvitsee sen turvan ja tuen läheisiltään että saa voimia pysyä poissa suhteesta ja aloittaa elämän uudestaan.
itselläni oli kokoajan joukko uskomattomia ihmisiä ympärilläni, jotka eivät hyläneet minua, vaikka minä hylkäsin heidät..ja he saivat minut taas jaloilleen ja uskomaan että pystyn siihen.

ja kiitos kaikille teille kauniista sanoistanne, ne lämmittävät kovasti sydäntäni. <3

Vierailija

Tämän luettuani en tiedä mitä pitäisi sanoa... Olet joutunut kokemaan sellaista mitä kenenkään ei pitäisi koskaan joutua kokemaan. Mahtavaa että viimein uskalsit lähteä suhteesta ja pelastit ehkä jopa lapsesi hengen! Kaikkea hyvää sinulle ja onnea uuteen parisuhteeseesi :>

Vierailija
bj

Heippa!

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Olet vahva nainen,joka uskalsi lähteä pois väkivaltaisen miehen kourista! Arvostan tätä tosi paljon varsinkin äitinä saat olla todella ylpeä itsestäsi. Moni nainen ei pysty tekemään samaa kuin sinä ja tekemällä tuon olet osoittanut itsellesi,että olet vahva ja kaunis ihminen.

En löytänyt sanoja.. tippa tuli linssiin ihan, mut yhdyn lainatun henkilön sanoihin!

Vierailija

Moi minun nimeni on Jaakko ja mulla olisi myös kerrottavana tarina mustasukkaisuudesta.

Tapasin alkuvuodesta 2009 yhen kivan tytön josta olen jo kirjoittanut tänne. Hän oli kaunein, viisain ja hauskin tyttö jonka olen ikinä tavannut. Ja sitten me rakastuttiin. Ongelmat alkoivat 2kk yhdessäolon päästä. Olimme juuri muuttaneet yhteen ja kaikki oli aluksi hyvin.

Sitten... hän alkoi kyselemään että "onko hänen kaverinsa hyvän näköisiä?" "onko toi tyttö tossa metroasemalla kaunis" ja "miksi katoit tota tyttöä noin kauan"

Alussa vastasin ihan rehellisesti eli kerroin mitä mieltä oikeesti olen ja sitten alkoi ongelmat.
Tyttöystäväni alkoi olemaan järkyttävän mustasukkainen ja alkoi rajoittamaan mun elämää.
Jos menin kuntosalille ja tulin 2 minuuttia myöhässä niin tuli heti hirveet syytökset eli "kuka sun uus tyttö on" "panitsä sitä"
Ja jos menin yksin vaikka ostarille tai jonnekin muualle niin mustasukkaisuus meni niin yli, että hän alkoi tsekkaamaan mun "pikkukaverin" ,et onko se ollut käytössä!

Sitten se alkoi katsomaan mun sähköposteja viesti viestiltä(mulla monta e-mail osotetta joten tossa prosessissa meni aina todella kauan) ja en saanut lisätä facebookissa ketään naispuolista kaveria. Se tuli jopa mustasukkaiseksi jos puhuin mun kaverin kanssa joka oli mies!

Sitten kerran kun oltiin ulkomaan matkalla ja oltiin shoppailemassa niin katselin vaan ympärilleni niin se sano "et katoin tota tyttöö tossa edessä" <- Ton jälkään mä sain oikeesti tarpeeksi ja sanoin et "mä katoin vain ympärilleni! halutsä et mä hankkiudun sokeeksi?"

Se alkoi oikeesti rajoittamaan mun elämää. En saanut tehdä sitä mitä halusin. En saanut mennä sinne minne halusin. En voinut puhua asioista joista normaalisti olisin puhunut.

En saanut puhua sen tyttöpuolisille kavereille. En saanut katsoa aikuisviihdettä koska "se haluu et ajattelen sitä". En voinut mennä oikeastaan minnekään ilman sitä.

Just ton takia mä halusin erota siitä, koska miten tommonen suhde voi toimia? Miten mä voisin mennä naimisiin sen kanssa, jos se on tommonen?

KAIKILLE VAROITUKSEN SANA!

Mustasukkaisuus tarkoittaa sitä, että joku välittää susta. Minusta mustasukkaisuus on ihan ok jos se ei ole sairasta mustasukkaisuutta. Eli pieni mustasukkaisuus on ihan hyvä juttu, koska se tarkoittaa välittämistä.

Sairasta mustasukkaisuutta on juuri noi mun kertomat jutut. En suosittele kenenkään elävän parisuhteessa johon liittyy sairasta mustasukkaisuutta.

Olen oikeesti kokenut helvetin. Viimeiset 1,5v rakastin yhtä tyttöä joka oli TODELLA mustasukkainen. Nyt olen huomannut, että mulla on parempi olla. Enää ei tarvitse aina ekana miettiä, että hyväksyykö mun tyttöystävä tämän? Voinko tehdä näin?

Suosittelen kaikkia jotka elävät parisuhteessa ja luulette, että parisuhteessanne on sairasta mustasukkaisuutta, että mietitte on tämä kaiken ton arvoista? Kannattaa aina muistaa, että parempaakin on tarjolla.

Miettikää oikeesti asiat läpi.

Vierailija

Todella koskettava ja surullinen tarina. Olen kuitenkin puolestasi kovin ilonen, että asiat ovat nyt paremmin ja pääsit lähtemään pois mikan luota. Ensin luin tarinan minä ja sen jälkeen kihlattuni kun luin hänelle pätkän ääneen. En voi ymmärtää kuinka joku voi olla niin julma ja ajaa toisen tuollaiseen tilanteeseen.

Pakko olla hieman utelias, vastaa jos haluat. En ole varma onko tätä hyvä kysyä mutta jätä huomioimatta jos epäkohtelias kysymys. Sanoit, että huomasit olevasi raskaana. Oliko seksi teilä yhteinen valinta kuitenkin vai oliko se silloin kun mika halusi ja sellaista kun hän halusi?

Ei asia muuten kinnoistaisi, mutta kun en ole kokenut samanlaista niin en osaa ajatella haluaako siinä vaiheessa kuitenkaan enää toista. Luulen ettei, mutta siksi kysyn.

Hyviä jatkoja sulle ja teidän perheelle :)

Vierailija

Jälleen kerran, kiitos kaikille kauniista sanoistanne. :) ja kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet tämän lukea, ja toivon että jokainen jolla on mustasukkaisuutta parisuhteessaan (tai ystävän parisuhteessa) lukisi tämän.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat